Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa parisuhdeongelmaista!
22.08.2014 |
Olemme olleet jo yli 10 vuotta naimisissa ja lapsiakin on. Miehellä on haastava työ ja oikeastaan näenkin ongelmien alkaneen jo sieltä kun mies opiskeli. Opintojen loppuvaiheessa kävi lisäksi vielä töissä, jossa hänellä oli suuret paineet onnistua hyvin. Nyt takana jo monota työvuotta omalla alallaan. Lisäksi tässä välissä rakennutimme talon ja vaikka hän ei sitä itse tehnytkään niin hommaa on ollut pihassa ym. yllättävän paljon. Vaikka töissä on periaatteessa alkanut helpottua kun on saanut työkokemusta, on hän loppuunpalamisen kynnyksellä (ollut jo pidemmän aikaa).
Näistä seikoista johtuen (minun näkemykseni mukaan) mies ei ole jaksanut innostua seksistä juurikaan. Omien sanojensa mukaan häntä ei kiinnosta ketkään muutkaan naiset yhtään. Minua tilanne on alkanut häiritä todella paljon. Tunnen, etten saa rakkautta enkä läheisyyttä. Silloin harvoin kun seksiä on, minusta se tuntuu teennäiseltä. Kun ei hän koske, halaa, pusuttele tai hyväile koskaan muulloinkaan, niin miksi sitten seksin aikana tilanne muuttuisi. Usein meillä jää seksi kesken kun mies ilmoittaa ettei vain jaksa enää tai sitten hänellä ei seiso kunnolla. Tilanne vain kuivuu kassan vaikka ihan innokkaana olisi alkanutkin.
Nyt tilanne on se, että tunnen itseni täydellisen hylätyksi. Olenkin alkanut katselemaan muita miehiä ja. Nautin heidän huomiostaan. Mies tietää tämän ja on ymmärrettävästi todella loukkaantunut. En vain pysty olemaan ilman edes muilta saatua huomioita kun omaltani en saa mitään. Tuntuu, että tunteeni miestä kohtaan ovat täysin kuolleet. En vihaa häntä, tunnen häntä kohtaan vain välinpitämättömyyttä. En tiedä haluaisinko edes enää rakastaa häntä, niin paljon haluaisin tuntea jonkun vieraan miehen kosketuksen ja intohimon.
Auttakaa kiltit!
Kommentit (32)
Dildoa olen minäkin miettinyt. Mutta eihän se ole sama asia. Ei siltä läheisyyttä saa. Siitäkin mies oli loukkaantunut kun kerroin, että olin katsellut pornoa monta tuntia ja saanut kunnon orkut 4-5 kertaa. Hänen kanssaan en saa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja päätin unohtaa koko parisuhteen. Yksipuolinen yrittäminen ei auta mitään, tekee vain entistä katkerammaksi. 2
Tiedän, että teen väärin kun olen alkanut katselemaan muita. Mutta en yksinkertaisesti saa miehestäni mitään irti. Mielestäni hän on tässä se, joka on unohtanut koko parisuhteen.
ap
Mikä pakko sinun on tuollaisessa suhteessa olla?!
MItä haluat elämältäsi? Onko nykyistä parisuhdetta mahdollista kehittää siihen suuntaan? Toista ei voi muuttaa jos hän itse ei halua muuttua. Rakkaudeton parisuhde antaa lapsille kieroutuneen käsityksen elämästä. Eli lasten takia ei kannata yhdessä olla. Dildo ei korvaa läheisyyttä, eikä estä katkeroitumasta. Miestä on turha hyysätä, hänellä on aivan yhtä suuri velvollisuus hoitaa parisuhdetta kuin sullakin on ihan hänen oma valintansa mitä tekee, naisilla vaan on paha taipumus ottaa toistenkin ratkaisut vastuulleen, luopua näin omasta elämästään, masentua ja katkeroitua. Ja tiedän mistä puhun. Itse erosin. Ja olen erittäin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap yrittäny ajatella miehesi kannalta parisuhteenne tilannetta? Uskon kovasti, että hänkin kokee mielipahaa tästä johtuen.
Jos työ aiheuttaa suurta stressiä ja tuntuu tulevan ajatuksiin vapaa-aikanakin, niin tilannetta kannattaisi lähteä purkamaan työpaikalta käsin esim. esimiehelle kertomalla.
En usko, että parannat tilannettanne yhtään, jos puolisosi tukemisen sijaan keskityt muista miehistä haaveilemiseen (pornon katsomiseen en ota kantaa).
