Lue keskustelun säännöt.
Todella itsepäisten lasten vanhemmat, miten kestätte?
20.08.2014 |
Meillä on juuri 5v täyttänyt poika. Todella omapäinen tapaus, tekee juuri niinkuin huvittaa, ärsyttää tahallaan ja tekee kaikki kielletyt asiat saadakseen vanhemmat raivoihinsa. Ja jutut on välillä aivan kauheita, tänään mm. huusi minulle "puhkon sun silmät" kun takavarikoin lelun, jota useasta pyynnöstä huolimatta ei suostunut siivoamaan. En ymmärrä mistä on edes oppinut tuollaista. Omien sanojensa mukaan oli kuullut kun joku toinen äiti oli varoittanut pihalla keinumasta lapion kanssa ettei mene silmään, mutta voiko tuon ikäinen nyt siitä tuollaista keksiä..? Alkaa jo mietityttää, onko tämä käytös normaalia. Lisäksi vielä vilkas ja koheltaa jatkuvasti. Ei auta jäähyllä istuttaminen eikä lelujen takavarikointi, saattaa kiukutella hetken, mutta jatkaa sen jälkeen samalla tavalla. Joudun välillä tekemään todella töitä, että saan itseni pidettyä edes jotenkin rauhallisena, ja joskus on tullut karjuttua oikein kunnolla kun hermo menee ihan kokonaan.
Miten tuollaisen lapsen kanssa kannattaisi toimia? Ja ennen kaikkea, miten saisin oman kiukun hillittyä kun se vain tuntuu pahentavan tilannetta? Ja käyttäytyykö edes jonkun muun lapsi näin, vai ollaanko me ainoita? Pelkään että lapsessa on jotain vialla :(
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai itelle vai lapselle? Alan olla vähän neuvoton tämän asian kanssa.
Eikö kellään muulla tosiaan ole samanlaista?
Meilläkin on poika ollut aina haastava ja paljon on saanut pinnaa venyttää. Joskus toki raivostun ja sanon kovasti mutta yleensä jaksan selittää ja ojentaa monta kertaa. Pikkuhiljaa käytös on edistynyt. Silloin kun käytös on ollut pahimmillaan, ei olla käyty kuin pakolliset kauppakäynnit. Sitten kun on ollut paremmin käyttäytyvä, ollaan menty enemmän esim. HopLop tai uimahalli. Nyt 5,5 vuotiaana on jo paljon parempi ja koko ajan paranee. Toivoa siis on sinullakin, vaikka rankkaa se on.
Ois kyllä oksat pois, jos tenava alkaisi uhkailemaan. Tulisi kunnon huudot, keskustelut ja rangaistukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 7-vuotias kiukkuaja, jolla ei uhmaikä ole ikinä mennyt ohi. Nyt jonotetaan aikaa perheneuvolaan psykologin juttusille. Hyvänä päivänä kaikki on kivaa, huonona potkitaan ovia/ lyödään. Rakas ja ihana, hellä ja hoivaava, paitsi kun pinna palaa.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 21:48"]Ois kyllä oksat pois, jos tenava alkaisi uhkailemaan. Tulisi kunnon huudot, keskustelut ja rangaistukset.
[/quote]
Se kun ei vaan kaikilla toimi. :-(
Nro 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 21:48"]
Ois kyllä oksat pois, jos tenava alkaisi uhkailemaan. Tulisi kunnon huudot, keskustelut ja rangaistukset.
[/quote]
Se uhkailu pelästytti muakin, en muista että olisi ainakaan noin suoraan koskaan sanonut vastaavaa. Poika joutui jäähylle ja asiasta puhuttiin pitkään, jolloin kertoi tuon selityksen (en sitten tiedä onko totta vai keksikö sen hätäpäissään). Huutaminen ei meillä auta yhtään, pahentaa vain uhmaa ja huonoa käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 21:48"]
Ois kyllä oksat pois, jos tenava alkaisi uhkailemaan. Tulisi kunnon huudot, keskustelut ja rangaistukset.
[/quote]
Se uhkailu pelästytti muakin, en muista että olisi ainakaan noin suoraan koskaan sanonut vastaavaa. Poika joutui jäähylle ja asiasta puhuttiin pitkään, jolloin kertoi tuon selityksen (en sitten tiedä onko totta vai keksikö sen hätäpäissään). Huutaminen ei meillä auta yhtään, pahentaa vain uhmaa ja huonoa käytöstä.
