Lue keskustelun säännöt.
Miksi tyttäreni suuttui minulle?
20.08.2014 |
18-vuotiaalla tyttärelläni on ensimmäinen poikaystävä ja sanoin vain, että nuorena alkanut suhde kestää äärimmäisen harvoin. Miksi tyttö suuttui tästä? Kyseessähän on fakta. Kun aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi, niin eräs opettajani sanoi ihan samaa.
Kommentit (19)
Se on eri asia kun ope kertoo tilastoja kun äiti sanoo saman. Minäkin olisin teininä ajatellut, että äitini epäilee heti poikaystävääni ja suhdettani. Open suusta se ei ole henkilökohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuo on aika tylyä, sun olisi pitänyt vain onnitella. Sen sijaan alat opettamaan lastasi tuollaisissa asioissa, kuka siitä nyt tykkää. Joskus on hyvä olla hiljaa, jos tulee sydänsuruja niin ei siihen tuollaiset kommentit edes valmista.
Vaikka olet ap oikeassa, tuossa tilanteessa se kuulostaa siltä, että joko et pidä poikaystävästä ja toivot suhteen päättyvän tai muuten vaan jostain syystä epäilet heidän suhteensa kestävyyttä. Ei rakastunut nuori nainen halua kuulla jonkun suusta sitä, että tuo suhde näyttää jotenkin vialliselta tai puutteelliselta ja että se ei voisi kestää. Ikään kuin sanoisit, että heidän rakkaus ei ole aitoa tms.
Pitää olla vähän tilannetajua, missä voi sanoa mitäkin. Jos työkaveri tulee kertomaan syöpädiagnoosistaan, niin et sä sillekään paukauta, että tuon tyyppiseen syöpään sairastuneista 70 % kuolee vuoden sisällä, vaikka se tilastollisesti totta olisikin. Tai jos joku menee naimisiin, niin et varmaan häävastaanotolla muistuta, että tänäkin vuonna solmituista liitoista tulee x% päättymään eroon, vaikka tämäkin totta on.
Onpas sulla lapsellinen lapsi, jos ei tosiasioita kestä kuulla. 18-vuotiashan on kronologisesti ajateltuna täysi-ikäinen, mutta sinun lapsesi selvästä henkiseltä kehitykseltään murkkuikäinen.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:53"]
Vaikka olet ap oikeassa, tuossa tilanteessa se kuulostaa siltä, että joko et pidä poikaystävästä ja toivot suhteen päättyvän tai muuten vaan jostain syystä epäilet heidän suhteensa kestävyyttä. Ei rakastunut nuori nainen halua kuulla jonkun suusta sitä, että tuo suhde näyttää jotenkin vialliselta tai puutteelliselta ja että se ei voisi kestää. Ikään kuin sanoisit, että heidän rakkaus ei ole aitoa tms.
Pitää olla vähän tilannetajua, missä voi sanoa mitäkin. Jos työkaveri tulee kertomaan syöpädiagnoosistaan, niin et sä sillekään paukauta, että tuon tyyppiseen syöpään sairastuneista 70 % kuolee vuoden sisällä, vaikka se tilastollisesti totta olisikin. Tai jos joku menee naimisiin, niin et varmaan häävastaanotolla muistuta, että tänäkin vuonna solmituista liitoista tulee x% päättymään eroon, vaikka tämäkin totta on.
[/quote]Ap ei ole oikeassa. Nuorena alkanut suhde voi kestää ihan yhtä hyvin kuin vaikka 30 tai 40-vuotiaana alkanut suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:53"]
Vaikka olet ap oikeassa, tuossa tilanteessa se kuulostaa siltä, että joko et pidä poikaystävästä ja toivot suhteen päättyvän tai muuten vaan jostain syystä epäilet heidän suhteensa kestävyyttä. Ei rakastunut nuori nainen halua kuulla jonkun suusta sitä, että tuo suhde näyttää jotenkin vialliselta tai puutteelliselta ja että se ei voisi kestää. Ikään kuin sanoisit, että heidän rakkaus ei ole aitoa tms.
Pitää olla vähän tilannetajua, missä voi sanoa mitäkin. Jos työkaveri tulee kertomaan syöpädiagnoosistaan, niin et sä sillekään paukauta, että tuon tyyppiseen syöpään sairastuneista 70 % kuolee vuoden sisällä, vaikka se tilastollisesti totta olisikin. Tai jos joku menee naimisiin, niin et varmaan häävastaanotolla muistuta, että tänäkin vuonna solmituista liitoista tulee x% päättymään eroon, vaikka tämäkin totta on.
[/quote]Ap ei ole oikeassa. Nuorena alkanut suhde voi kestää ihan yhtä hyvin kuin vaikka 30 tai 40-vuotiaana alkanut suhde.
