Nyt menee hermo oman äitiyden ja 2,5vuotiaan kanssa!
Nyt on aivan pakko tuulettaa hetken, koska en muuten kestä! Meillä on 2,5-vuotias tyttö, joka on aikamoisessa uhmiässä. Jotenkin vaan tuntuu, että kaikki hänen kehitykseensä liittyvät seikat uhmaan yhdistettynä saavat minut aivan voimattomaksi:(
Kehitykseen liittyvillä seikoilla tarkoitan seuraavaa: hän on koko ikänsä ollut lääkityksellä oleva refluksilapsi, alle vuoden ikäisenä meillä oksennettiin paljon ja usein. Sen jlk ei ole oksennuksia tullut, mutta kaikki tämä vastenmielisyys ruokaan/oksenteluun näkyy vieläkin siinä, ettei hän suostu syömään mitään ruokaa, joka on kunnon paloissa, kaikki pitää olla löysää ja pieneksi muussattua. Myöskään hän ei suostu syömään tätä ruokaa itse, vaan kaiken syötämme vieläkin hänelle (paitsi leivät ja jätskin, jonka osaa siis syödä oikein hienosti), aina jonkinmoisen harhautuksen avulla. Ainut hetki, kun hän on syönyt itse, oli 4pvän totaalisen syömättömyyden (rotavirus) ja sairaalakeikan jlk, joten noin brutaalia keinoa en viitsisi hänellä kotona käyttää, että en anna ruokaa jollei itse syö. Eli perusongelma on siis: ei mene mitään tuorevihanneksia eikä hedelmiä, joita kohtaan on valtavaa ennakkoluuloa ollut aina, edes kohta 10kk päiväkotiaikakaan ei ole häntä rohkaissut aloittamaan itse syömistä, on ahdistavaa muussata kaikki lihakin jo 2,5-vuotiaalle... lista on pitkä ja masentava.
Sitten on tämä pottailun puute. Istuu hoidossa potalla siinä missä muutkin, ei vaan tee yhtään mitään sinne yhdelläkään kerralla. Kotona olemme yrittäneet kaikennäköistä (tyyliin ' opettapas nyt vauvanukelle kuinka potalla käydään' , pissan houkuttelua veden lorottamisella, luetaan kirjoja, annan tarran jos pissa/kakka tulee, annan hänen olla rauhassa....mitään ei tule, keväällä tuli vkon verran iltapissat, sitten sekin yhtäkkiä tyssäsi). mieheni (opettaja) oli koko kesän kotona, näin kuumana kesänä olisi ollut ihanteellista harjoitella ulkona ilman vaippaa, mieheni totesi vain että ei huvita, on koko ajan jotain muuta/se on niin hankalaa.... itsellä ei ollut lomaa, joten en voinut asiaan sillä taholla vaikuttaa kuin sitten illalla myöhään tietty riitelemällä siitä mieheni kanssa (ja siitä ei tietty seurannut mitään järkevää). Olen ihan pulassa, koska nyt on havaittavissa sitä, että potalle meno on hänestä jotenkin kauheaa ja siitä nousee haloo ja sen vuoksi en edes uskalla yrittää, ettei potasta tule kauheaa kammoa. On näitä ongelmia joo...
Niin, ruoka-aiheesta unohdin sanoa, että meillä syödään säännöllisesti myös vielä purkkiruokia, koska lapsi suostuu syömään vain muutamaan laittamaani sapuskaa, ja siitäkin murehdin jatkuvasti. Viime keväänä päiväkodista tädit sanoivat, että tyttöhän syö ihan hyvin, ja nyt taas menneellä vkolla johtaja (myös hoitaja lapseni ryhmässä) totesi taasen, että tyttärenihän on tosi huono syömään.
Olen suoraan sanottuva aivan paskana, koska alkuraskauden ryöpyissä en osaa aina oikein löytää rauhallisuuttakaan tahi järkevää perspektiiviä asiaan, mieheni mielestä liiottelen kaikessa, itse olen kyllä aidosti huolissani, että olemmeko menossa pahasti metsään muutamassa perustavaa laatua olevassa kehitysvaiheessa..
Jos joku viitsi lukea tämän sekavan vuodatuksen loppuun asti, kiitän siitä, en täällä palstalla pitkään aikaan olekaan käynyt, mutta onneksi voi joskus antaa tulla kaiken ulos.
Luonnollisesti ' kohtalo' äitien kommenteja ois myös kiva kuulla...
