Te, jotka ette ole tehneet avioehtoa. Miksi? (ev)

Naimisiin mennessä ei ollut kummallakaan omaisuutta. Mitä yhdesäs eläessä kertyy, jaetaan myös yhdessä. Olen hoitanut enemmän lapisa ja ollut pidempään kotona lasten kanssa kuin vaimo, joten eiköhän minulle puolet kuuluu siitä yhteisestä omaisuudesta, jota yhteiselomme aikana kertyy. Asumiskuluista (asunto on edelleen käytännössä ainoa varallisuuserä) olen kuitenkin maksanut puolet. Vaimo on toki säästänyt itselleen minunkin hoitovapaan aikana lisäeläkettä ja nämä eivät käsittääkseni mene ositukseen. 9

No meillä kummallakaan ei ole mitään erityistä "omaa" omaisuutta eikä ole perintöjäkään tulossa.

Kun menimme naimisiin meillä oli suurinpiirtein yhtä paljon varallisuutta ja kumpikin käytti rahaa järkevästi. Miehen palkkakehityksestä tiesimme, että se voi olla huomattavasti paremi kuin minun. Näin on käynytkin. Miehen palkka on kasvanut kolminkertaiseksi omaani nähden. Rahat ovat edelleen yhteisiä ja asuntolaina on maksettu enimmäkseen miehen ansaitsemilla rahoila kokonaan pois. Omistan siis puolet kaikesta. Olen hoitanut lapsia kotona. Olisi ollut todella epäreilua, jos minä olisin hoitanut lapset ja mies sillä välin olisi nauttinut yhä paremmasta palkasta yksin. Olen mahdollistanut miehen urakehityksen. Miehellekään ei tulsi mieleenkään ehdottaa avioehtoa. Toivomme molemmat, että lapsemme saavat hyvät koulutukset ja lähtökohdat elämälleen. Perintöäkin olisi  mukava jättää. Emme elä kädestä suuhun.

Lähes nollilta lähdeettiin, mulla oli rahat tonttiin ja yhdessä rakennettiin ja maksettiin lainat puoliksi. Emme olleet naimisissa joten kiinteistöstä tehtiin kiinteistöyhtymä ja omistin siitä 60%, mies 40%. Seuraavan talon kohdalla omistussuhteen laitettiin 50/50 koska mies kuitenkin teki raksalla enemmän ja suurituloisempana rahoittaa elämäämme enemmän kuin minä. Eli meillä on koko elämä puoliksi ja yhteistä:)

Yhteen mennessä olimme köyhiä opiskelijoita. Sittemmin yli 20 vuodessa on kertynyt reippaasti molempien omalla työllään ansaitsemaa varallisuutta ja useampi perintö.

Koska meillä on yhteiset rahat. Molemmat teemme töitä perheen eteen, kasvatamme lapsiamme, eikä kummallakaan ollut suurta omaisuutta naimisiin mennessämme. No, minulla oli pikkuisen, mutta toisaalta, mies on sitoutunut elättämään myös lapseni joka minulla tavatessamme oli, joten eiköhän se tasaa.

Jos toinen meistä nyt rikastuisi, olisi se kaiken järjen mukaan perheelle kuuluvaa omaisuutta. Eikö?

Oikeastaan minua kiinnostaisi tietää, tekisikö joku tässä tilanteessa avioehdon? Miksi?

ei tarvittu, eikä uskota yhäkään että eroaisimme mistään syystä. Katsomme että lähtökohdat oli meillä kummallakin naimisiin mennessä samanarvoiset, ja yhteinen elämä tuo mitä tuo, kummallekin.

Meilläkin on tämä perinteinen tilanne: eli mies töissä ja maksaa nyt yksin asuntolainaa, mutta minä hoidan neljä lastamme. osaamme laskea sillekin arvon.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:48"]Kun menimme naimisiin meillä oli suurinpiirtein yhtä paljon varallisuutta ja kumpikin käytti rahaa järkevästi. Miehen palkkakehityksestä tiesimme, että se voi olla huomattavasti paremi kuin minun. Näin on käynytkin. Miehen palkka on kasvanut kolminkertaiseksi omaani nähden. Rahat ovat edelleen yhteisiä ja asuntolaina on maksettu enimmäkseen miehen ansaitsemilla rahoila kokonaan pois. Omistan siis puolet kaikesta. Olen hoitanut lapsia kotona. Olisi ollut todella epäreilua, jos minä olisin hoitanut lapset ja mies sillä välin olisi nauttinut yhä paremmasta palkasta yksin. Olen mahdollistanut miehen urakehityksen. Miehellekään ei tulsi mieleenkään ehdottaa avioehtoa. Toivomme molemmat, että lapsemme saavat hyvät koulutukset ja lähtökohdat elämälleen. Perintöäkin olisi  mukava jättää. Emme elä kädestä suuhun.

