Te, jotka ette ole tehneet avioehtoa. Miksi? (ev)

Koska en ole naimisissa.

Koska se oli miehen toive. Mies oli puhunut avioliitosta jo vuosia, mutta minä pistin vastaan varmasti osin johtuen omien vanhempien erosta ja ylipäänsä avioerojen yleisyydestä. Kun meillä oli jo lapsia ja ollut isompi kriisi suhteessa alkoi olla uskoa, että ehkä me voidaan pysyä yhdessä. Minulle avioliitto tarkoittaa, että todella pitäisi olla yhdessä loppu elämän. Minä olisin halunnut avioehdon, ettei tule mitään epäselvää. Mies ei suostunut avioehtoon.

Miehen kannalta avioehto olisi ollut järkevä, minun ei. Miehellä huomattavasti paremmat tulot ja isommat perinnöt tiedossa.

Avioiduimme rakkaudesta tarkoituksena jakaa kaikki. Vanhempamme ovat testamenteissaan jättäneet lastensa puolisot pois, joka hoitanee asian perinnön suhteen. 

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:04"]

Koska mielestäni avioehdon tekeminen on avioeroon varautumista. Jos sitä tarvitsee harjoittaa, ei ole syytä mennä naimisiinkaan.

[/quote]Aika naiivia. Luuletko, että kaikki jotka tulevat eroamaan, tietävät sen jo naimisiinmenovaiheessa? Eiköhän suurin osa eroista kuitenkin tule ns. yllätyksenä. Eikä avioehdon tekeminen mitenkään lisää sitä eron mahdollisuutta.

Olisi mielenkiintoista tietää, että jos asetelma olisikin toisinpäin, niin sanoisitteko samaa: että jos ositus tehtäisiin puoliksi VAIN silloin kun siitä on naimisiin mennessä erikseen sovittu, muuten puolisoilla ei olisi toistensa omaisuuteen mitään oikeutta. Niin olisiko tällaisenkin sopimuksen tekeminen "varautumista eroamiseen"? 

Ja onko palovakuutuksen ottaminen sitä, että olettaa talonsa palavan, ja nouseeko tulipaljon riski sillä että talo on vakuutettu?

Ei tehty vaan. Miehellä oli asunto, joka myytiin ja rahat käytettiin osana omakotitalon ostoa. Otin itselleni lainan omaa puolikastani varten, tämän lainan olemme maksaneet yhdessä. Välillä olen ollut hoitovapaalla ja mies on maksanut elämisestä enemmän. Nyt mies on työttömänä ja minä vastaavasti maksan enemmän. Kun perintöjä tulee, ovat niiden antajat kykeneväisiä kirjaamaan niihin ettei puolisolla ole avio-oikeutta. Siksipä avioehdolla ei meidän tapauksessamme ole merkitystä. Ymmmärrän avioehdon jos omaisuustilanne on kauhean epätasainen tai koostuu pääasiassa yrityksestä tai sukutilasta.

Olen jossain toisessakin keskustelussa sanonut, että avioehdon pitäisi olla pakollinen. Niin moni jättää naimisiin mennessä nämä raha-asiat puhumatta. Tietenkin avioehdon saisi laatia ihan oman tahtonsa mukaan. Jos haluaa, että kaikki omaisuus ositetaan eron ja/tai kuoleman sattuessa, sen pitäisi olla sallittua. Eroa nykytilanteeseen olisi, että se olisi varmasti tietoinen päätös ja siitä olisi mustaa valkoisella ja molempien allekirjoitukset.

Nykyistä enemmän pitäisi korostaa sitä, ettei avioehto ole ainoastaan eroon varautumista - kaikki avioliitot päättyvät joskus, ja myös toisen puolison kuollessa on edessä omaisuuden osittaminen. Silloin kuvaan astuu myös esimerkiksi kysymys suvussa mahdollisesti pitkään kulkeneesta omaisuudesta ja siitä, pysyykö se suvussa.

Meillä ei ole avioehtoa. Kummallakaan ei ollut merkittävää omaa omaisuutta naimisiin mennessä, eikä perintöä ole tulossa. Perhe on meille yhteisyritys, ja nykyään itse asiassa olemme yhteisyrittäjiä ihan kirjaimellisestikin. On myös ollut aikoja, jolloin meillä molemmilla on ollut epäsäännölliset tulot, ja välillä toinen on ollut se elättäjä ja välillä taas toinen. Koko suhteemme ajan olemme syystä tai toisesta olleet tilanteessa, jossa olisi tuntunut aivan naurettavalta laskea, kuinka suuri osa perheen tuloista on miehen omaisuutta ja kumpi vaimon, ja toisaalta miettiä, kumpi maksaa siitä osuudestaan mitäkin. Kaikki omaisuus, mitä meille kertyy, on yhteisin ponnisteluin hankittua. Näin ollen meille sopii hyvin, että suhteen päättyessä kaikki pannaan reilusti puoliksi.

Kummallakaan ei omaisuutta ennen naimisiinmenoa, ja vaikka olisin ollut, silti ei. Avioehtoa ei tarvitse jos ei aio erota.

[/quote]

Ja onko palovakuutuksen ottaminen sitä, että olettaa talonsa palavan, ja nouseeko tulipaljon riski sillä että talo on vakuutettu?

[/quote]

No sitähän se just on. Jos olisi 100%:n varmuus ettei talo pala, kuka hullu ottais mitään vakuutuksia? Tulipalon riski ei kasva siitä, mutta ihmiset mitä luultavammin huolehtii paremmin asiasta, jos sen menettää, menettää lopullisesti. Varmaan käyt katsomassa onko kahvinkeitin varmasti pois päältä, jos on suurempi riski menettää kaikki, kun että "vakuutus korvaa, hälläväliä..."

Ja tuohon avioehtoon... Ei kai kukaan voi kiistää etteikö se olisi eroon varautumista? Mitäs muutakaan se olisi?

Olemme olleet miehen kanssa yhdessä teinistä saakka, nyt vuosia yhdessä 27. Kaikki omaisuus ja velat on tehty yhdessä. On vain tasapuolista että se jakaantuu tasan jos tulee ero tai toinen kuolee. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä, minulta saattaa olla mutta eihän ne koskaan varmoja ole. Elämäntilanne on se, että jos nyt saisin perinnön, se käytettäisiin yhteiseen hyvään eli asuntolainen maksuihin. Jos perinnönantaja on halunnut sulkea aviopuolison pois, niin tehkööt sen, minä en tee. Kyse ei kuitenkaan ole miljoonista eikä tuskin edes sadoista tuhansista.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:37"]

Avioehtoa ei tarvitse jos ei aio erota.

[/quote]

Ette sitten varmaan aio kuollakaan? Jokainen avioliitto päättyy, osa eroon ja osa kuolemaan, ja molemmissa tapauksissa omaisuus ositetaan. Avioehtoa ei tietenkään kannata tehdä, jos ositus on molemmille osapuolille ok, mutta erilaiset sukuperintökuviot voivat aiheuttaa tilanteen, jossa avioehto on järkevä myös kuoleman varalta.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:37"]

Avioehtoa ei tarvitse jos ei aio erota.

[/quote]

Ette sitten varmaan aio kuollakaan? Jokainen avioliitto päättyy, osa eroon ja osa kuolemaan, ja molemmissa tapauksissa omaisuus ositetaan. Avioehtoa ei tietenkään kannata tehdä, jos ositus on molemmille osapuolille ok, mutta erilaiset sukuperintökuviot voivat aiheuttaa tilanteen, jossa avioehto on järkevä myös kuoleman varalta.

[/quote]

Useat tuntemani eläkeläisparit ovat tehneet keskinäisen hallinta- tai omistusoikeustestamentin. Yleensä kyllä omistusoikeustestamentin. Näin myös itse aiomme tehdä jossakin vaiheessa.