[/quote]
Tottakai nuorenakin aloitettu suhde voi kestää. tiedän itsekin esimerkkejä tästä. Mutta varmasti joku on tutkinut ja osoittanut sen, että nuorena aloitettu suhde kaatuu todennäköisemmin kuin vähän myöhemmin aloitettu suhde. Aika harva kuitenkin on loppuelämän sen ensimmäisen tyttö-/poikaystävän kanssa. Mutta toki aina joku on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eron jälkeen sanot tyttärellesi "mitäs minä sanoin!"? :)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 15:00"]
Ja eron jälkeen sanot tyttärellesi "mitäs minä sanoin!"? :)
[/quote]
JES!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:37"]
18-vuotiaalla tyttärelläni on ensimmäinen poikaystävä ja sanoin vain, että nuorena alkanut suhde kestää äärimmäisen harvoin. Miksi tyttö suuttui tästä? Kyseessähän on fakta. Kun aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi, niin eräs opettajani sanoi ihan samaa.
[/quote]
Tuohan on kuin äitini suusta. Äiti vielä jatkoi, että sen-ja-sen lapsi on eronnut ja sanonut, että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei saa mennä naimisiin, silloin avioliitto ei kestä. Muutenkin äiti yritti kaikkensa, että meidän seurustelu ei kestäisi. Ja kappas, tässä sitä ollaan oltu yli 30 vuotta yhdessä :) Miehen kanssa menee hyvin, mutta välit äitiin on aika kalseat eli se siitä päsmäröinnistä seurasi.
Ystävä- ja tuttavapiirissä osa on aloittanut seurustelun nuorena ja he ovat vielä yhdessä, osa erosi muutaman vuoden jälkeen ja osa keski-ikäisenä. Sama juttu on heillä, jotka ovat aloittaneet seurustelun kaksi- tai kolmekymppisinä. Voisikohan kaikesta huolimatta olla niin, että "sen oikean" voi kohdata minkä ikäisenä vaan? Olisiko minunkin pitänyt jättää mukava nuori mies, koska tapasin hänet muutama vuosi liian aikaisin?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:53"]
Vaikka olet ap oikeassa, tuossa tilanteessa se kuulostaa siltä, että joko et pidä poikaystävästä ja toivot suhteen päättyvän tai muuten vaan jostain syystä epäilet heidän suhteensa kestävyyttä. Ei rakastunut nuori nainen halua kuulla jonkun suusta sitä, että tuo suhde näyttää jotenkin vialliselta tai puutteelliselta ja että se ei voisi kestää. Ikään kuin sanoisit, että heidän rakkaus ei ole aitoa tms.
Pitää olla vähän tilannetajua, missä voi sanoa mitäkin. Jos työkaveri tulee kertomaan syöpädiagnoosistaan, niin et sä sillekään paukauta, että tuon tyyppiseen syöpään sairastuneista 70 % kuolee vuoden sisällä, vaikka se tilastollisesti totta olisikin. Tai jos joku menee naimisiin, niin et varmaan häävastaanotolla muistuta, että tänäkin vuonna solmituista liitoista tulee x% päättymään eroon, vaikka tämäkin totta on.
[/quote]Ap ei ole oikeassa. Nuorena alkanut suhde voi kestää ihan yhtä hyvin kuin vaikka 30 tai 40-vuotiaana alkanut suhde.
[/quote]
Ohiksena: kyllä ap on oikeassa, todennäköisyydet on mitä on. Et taida paljoa ymmärtää tilastomatematiikasta ja keskiarvoista, jos luulet, että ne ovat joku universaali sääntö? TOTTA KAI nuorena alkanut suhde VOI kestää hautaan asti, todennäköistä se ei silti ole.
Mutta viitonen on täysin oikeassa siinä, että tilastofaktoja ei silti ole kohteliasta eikä rakastavaa mennä hieromaan rakastuneen lapsensa kasvoille. Osoittaa täydellistä sosiaalisten taitojen puutetta laukoa tuommoisia. Minun asperger-poikani voi heitellä tuolla lailla asioita ja ihmetellä, miten joku voi tosiasioista loukkaantua... ap toivottavasti ei kumminkaan ole asperger, vaikka merkit pahasti sinne suuntaan viittaavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ooh, oot ihan yhtä ihana kuin minun äitini, jonka kommentti lemmikkini kuolemaan oli: "Sama se on edessä sillä toisellakin lemmikillä". Ah, kuinka empaattista, minä niin arvostin tuota muistutusta siinä kyyneleet silmissä!
Eikö sulla oikeasti tule mieleen, että on monia tilanteita, jossa "faktojen" kertominen on ihan helvetin epäkohteliasta ja töykeää? Mitä ihmettä oikein tavoittelit kommentillasi - sitä, ettei tytär saisi nyt nauttia ihanasta rakkaudesta? Sitä, että luulet tytärtä niin tyhmäksi ettei hän voisi edes aavistaa että osa suhteista päättyy eroon? Vai mitä ihmettä??
No mietipä nyt ap iha ite. Oliko tuo nyt asia, jonka itse olisit halunnut äidiltäsi kuulla kun seurustelit ekan kerran? Vai oisko ollut kiva että äiti olisi vilpittömästi iloinen ja toivottaisi poikaystävän tervetulleeksi.
...moukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:37"]18-vuotiaalla tyttärelläni on ensimmäinen poikaystävä ja sanoin vain, että nuorena alkanut suhde kestää äärimmäisen harvoin. Miksi tyttö suuttui tästä? Kyseessähän on fakta. Kun aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi, niin eräs opettajani sanoi ihan samaa.
[/quote]
Koska olit tahditon? Jos hän kertoo seurustelevansa ja tuo on ensikommenttisi (tyrmäät vävyn ja suhteen heti kättelyssä), niin ihmekös jos suuttuu..
Vuosien päästä tytär tulee iloisena kertomaan olevansa raskaana ja äiti heittää triviaa: "Tiesitkö että 15% raskauksista päättyy keskenmenoon?".
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:53"]
Vaikka olet ap oikeassa, tuossa tilanteessa se kuulostaa siltä, että joko et pidä poikaystävästä ja toivot suhteen päättyvän tai muuten vaan jostain syystä epäilet heidän suhteensa kestävyyttä. Ei rakastunut nuori nainen halua kuulla jonkun suusta sitä, että tuo suhde näyttää jotenkin vialliselta tai puutteelliselta ja että se ei voisi kestää. Ikään kuin sanoisit, että heidän rakkaus ei ole aitoa tms.
Pitää olla vähän tilannetajua, missä voi sanoa mitäkin. Jos työkaveri tulee kertomaan syöpädiagnoosistaan, niin et sä sillekään paukauta, että tuon tyyppiseen syöpään sairastuneista 70 % kuolee vuoden sisällä, vaikka se tilastollisesti totta olisikin. Tai jos joku menee naimisiin, niin et varmaan häävastaanotolla muistuta, että tänäkin vuonna solmituista liitoista tulee x% päättymään eroon, vaikka tämäkin totta on.
[/quote]Ap ei ole oikeassa. Nuorena alkanut suhde voi kestää ihan yhtä hyvin kuin vaikka 30 tai 40-vuotiaana alkanut suhde.
[/quote]
Tottakai nuorenakin aloitettu suhde voi kestää. tiedän itsekin esimerkkejä tästä. Mutta varmasti joku on tutkinut ja osoittanut sen, että nuorena aloitettu suhde kaatuu todennäköisemmin kuin vähän myöhemmin aloitettu suhde. Aika harva kuitenkin on loppuelämän sen ensimmäisen tyttö-/poikaystävän kanssa. Mutta toki aina joku on.
[/quote]
Vanhempani ovat alkaneet seurustella 16vuotiaina, naimisiin 18vuotiaina ja ensimmäinen lapsi 19vuotiaina. Nyt on menossa siis 54. avioliittovuosi ja ovat onnellisia yhdessä :)
Ap ei tajunnut loukanneensa tytärtään edes siitä ku tää suuttui. Kyllä nyt on äiti-tytär -suhde saanut aikamoisen kolauksen, uuden luottamuksen syntyminen voi viedä aika kauan aikaa ja edellyttää ap:n kehittävän itselleen edes jonkinlaista tilannetajua.
Sama kuin sanoisi
"Älä kiinny liikaa, se jättää sut kuitenkin"
Koska jokainen ajattelee yleensä että se voisi omalla kohdalla olla poikkeus ja sen saman kanssa sitten haluaa olla loppu elämän. Oma äitini ei minulle koskaan vihjannutkaan ettei ensimmäinen suhde kestäisi. Siskolleni sanoi että kun se eka suhde kaatuu niin ei saa sitten masentua ja tehdä itselleen mitään. Siskolla ei mitään taipumusta ole koskaan ollut sellaiseen. No, itsellä nyt kolmas parisuhde ja kaikki on tähän mennessä kestänyt n.2- 4v, naimisiinkin menin ja erosin. Siskolla edelleen sama suhde ja ovat yhdessä olleet 8 vuotta. Vanhenpi sisko alkoi 16 vuotiaana seurustelemaan ja on edelleen saman miehen kanssa 20 vuoden jälkeen :)