[/quote]
Kaikki edut pois. Ei karkkipäivää pariin viikkoon. Ei telkkaria, ei pelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 21:50"]Meillä 7-vuotias kiukkuaja, jolla ei uhmaikä ole ikinä mennyt ohi. Nyt jonotetaan aikaa perheneuvolaan psykologin juttusille. Hyvänä päivänä kaikki on kivaa, huonona potkitaan ovia/ lyödään. Rakas ja ihana, hellä ja hoivaava, paitsi kun pinna palaa.
[/quote]
No kyllä noita jonottaa saa. Ettekö voi mennä suoraan yksityiselle psykologille.
No meiltä löytyy. Nyt kun ikää on melkein 6 vuotta, niin on jo välillä vähän kiltimpi. Kyllä on hermoja koetellut jo neljä vuotta. Mut kaippa se tästä vielä joskus loppuu. Toivottavasti. Kerhossa ja eskarissa käyttäytyy kyllä tosi hyvin. Eli ei ole vikaa päässä ainakaan. :D Isoveli ollut aina kiltti, eli ei kai kasvatuksessakaan vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ekaluokkalainen tyttö, joka ollut parivuotiaasta lähtien uhmakas ja nopeasti raivostuva ja pitkävihainen. Nyt alkanut tasoittua ja tuntuu, että nyt olen itsekin jotenkin sisäistänyt parhaat tavat toimia lapsen temperamentin ja luonteen kanssa. Tosiaan jäähypenkit (tai mitkään muut lapsen ollessa kiukkuinen ladellut rangaistukset) eivät ole meillä toimineet, nostavat vaan uhmaa entisestään. Mua auttoi sellainen kirja kuin "Tulistuva lapsi". Ole myös itsellesi armollinen, haastavaluonteisen lapsen kanssa on inhimillistä välillä menettää itsekin hermonsa, olen myös syyllistynyt huutamaan lapselle takaisin. Meillä on auttanut se, että on päätetty keskittyä ja palkita lapsen hyvää käytöstä, päätin myös "nähdä lapsen hyvänä" koska välillä on ollut vaikea olla ajattelematta, että miksi se on noin hiton vaikea taas. Mikä johtaa helposti alitajuisesti kohtelemaan lasta ikään kuin odottaen, että koska taas on seuraava kurja tilanne. Keskusteltu on lapsen kanssa paljon, ja mielestäni se kannattaa tehdä vasta kun kiukut ja uhmat on ihan ohi, vaikka vasta seuraavana päivänä. Tsemppiä, tiedän ettei ole helppoa! Meilläkin toinen lapsi on aivan toisenlainen luonteeltaan joten ei se mistään kasvatuksesta ole kiinni. Jos oma toiminta ja jaksaminen mietityttää, niin kannattaa käydä juttelemassa siitä jossakin. Tiedän sen tunteen, ettei aina ole varma, kumpi meistä tarvitsisi tilanteessa apua. Ja meilläkin on lapsi sanonut aivan kamalia asioita suuttuessaan. Olen tulkinnut niitä niin, että tod.näk. sanoo siinä hetkessä sen kamalimman ja pelottavimman asian minkä keksii, ei siis todellakaan tarkoita mitä sanoo.
14 jatkaa vielä... Meillä siinä omien hermojen menettämisen välttämisessä on auttanut sellainen ajattelu, että tuli ei sammu tulella. Eli jos lapsi jo huutaa, kiukkuaa, raivoaa tms. niin olen keskittynyt ajattelemaan, että se ei nyt osaa hoitaa tätä tilannetta tuon paremmin ja mun tehtäväni äitinä on näyttää se parempi tapa. Eli opettaa lapsi rauhoittumaan, vaihtamaan ja siirtämään ajatukset johonkin muuhun, pyytämään anteeksi ja kertoa miltä hänen käytöksensä muista ihmisistä tuntuu ja näyttää. Olen pakottanut itseni ajatelemaan ettei lapsi voi oppia toisenlaista tapaa toimia jos ei saa siihen mallia. Ja ei, en todellakaan ole kyennyt tähän aina, sädekehä ei killu pään päällä, mutta tontyyppinen ajattelu on auttanut mua opettelemaan olemaan rauhallinen silloinkin kun ei siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsemppauksista ja neuvoista! Tuon kirjan luen ainakin, jos siitä saisi jotain hyviä vinkkejä. Poika osaa käyttäytyä kerhossa ja kylässä yleensä hyvin, eli ehkä mistään häiriöstä ei kuitenkaan ole kyse. Välillä on kyllä tosi vaikea muistaa lapsen hyviä puolia, jos koko päivä on pelkkää riehumista ja temppuilua :/ Mutta jospa se tästä iän myötä alkaisi helpottamaan.
