Ajatuskin siitä että aviomieheni koskisi muhun

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 18:35"]

No täällä. Tuntuu että olen ainoa haluton nainen maailmassa. En ymmärrä miksi seksivaikeuksista puhutaan koska tuntuu että kukaan ei niistä kärsi.. (ainakaan av-palstalla). Mieheni on hyvä isä, mahtava tyyppi, komea ja muutenkin ihana mutta en vaan tunne mitään seksuaalista vetovoimaa häneen. Klassista tai ei, tämä tapahtui lastensaannin jälkeen, halut vaan katosivat.

Haluan silti yrittää, terapiaa tai jotain. Meillä on paljon minkä takia "taistella".

[/quote]

Et ole ainoa. Täällä toinen. Tosin minua ei haluta kukaan mies (eikä nainenkaan!). Eikä itseäni seksittömyys häiritsisi. Miehenikään ei valita. Elämässä on nyt niin paljon muuta, ettei energiaa löydy. Se kipinä (tai uskallus) pitäisi jostain etsiä, mutta arjessa sitä ei tule tapahtumaan.

En halua erota, ja oikeastaan ainoa ongelma on se, että tunnen normien mukaan, että näin ei "kuuluisi" elää. Joskus pelottaakin miten meille käy, kun kaikesta huolimatta miestäni rakastan.

[/quote]

Mä en usko että voi rakastaa toista oikeasti jos ei tunne myös fyysistä vetovoimaa, sitä että haluaa toista.. oikea rakkaus saa aikaan kaiken muun lisäksi myös sen että kumppanit haluavat toisiaan ja fyysinen kosketus, läheisyys ja itse seksi kuuluvat oikeaan rakkauteen.

Jos suhteessa ei ole mitään fyysistä läheisyyttä niin eihän se ole rakastavaisten suhde vaan kaverisuhde.

[/quote]

Ei se ihan noin mene. Tunnen kyllä romanttisia tunteita (joita en koe kavereita kohtaan), en vaan seksuaalista halua. Ehkä tämä selvittää:

"Aseksuaalisuus on erään määritelmän mukaan seksuaalisen suuntautumisen muoto, jossa henkilö (aseksuaali) kokee hyvin vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa toisia henkilöitä kohtaan. Tästä huolimatta aseksuaalilla voi olla jopa voimakas sukuvietti (sex drive / libido). Hän voi kokea muunlaista vetovoimaa, esimerkiksi sensuaalista tai romanttista vetovoimaa, toisia henkilöitä kohtaan."

[/quote]

Juu kaikkeahan sitä nykypäivänä keksitään. Kaikelle epänormaalille käyttäytymiselle yritetään keksiä diagnooseja ja niitä yritetään normalisoida.

Fakta nyt vaan on se että erittäin epänormaalia jos nainen on naimisissa miehen kanssa mutta ei tunne mitään fyysistä vetovoimaa miestään kohtaan. Tai toisinpäin. Jotain on vialla. 

[/quote]

Enhän ottanut kantaa siihen, onko tämä normaalia vai ei. Mutta tämä kuvaus on totta minun kohdallani.
Ja mitä sitten jos jotain on "vialla". Kyllä niitä muitakin vikoja ihmisillä on ja erilaisia ongelmia liitoissa.
Joku pettää, toinen lyö, kolmas juo, neljäs ei anna, mutta rakastaa. Sinähän et nimittäin voi tuntemattoman ihmisen puolesta päättää, että tunteeni miestäni kohtaan eivät ole rakkauta. Sen kai yksinkertaisempikin tajuaa - jos et omista sitten kristallipalloa.

Torjuminen on tietysti rankka asia sille, joka tulee torjutuksi. Silloin helposti lähtee kirjoittelemaan provokatiivisesti kuten sinä.

[/quote]

Mitä sä nyt vaahtoat?:D Ihan rauhassa vaan :) Voithan sä väittää possua jänikseksi mut totuus on se että possu on possu eikä jänis :D

Tuosta torjumiseksi tulemisesta en osaa mitään sanoa koska ei ole kokemusta :) Mulla on normaali suhde mieheni kanssa eikä meidän tarvitse torjua toisiamme :)

Nyt sua ärsyttää aiiivan kamalasti :D:D

[/quote]

Tämä palsta on siitä mielenkiintoinen, että tänne eksyy kirjoittelemaan usein niin yksinkertaisilla putkiaivoilla varustettuja bimboja, joille se luetun ymmärtäminen tuotti ongelmia jo siinä vaiheessa kun mietittiin annetaako sitä peruskoulun todistusta kouraan vai ei.

[/quote]

Mitä sitten vaikka oiskin yksinkertainen? :) Mielummin yksinkertainen ja ilonen ja onnellinen ku viisas ja takakireä tosikko ;)

Osa kokee elämää rikastuttavana tekijänä sen, että ylipäätänsä ymmärtää elämän ja ihmisten monimuotoisuutta. Äly on se, joka erottaa ihmisen eläimestä. Toisin kuin pelkkä panovietti. Se paneminen kun onnistuu aika alkeellisiltakin eläimiltä. Mitä ylevää siinä on? Ymmärrän niitä, jolla tämä vietti on ja jotka eivät sitä pääse toteuttamaan. Mutta miksi tehdä tästä ongelma, jos halua ei vain ole.
Ymmärrän, että ap on eri tilanteessa. Halut ja vietit on olemassa, muttei omaa miestä kohtaan. Voin uskoa, että se on kipeä asia. Minä en puolestani koe kärsiväni. Olen hyvässä suhteessa, jossa haluan olla. Meillä on ihana lapsi, ja minulla on ystäviä, mielenkiintoinen ura, penniä ei tarvitse venyttää. Olen terve - noh ainakin siis fyysisesti. Aika monta hyvää asiaa. Seksi nyt ei kiinnosta, mutta se ei suruta. Miksi pitäisi surra? Suren sitten jos mieheni jossain vaiheessa päättää, että haluaa lähteä. Mutta elämää ei kannata surra etukäteen. Tänään täällä, huomenna toisessa hiippakunnassa. Juuri lähipiirissä nuori ihminen kuoli yllättäen. Mitä jos itsekin heittää henkensä jo huomenna? Kannattiko silloin itkeä etukäteen sitä, mitä ehkä vuosien päästä olisi tapahtunut?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 19:12"]Seksihaluni taas eivät ole vähentyneet mihinkään, masturboin joka päivä. Ap

[/quote] Kuka tätä on alapeukuttanut ja miksi? Ap

[/quote] Siksi että olet säälittävä, mikset itse käy vieraissa tai eroa jos on niin ankeeta... Ei masturboinnissa muuten mitään vikaa.