On totta, että miehesi on työkiireidensä takia "unohtanut" parisuhteenne taka-alalle. Kysymys kuuluu, kuinka luulet pystyvsi Itse parantamaan tilannetta? Jos koet, että yrittämisesi on töysin yksipuolista, niin kerro selkeästi puolisollesi! Voi hyvinkin olla, ettei hän jaksa arkikiireidensä lisäksi jaksa panostaa tällä hetkellä paljoa muuhun.
Tässä on juuri se sama ongelma kuin mulla, että mt-sairaan miehen jättäminen tuntuisi väräältä. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies oli mt-sairas. Siihen, etten halua erota on montakin syytä. Yksi iso syy on se, että olen mennyt hänen kanssaan naimisiin sillä ajatuksella, että olen hänen kanssaan loppu elämän. Toinen on se, että mies on meidän perheessä elättäjä, itse opiskelen. Millä ihmeellä eläisin? Elintaso on nyt niin korealla, etten tiedä miten sopeutuisin taas köyhään opiskelijaelämään ja siihen vielä päälle lapset. Kolmanneksi en halua lapsille rikkinäistä perhettä. Nyt tuntuu, etten halua edes yrittää. Olen tavallaan niin loukkaantunut miehelle siitä, ettei hän halua minua, että toivoisin aloitteen tulevan häneltä.
Hän ei ole mt-sairas vaan ylistressaantunut, auta häntä äläkä pahenna hänen oloaan olemalla uskoton!! Nyt on se vastamäki, auta häntä stressistä pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko harkinneet pariterapiaa? Ulkopuoliselle puhuminen voisi avata solmuja.
Kuulosti ihan omalta kirjoitukselta, vain taloa ei ole rakennettu mutta remonttiongelmia ollut siitäkin edestä! Mies ollut haluton n. vuoden ajan, mutta aiemminkin stressiaikoina on käynyt samoin Ero käynyt itselläkin mielessä, monen monta kertaa pyytänyt että koskisi edes. En silti neuvoisi eroamaan.
Synnytin pari kk sitten, ja itselläni on halut nyt ihan nollassa, siis fyysisesti, en tunne tarvetta myöskään yksin. Kun puutteen olo on poissa, olen huomannut, että ehkä mieskin on puhunut totta siitä ettei haluttomuus johdu minusta/meistä. Mies on edelleen ihan puoleensavetävä periaatteessa, en vain tunne halua. Meillä menee oudosti nyt ehkä paremmin kuin ennen, kun vain mun teki aina mieli. Mies on jopa tehnyt aloitteen pari kertaa :). sanoi aiemmin, että koki minun aloitteellisuuteni jotenkin vaatimuksena, ehkä miehesi tuntee samoin? (ja tätä en missään nimessä tarkoittanu piikiksi!)
Oletko ihan suoraan sanonut miehellesi että hän tarvitsisi lepoa (kunnolla!) tai onko hän itse puhunut asiasta? sama tilanne tulee todenäköisesti vielä uudelleen eteen joskus elämässä, mutta onko suhteessa muuta hyvää, minkä vuoksi kannattaisi yrittää korjata välit? Jos mies ei näe mitään ongelmaa tai tarvetta palautumiseen, et ehkä voi tehdä mitään. Tsemppiä, itsekin tiedän miten paljon kirpaisee kun toinen ei tunnu näkevän minua enää naisena ollenkaan. Toivon että itselläkin tilanne kohentuisi molemmin puolin, ja suunnilleen samaan aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies myöntää itsekin tarvitsevansa kunnon lepoa. Mutta ei se ole niin helppoa kun hän itse on esimiesasemassa. Ei sieltä töistä noin vain voi jäädä lepäilemään. Kesäloma oli onneksi pitkä ja se pikkuisen helpotti hänen oloaan, muttei se asiaa parantanut millään tavalla. Pariterapiaa olemme miettineet, mutta tuntuu, että kynnys sinne lähtemiseen on korkea. Enkä edes tiedä minne pitäisi ottaa yhteyttä.
ap
Jos stressi haittaa normaalia (seksi) elämää, mt- sairas mikä mt-sairas.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä juuri "#& sieltä, että työ vetää aika monen parisuhteen ja perhe-elämän jorpakkoon. Kuulostaa myös siltä, että teillä on molemmilla sellainen olo, ettei elämässä ole vaihtoehtoja (sanoit, että opiskelijana ero ei ole sinulle mahdollinen, toisaalta miehestä tuntuu että pitäisi olla töissä vaikkei jaksaisi). Tämä on hölmö ehdotus, mutta entäs miehelle kolmen päivän vapaa, lapset hoitoon ja lähdette lomalle kahdestaan vaikka väkisin? Vaikka nyt huonona hetkenä voi jopa tuntua ettei haluaisi edes olla kaksin. Ihan muistutuksena teille kummallekin siitä, että elämä menee sinne minne sen kuljettaa, ja että saatte irtioton arkiruutinista. Ehdotan kokemuksesta, viimeksi otti haljakka ja lähes olematon aviolempi kipinää kaupunkilomasta ja antoi uskoa tulevaisuuteen ;). Voitte ehkä kodin ulkopuolella myös helpommin miettiä, mitä elämältä haluaisi, jos voisi toivoa ihan mitä tahansa.
Pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa vaikealta, jos miehen työ vaan vie mehut ja saat rippeet kotiin. Voihan olla että nyt rakentamisen jälkeen alkaa vähitellen helpottaa, toivotaan. Jos ei, pitää jonkin tietysti muuttua, sullakin on oikeus onnellisuuteen.
13
Parisuhteessa pitää olla leikkimielisyyttäkin ja toisen voi yllättää välillä. Vaikka vilauttelemalla sopivassa kohdassa ja yhdessä saunomalla toinen toisensa pesien. On hellyyttä ja läheisyyttä ylläpitävä juttu...Olen ollut monta vuotta mieheni kanssa ja edelleen haluan häntä kuten hänkin minua. Pornoakin on yhdessä katseltu. Jos elämä on hampaat irvessä suorittamista, ja päivästä toiseen vailla huumoria, niin varmasti parisuhde kärsii. Riippuu tietysti myös siitä, kuinka ihmisten kemiat parisuhteessa toimivat, siis miten tulevat keskenään toimeen vaikkapa yhdessä ruokaa laittaessä. Keskusteluakin (pitää)olla, me keskustelemme usein luonnon ilmiöistä ja kiinnostavista eläimistä jne..Minusta tässä on parisuhteen peruskiviä.
Itse täällä painin samojen ongelmien kanssa kuin ap, kohtalotovereita siis on. Olen jo pitkään ollut se aloitteen tekijä, ja mies kyllä innostuu ja seksi on hyvää molempien mielestä. Miehellä on ollut huolia, jotka painaa hänen mieltään, olen yrittänyt tukea ja ymmärtää. Olen vain itse niin väsynyt, kun en saa läheisyyttä. Mies ei kosketa eikä häntäkään saa koskettaa. Mies ei tee koskaan aloitetta seksiin, se että itse teen aina aloitteen tuntuu "nöyryyttävältä". Tuntuu niin pahalta kun toinen ei halua edes sitä seksiä. Nyt olen päättänyt olla tekemättä itsekään aloitetta. Olen asioista yrittänyt puhua, mutta pelkään että puhumalla luon lisää paineita miehelleni. En todellakaan tiedä mitä tehdä.
Olemme pieniä yhden yön lomia pitäneetkin ja yhden pitkän viikonlopunkin olemme kahdestaan olleet reissussa. Ensimmäisellä "yölomalla" harrastimme seksiä, mutta sen jälkeen muilla kerroilla ei olla. Aluksi se harmitti, mutta sitten olen ajatellut, että käytän ajan vain rentoutumiseen. Toki se silti on aina pienoinen pettymys.
ap
Olisiko mies salassa masentunut? Käynti työterveyteen voisi olla paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:49"]Itse täällä painin samojen ongelmien kanssa kuin ap, kohtalotovereita siis on. Olen jo pitkään ollut se aloitteen tekijä, ja mies kyllä innostuu ja seksi on hyvää molempien mielestä. Miehellä on ollut huolia, jotka painaa hänen mieltään, olen yrittänyt tukea ja ymmärtää. Olen vain itse niin väsynyt, kun en saa läheisyyttä. Mies ei kosketa eikä häntäkään saa koskettaa. Mies ei tee koskaan aloitetta seksiin, se että itse teen aina aloitteen tuntuu "nöyryyttävältä". Tuntuu niin pahalta kun toinen ei halua edes sitä seksiä. Nyt olen päättänyt olla tekemättä itsekään aloitetta. Olen asioista yrittänyt puhua, mutta pelkään että puhumalla luon lisää paineita miehelleni. En todellakaan tiedä mitä tehdä.
[/quote] joo vittu sama. Paitsi että mies alkoi käyttää seksuaalisuuttani lyömäaseena riidoissa. Arvaa vaan, tuleeko enää tätä pillua saamaan, saatana! 2
Sama täällä. Ratkaisuni oli ison dildo osto.