Kommentit (5)
Minä en tiedä miten toi refluksi vaikuttaa ja varsinkaan vielä 2,5-vuotiaan mielessä. Meillä syötettiin esikoista aika paljon vielä reilusti yli 3-vuotiaaksi, kun on ollut niin mahdoton syöjä. Ravitsemusterapeuttikin sanoi syöttämisen hyväksi, kun silleen menee yleensä enemmän ruokaa alas. Puhun siis lapsesta jolle ruokalusikallinen on hyvä saavutus. Meillä ei tiedettävästi ole mitään sairautta taustalla, mutta syöminen oli vastenmielistä jo heti ekoista kiinteistä lähtien. Syöttämisen lopetin, kun päiväkodissa alkoi nätisti syödä itse ja kyllästyinkin tylsään tahtojen taisteluun. Päätin voittaa sen taistelun ja niin teinkin, vaikka alussa se aiheutti kauheita huutoja ja taisteluja. Edelleen ruokailutilanteet on stressaavia meille vanhemmille, mutta tyttö syö sen mitä syö ja itse syö. Syönnin sujuvuuden ja ruuan menekin jälkeen me vanhemmat päätetään saako leipää lisäksi, koska mielellään täyttäis mahansa pelkällä leivällä.
Minä en tiedä onko tarpeellista pakottaa 2,5-vuotiasta syömään itse, mutta muuten normaalitapauksessa (ilman refluksia teidän tapauksessa) kieltäytyminen syöttämisestä on mun mielestä ihan hyvä keino. Minä uskon kyllä, että lapsi syö, jos on nälkä. Uskon, että vanhemmilla pitää olla homma hanskassa ja vanhemmat tekee tollaset päätökset, ei lapsi.
Pottailustakin on kokemusta. Esikoinen alotti harjottelun ehkä 1v7kk ikäisenä ja pissasi ihan hyvin pottaan muutaman kerran päivässä jonka alussa jaksoin itse potattaa. Mutta vaipasta luopuminen olikin täysin oma asiansa. Eikä muuten tehnyt kakkaa ollenkaan pottaan. Kun tyttö oli reilu 2v, niin oli mielessä kesällä opettaa kuivaksi. Ei onnistunut, kun oli kylmä ja sateinen kesä eikä tyttö vaikuttanut ollenkaan valmiilta siihen. Vasta seuraavana kesänä, kun tyttö oli 3,5v ja käytiin tarhassa tutustumassa, luovuttiin päivävaipoista suht kivuttomasti. Taisi vaikuttaa, kun omahoitaja sanoi tytölle, ettei siellä ryhmässä käytetä vaippoja ollenkaan. Se etu siinä oli, että vahingot jäi ehkä yhteen kertaa ja tyttö oli kertaheitolla päiväkuiva. Kakkaa ei vaan suostunut edelleenkään tekemään pottaan. Se onnistui, kun lopulta vaan kieltäydyttiin lähes 4-vuotiaana laittamasta vaippaa. Panttasi viikon ja lopulta luovutti, kun kakka oli selvästi tulossa väkisin housuun. Sen jälkeen homma on sujunut, mutta tyttö on edelleen tosi tarkka kenen seurassa suostuu kakkaamaan.
Pienempi meillä on lähes 2v eikä suostu ollenkaan pottailemaan. Istuu pariksi sekunniksi ja sitten on kiire nousta pois. Käytiin just neuvolassa ja th sanoikin, että kuivaksiopettelu on tosi yksilöllistä eikä siihen voi pakottaa. Minäkin uskon, että se on lapselle herkkä asia ja lapsen pitää itse olla valmis siihen. Jospa pienemmän kanssa ensi kesänä vois onnistua, enempää en edes odota. Välillä kokeillaan ja jos innostuu, niin toki ruvetaan pottailemaan ahkerammin. Mun mielestä teilläkin on siis hyvin aikaa vaikka odottaa ensi kesää.
Tässä omia kokemuksia ja ajatuksia. Jaksamista uhmaan ja raskauteen!
T: Yniäinen kera tyttöjen 4,5v ja 1v11kk
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta läheltä seuranneena tiedän jotain syömisongelmien rasittavuudesta. Pääasia, että tyttönne syö, vaikka purkkiruokaa. Ootteko käyttäneet tyttöä puheterapeutilla? Sieltä voisi saada vinkkiä siihen, miten ruoan puremista ja hienontamista voi kotioloissa harjoitella ja totuttaa suuta karkeampaan ruokaan.
Pottailusta: meillä kokeiltiin sitä sun tätä keinoa, mutta etenkin kakan tekeminen pottaan oli tytöllemme kauhistus. Meillä kävi ihan klassisesti: ainaostaan aika auttoi. Yhtenä kauniina iltana tyttö teki kakat pönttöön ja on siitä lähtien tehnyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ikää oli tuolloin 2v 9kk.
ymmärrän hyvin että ahdistaa. Itsellänikin on ollut tapana tehdä varsinkin esikoisen syömisistä kauhea ongelma sekä myös näistä potta-asioista. En edes kehtaa sanoa, mihin kaikkeen olin valmis menemään että olisin saanut esikoiselta aikanaan pissat pottaan kakoista puhumattakaan. Ja tilannehan meni aivan lukkoon. Poika alkoi kärsiä ummetuksesta eikä suostunut tekemään kakkoja muuta kuin vaippaan. Tästä kuitenkin päästiin onneksi eteenpäin, mutta ei siitä sen enempää, koska siihen tarinaan ei riitä kenenkään aika :-))
Näin kolme lasta myöhemmin osaan jo suhtautua asioihin jotensakin järkevämmin, ainakin omasta mielestäni :-) Oikeasti, 2,5vuotias on vielä TOSI pieni! Anna aikaa. Molempia sekä syömis että pottailuongelmia ei kannata lähteä ratkomaan samaan aikaan. Vaikka lapsi ei suostuisi syömään itse (tiedän, ei esikoisenikaan ja siksipä häntä syötettiinkin hävyttömän kauan), ruokailun tavoite on leppoisa yhdessäolo ja siinä sivussa syöminen. Lapsi kyllä syö jos on nälkä, vaikka sitten syötettynä.