Useamman itsepäisen lapsen äitinä sanoisin, että ei ole normaalia. Joskus lapsi saattaa raivostua, mutta ei pitäisi noin pahaksi mennä.
Sen voin kertoa omasta kokemuksesta, että itsepäisenkin kanssa pärjää kun ei itse hermostu vaan pitää päänsä kylmänä. Pärjää ainakin niin kauan kun on enemmän voimaa kuin lapsella - odotahan 10 vuoden päästä ...
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 21:44"]Eikö kellään muulla tosiaan ole samanlaista?
[/quote]
meillä add poika. Joskus on myös raivareissaan huutanut kamaluuksia. Hänellä tosin ylivilkkaus ja kuuloyliherkkyys saavat aikaan ensin hepulikohtauksen ja sen jäljeen itkupotkuraivarit. Eli ulkoiset ärsykkeet vaikuttaa. Onko lapsi aina ollut tuollainen? Onko jotain pakko häiriöitä? Toisaalta aika monella tulee 5-6 vuotiaana se teen mitä lystään vaihe. Onko sisaruksia?
Poika alkoi parivuotiaana osoittaa uhman merkkejä ja alotti tuon tahallisen ärsyttämisen, riehuminen alkoi 3v. Sitä ennen oli keskimääräistä selvästi rauhallisempi (pph:n mukaan, jolla oli monen kymmenen vuoden kokemus). On myös 2,5v pikkuveli, joka on paljon isoveljeä rauhallisempi tapaus, vaikka tietysti uhmaraivareita saakin välillä. Varmaan sisaruskateuttakin on taustalla, mutta tuskin se kaikkea selittää.
Minulla 11-v. poika on aina ollut tosi itsepäinen. Ei koheltava, mutta mikään "tee tämä" ja lapsi tekee, ei vaan ikinä toimi. Oman tahtonsa mukaisesti toimiessaan tekee kyllä mielellään palveluksia yms., mutta jotenkin sellainen yksioikoinen käskeminen ei vaan toimi, ja rangaistuksista jäähyt sun muut ovat olleet ihan vitsi, ei toimi sittenkään. Mieluummin menettää vaikka tajuntansa (menee siis ihan hysteeriseksi, ei vain vihaiseksi) kuin tottelee. Omasta kokemuksesta sanon, että jos pistät vaan kovan kovaa vastaan, uhma vain pahenee. Jos tavoitteesi on saada lapsesta ns. yhteiskuntakelpoinen yksilö, sun pitää tehdä asioita, jotka edesauttaa tähän päämäärään pääsemistä, ei asioita, jotka haittaa kehitystä (vaikka muut näitä asioita tuloksekkaasti tekisivätkin). Eli jos jäähy ei toimi, se ei toimi, turha hakata päätä seinään. Meillä ehdottomasti toimivimpia keinoja on jättää rangaistukset sikseen, olen vain esim. kantanut lapsen pois tilanteesta, jos ei muuten toimi, mutta se siitä sitten. En tietenkään salli paikkojen rikkomista tms. Olen sen sijaan vain sitkeästi yrittänyt pitää yllä kontaktia lapseen, keskustella ja kuunnella hänen asioitaan, vaikka ne eivät aina olisi minua niin hirveästi kiinnostavia (sienet, avaruus...) ja elää niin kuin lapsi olisi ihminen siinä missä kuka tahansa muu, ei vain kasvatustoiminnan kohde! Niin, lisättäköön vielä, että kun lapsi on nyt jo isompi, on moni asia helpottanut. Ei tarvi aina pelätä oman auktoriteettiasemansa puolesta, se on paljon pelottavampaa, jos ei ole mitään oikeaa, toimivaa suhdetta lapseen. Eli vähän painopistettä pois siitä, totteleeko lapsi nyt vai ei. Lue vaikka lisäksi Alice Millerin kirjoja.
up