[/quote]

Sama meillä.

Koska menimme naimisiin. Lain mukaankin silloin kaikki on yhteistä omaisuutta, mielestäni on turha mennä naimisiin jos varautuu kuitenkin mahdolliseen eroon. Ei meillä kummallakaan (opiskelijalla) suurta omaisuutta ole, mutta en koe sen olevan vaikuttava asia.

Siksi, koska rakkaus on sokea ja luottaa ikuiseen rakkauteen ja tottakai omaisuus puoliksi erotessa kun yhdessä se on hankittukin ja koska minä olen mielettömän ihana ja miehelläni on kaikki kohdillaan, enkä halua hänestä luopua just siksi kun on mun rakas vaikka välillä onkin hankalaa. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

Koska mielestäni avioehdon tekeminen on avioeroon varautumista. Jos sitä tarvitsee harjoittaa, ei ole syytä mennä naimisiinkaan.

Täällä sama kun aiemmilla. Kun menimme naimisiin olimme pa ja koko elämä ollaan jaettu tähän asti. kaikki on koettu yhdessä: rakkaus, ilot, surut, lapset, huolet, rahat, pelot, himot yms. Luultavasti tulokehitys on molemmilla samaa luokkaa. En ymmärrä parisuhdetta, jossa kumppaneilla on erilainen elintaso, kai siitä jotain harmia aiheutuu? Jos toisella on esimerkiksi jatkuvasti varaa käydä kalliissa ravintoloissa ja harrastuksissa, niin johan se elinpiirikin jo suuntautuu muualle kuin toisella, vai miten sellainen toimii?

Ja sitten tietysti syynä oli se, ettei halua lähtökohtaisesti eron mahdollisuutta ilmassa. Me sitouduttiin loppuelämän ajaksi, ilman muttia. Jos toinen kuitenkin haluaa lähteä lätkimään, niin se on toki mahdollista, mutta pidämme avioliittoa arvossa ja tällaista sitoutumista hyvin suurena ja vakavasti otettavana asiana.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:57"]

Koska menimme naimisiin. Lain mukaankin silloin kaikki on yhteistä omaisuutta, mielestäni on turha mennä naimisiin jos varautuu kuitenkin mahdolliseen eroon. Ei meillä kummallakaan (opiskelijalla) suurta omaisuutta ole, mutta en koe sen olevan vaikuttava asia.

[/quote]

Tummensin osan, joka kaipaa korjausta. Avioliitossa puolisoilla on erilliset varat ja velat. Tietysti puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiinsa nähden.

Meidän perheessä on kaikki omaisuus yhteistä, ja varsinkin nyt kun on tullut lapsiakin, niin lasten hyväksi ne rahat ja omaisuus menee loppupeleissä kuitenkin. Kummallakaan ei tosin ollut naimisiin mennessä omaisuutta, sitten ostettiin vasta omistusasunto, kokonaan miehen nimiin, samoin laina. Nytkin on vaan sitä velkaa, minulla myös omani, toive on että talo saataisiin maksettua ennenku kuollaan että se jää lapsille perinnöksi, en usko että se mitenkään muuttuisi vaikka erottaisiin vanhoilla päivillä.

Avioehdonhan voi tehdä milloin vain. ystäväni teki miehensä kanssa avioehdon ennen avioeroa. Kumpikin piti oman omaisuutensa. 

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 12:58"]Siksi, koska rakkaus on sokea ja luottaa ikuiseen rakkauteen ja tottakai omaisuus puoliksi erotessa kun yhdessä se on hankittukin ja koska minä olen mielettömän ihana ja miehelläni on kaikki kohdillaan, enkä halua hänestä luopua just siksi kun on mun rakas vaikka välillä onkin hankalaa. Elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

[/quote]

Toisilla voi olla vaikka sulla ei. Älä ole kateellinen, kyllä se sullakin joskus iloksi muuttuu!

Ajattelinpa viedä miehen rahat parin vuoden päästä. Siksi ei.

Kummallakaan ei ollut naimisiin mennessä omaisuutta, minkä olisi halunnut suojata avio-oikeudelta. Kumpikin katsoi, että avioliiton aikana hankittu on reilua panna puoliksi, jos ero tulee.

Olimme yhtä varattomia, samassa elämäntilanteessa (vastavalmistuneita) ja pihiydeltämme samanlaisia. Ei avioehdosta olisi ollut mitään hyötyä.

kummallakaan ei ollut omaisuutta kun menimme naimisiin, mitä avioliiton aikana ehti kertyä oli yhteistä. Erosimme 20 vuoden avioliitosta puoli vuotta sitten, ei tullut ongelmia osituksen kanssa.