Älä tee tästä ongelmaa, koska kokemuksesta tiedän että syömistilanteista tulee lapselle ahdistavia ja mikään ruoka ei tahdo maistua. Mitään sirkusta ei syömistapahtumasta tarvitse tehdä vaan siinä samalla kun muukin perhe syö, niin voi välillä syötellä lastakin.
Meillä sitten vähitellen siirryttiin tyyliin " kun olet jo kaksi vuotias niin syöpäs kaksi lusikkaa ensin itse niin sitten äiti/isi auttaa loput" . Tai puoli vahingossa näin " sinä voit jo aloittaa syömään itse niin minä kuorin tässä perunat (tai what ever) niin autan sitten loput" . Ideana siis se ettei lasta väkisin pakoteta syömään itse, vaan ollaan apuna ja vähän huijaamalla voidaan jopa onnistua myönteisessä mielessä lapsen omatoimisuuteen.
Meillä ko. esikoinen siis tosissaankin kranttu ruuan suhteen. Kerran kysyin häneltä että mitä hän haluaisi sitten syödä kun mikään ei koskaan tuntunut kelpaavan. Niin hän alkoi luetella mitä hän haluaisi syödä. Ja kas kummaa, kaikki olivat oikeita ruoka-aineita! Tuli omenaa, päärynää, kalakuvioita, makaroonia ym.ym. ja aina kun tarjosin hedelmiä niin koskaan ei mikään kelvannut. Kerran tein sitten hänen mukaansa ruokalistan päivälle ja hän oli oikein tyytyväinen ja söi kaikki ja vieläpä ihan itse. Kyse oli vain siitä tosi kovan uhman aiheuttamasta päättämättömyydestä. Kuitenkaan ei siis pidä kuvitella että meillä lapsi olisi määrännyt kaiken ruokailun menun. Tämä oli vain tällainen kokeilu, jota edelleenkin harrastetaan joskus.
Sitten tuo pottailuongelma. Tarrapalkinnoista voisi olla apua. Tee ruudukko ja osta jotain lapsen lempitarroja. Jokaisesta pottaan tulleesta hädästä saa tarran, kakasta nyt voisi vaikka antaa kaksikin :-) Kun tarraruudukko on täysi, voisi olla ohjelmassa vaikka lelukauppareissu. Mutta ruudukon tulisi olla vain niin saavutettavissa ettei se pelästytä lasta. Näin siis tehtiin muiden lasten kanssa.
Tsemppiä hommiin!
Olipa hyvä lukea taas järjen ääntä, joskus se tuntuu itteltä olevan hukassa, varsinkin väsyneenä. Ehkä sitä osaisi sitte toisen lapsen kohdalla olla rauhallisempi;)
Öitä,
tiriro
Meillä 2,6 vuotias huonosti syövä poika. Vauvana oli kova pulauttelemaan mutta palat eivät haittaa meidän poikaa mutta kasvikset eivät juurikaan maistu missään muodossa. Välillä syönti on yhtä tuskaa. Toisinaan kausia jolloin syö ihan kohtuullisesti.
Teidän tilanteesta ajattelin että ei liene maankaatoasia syöttää vielä hetki tyttöä jos ruokailu silloin sujuu ok. Meillä ainakin poikaa syötetään vielä, itsekkin oppi jo jotenkin syömään mutta kun pikkuveljeä ruvettiin syöttämään pöydän ääressä halusi isovelikin tuon palvelun. Eiköhän tuo viimeistään armeijassa opi itsekkin syömään. Mitä tulee kasviksiin niin itse olen saanut esim. omenaa menemään aina joskus, päärynää söi äskenkin pilttipurkin soseena (ummetus meinaa vaivata ja siihen tuo sose auttaa), perunaakin menee kun joka lusikalliselle antaa nimen, samoin punajuurta. Kokeilen minkä jaksan ja jospa se siitä ajankanssa.
Meillä poika on nyt päiväkuiva. Aluksi pottailu oli tosi kurjaa mutta sitten rupesin antamaan värikynän aina kun pyydettäessä istui hetken potalla. Kun siitä tuli jo helppoa niin selitin että jatkossa värikynän saa kun pottaan tulee jotain. No tussipakettia myöhemmin pissat saatiin jo aikahyvin pottaan mutta ei kakkaa. Se lahjottiin erikoislahjalla. Nykyään pottailu hoituu täysin ilman lahjontaa.
Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa.