Voisiko mies kuvitella seurustelevansa naisen kanssa jolla lapsia?

No riippuu kuule varmaan aika paljon tapauksesta. Jos nainen kiinnostaa tarpeeksi, yleensä lapset eivät ole esteenä. Mutta sanoisinko, että sellaista "alkukiinnostusta" lapset haittaavat.

No jaaaa, mulla kolme lapsuudesta tuttua tuttavaa jotka ovat eron jälkeen yksinhuoltajina löytäneet uudet miehet, vaikka nuoriakin olivat erotessaan (n. 25). Ja ainakin yhden mies ihan yliopistosta, muistaakseni joku valtiotieteiden kandi tms.. Jos se koulutustausta tuohon nyt edes vaikuttaa..

Ei haitannut meillä, naimisiinkin mentiin. Mutta sanoisin, että helpompaa aloittaa suhde mitä pienempiä lapset ovat.

Minä etsin yh-äitiä vaimokseni, mutta minulla on lapsi.

Itse en voisi kuvitella, mutta varmasti joku muu voisi.

T. M27

En ikimaailmassa seurustelisi yh:n kanssa. Otan ennemmin kissan.

Päästiin aiheeseen. Vastaus kyllä voisin, tälläisillä uusperheillä on paremmat mahdollisuudet selvitä. Miehen lapset ovat ongelma, vanha sanonta, äitipuoli syöttää miehen lapsille myrkkyomenoita. Toistamiseen tähän ongelmaan törmännyt.

Ei tulis mieleenkää kasvattaa jonku muun äpäriä.

Voi, ihan hyvin.

Lesken kanssa kyllä. Yh-äippärallista en ole vielä kiinnostunut, koska en ole niin vanha, vasta kolmekymppinen. 45-iässä varmaan nekin käy.

Seurustella voi, yhteenmuutto olisi kovempi pala. Onnea matkaan silti!

Ainakin mun mies kuvitteli voivansa. Ja seurustelikin. Nykyään ollaan naimisissa ja meillä on myös yhteinen lapsi. Mies kolmekymppinen, minä vähän vanhempi.

Ei tuossa kysymyksessä puhuttu kyllä yh-äideistä, vaan äideistä yleensä. Moni vastaus pureutunut yh-äidin mahdollisuuksiin löytää mies. Meillä esimerkiksi on yhteishuoltajuus, lapset paljon myös isänsä luona, jolloin äidille jää omaa ja seurustelu aikaa kiitettävästi.

Jos lapsia, niin ehdoton ei!!!!!

Koska itsellänikin on lapsia niin tietenkin. Ei lapset ole mulle mikään kynnyskysymys, eikä tee ihmisestä huonompaa ihmistä. Tärkeintä on henkilökemiat. Jos on hyvät henkilökemiat, niin myös uusperheen arjen saa toimimaan. 

Kannaltani asian ongelmalliseksi tekee etten itse pidä lapsista enkä aio lapsia tehdä joten seurustelu puolison kanssa, jolla lapsia on olisi mahdotonta. Kunnioitan äitejä ja YH:ta erittäin paljon, mutta en halua lapsia elämääni. Voi kuulostaa surulliselta, mutta lapsiperheen elämää en halua viettää.

Mies 36v.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 12:13"]

Kannaltani asian ongelmalliseksi tekee etten itse pidä lapsista enkä aio lapsia tehdä joten seurustelu puolison kanssa, jolla lapsia on olisi mahdotonta. Kunnioitan äitejä ja YH:ta erittäin paljon, mutta en halua lapsia elämääni. Voi kuulostaa surulliselta, mutta lapsiperheen elämää en halua viettää.

Mies 36v.

[/quote]

entä jos sen naisen lapsi olisi jo aikuinen ja muuttanut pois kotoa? 

Se olisi asia erikseen tietenkin jos lapset olisivat jo yli 2-kymppisiä aikuisia, jotka asuisivat omillaan.

Mies 36v.

Miehen valmius asiaan ei riitä, eli kysymys on väärä. Olen tuntenut miehen, joka oli omasta mielestään kovasti sopiva kumppaniksi lapselliselle naiselle, mutta hänestä paljastui tarkemmalla tutustumisella kieroutunut, sadistinen friikki, jollaisella ei oikeasti pitäisi olla mitään asiaa lapsiperheeseen.

Se että on jonkun toisen lapsi tiputtaa kiinnostusta huolehtia siitä ja lapsen viat ärsyttää koska ei ole itse syypää (paitsi käytöstavat). lisäksi se että nurkissa pyörii jatkuvasti muistutus että joku muu on laskenut lastinsa oman rakkaan sisään ei oo mukava.