Lue keskustelun säännöt.
Aistiyliherkät lapset entisaikaan
19.08.2014 |
Luin tuota keskustelua siitä, miten erään ketjun aloittajalla on raskasta hoitaa silloin tällöin aistiyliherkkää lasta. Siitä ajatukseni menivät siihen, että miten "ennenvanhaan" tällaisia lapsia hoidettiin ja kohdeltiin. Onko kellään tästä kokemuksia menneiltä vuosikymmeneltä?
Itse olen 1970-luvun lapsi, ja silloin en muista että aistiyliherkkyydestä olisi puhuttu. Mutta oma pikkuveljeni oli selvästi sellainen mitä nykyisin kutsuttaisiin aistiyliherkäksi. Päällimmäisenä muistan sen, miten vähän ymmärrystä hänen valituksensa saivat äidiltäni ja muilta aikuisilta. Kaikki ne kuitattiin turhana kitinänä, ja sanottiin että täytyy vaan oppia sietämään asioita kuten muutkin sietää.
Jos ruoka ei maistunut esim.väärän koostumuksen vuoksi, sai olla nälässä. Terve lapsi ei ole vielä koskaan kuollut nälkään ruokapatojen äärellä, sanoi äitini, ja antoi olla vaikka päiviä syömättä jos ei maistu. Alkoi lopulta maistua. Tai jos vaateen materiaali hankasi, tylysti vaan sanottiin että niin ne hankaa muitakin, älä mieti sitä vaan keskity muuhun. Pahinta oli että veli toistuvasti sai persoonaansa liittyviä tölväisyjä turhan valittamisestaan. Useinkin äiti erittäin kolkolla äänellä haukkui päin näköä veljeni kummalliseksi ämmämäiseksi vikisijäksi, josta ei miestä koskaan tule. Äitiä selvästi ärsytti aistiyliherkkyys, jota ei tajunnu aistiyliherkkyydeksi vaan katsoi pelkäksi turhan valittamiseksi ja pieniinkin epämukaviin oloihin keskittymiseksi. Ei silloin tavikset ainakaan tienneet, että aistiyliherkkä ihan oikeasti kokee kaiken vahvemmin kuin muut.
Kumma kyllä, veljeeni jollain tasolla toimikin tuo tyly ja kolkko kasvatus. Toimi sillä tasolla, että hän on ulospäin kuin tavallinen ei-aistiyliherkkä, kun on jo pienestä oppinut pitämään mölyt mahassaan. Sisältä on kuitenkin vielä aikuisenakin oikeasti hyvin herkkä ja tiedän että tuntee häpeää siitä millainen on, siksi ettei sitä pidetä miehekkäänä. Muitakin kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla, miten aistiyliherkkiä on kohdeltu aiemmin ja millä lopputuloksilla.
Kommentit (60)
Joo kaikenmaailman "allergisita" nyt puhumattakaan!Oikeesti lopettakaa se vitun valittaminen "emmä voi syyä pähkinää ku oon vammanen" "paita kutittaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:26"]
Joo kaikenmaailman "allergisita" nyt puhumattakaan!Oikeesti lopettakaa se vitun valittaminen "emmä voi syyä pähkinää ku oon vammanen" "paita kutittaa"
[/quote]
No sori, en nyt keliaakikkona mitenkään viitsisi alkaa gluteenia sinun mieliksesi syömään, kun meinaisin mieluusti olla elossa vielä viiden vuoden päästäkin.
En osaa lainata, mutta joku kysyi onko minulla erityisesti joitan ääniä joita kammoan. On useita :) Tuo maiskutus on kammottava myös sen takia en voi esim. käydä leffoissa tai käyn mutten nauti siitä. Myös jos ihminen puhuu liian korkealla nuotilla tai äänensä särkyy hui! Puhumattakaan jos veitsi kirkaisee lautasta tai liitu liitutaulua, menen ihan paniikkiin. Mutta esim. moottoripyörät, hyppään ilmaan kun joku käynnistää tälläisen. Lista olisi loputon, mutta jotenkin vaan tämänkin kanssa elää! Joku myös kysyi kuulenko jos hyvää minusta puhutaan totta kai :) Mutta suoranaisesti koen että olen hyötynyt elämässäni että olen kuullut ne pahan puhumisetkin, konkreettisesti :)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:26"]
Joo kaikenmaailman "allergisita" nyt puhumattakaan!Oikeesti lopettakaa se vitun valittaminen "emmä voi syyä pähkinää ku oon vammanen" "paita kutittaa"
[/quote]
No sori, en nyt keliaakikkona mitenkään viitsisi alkaa gluteenia sinun mieliksesi syömään, kun meinaisin mieluusti olla elossa vielä viiden vuoden päästäkin.
[/quote]Just tätä vinkumista ja huomion hakemista mä tarkotan.Minä minä minä minun keliakiani
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:22"]Minä olen myös ääniyliherkkä, inhokkiääniäni on rykiminen, maiskutus niin kuin ylhäällä yksi sanoi, basson jumputus, webastot. Kaikki pitkään jatkuva häiritsevä ääni esim koiran haukku, kärpäsen pörinä jne
[/quote]Eiköhän nämä äänet ärsytä ihan jokaikistä, riippumatta mistään erityisyyksistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:26"]
Joo kaikenmaailman "allergisita" nyt puhumattakaan!Oikeesti lopettakaa se vitun valittaminen "emmä voi syyä pähkinää ku oon vammanen" "paita kutittaa"
[/quote]
No sori, en nyt keliaakikkona mitenkään viitsisi alkaa gluteenia sinun mieliksesi syömään, kun meinaisin mieluusti olla elossa vielä viiden vuoden päästäkin.
[/quote]Just tätä vinkumista ja huomion hakemista mä tarkotan.Minä minä minä minun keliakiani
[/quote]
"Ja minäminäminäminäminäminäMINÄ ärsyynnyn tästä, koska olen päästäni vajaa ja alhaisen ÄO:ni takia en kykene käsittämään, että maailmassa on sairauksia. Lääkärikoulut lopetettava, sairaaloita ei enää tarvita kukaan ei ole oikeasti sairas!"
Ja leukemialapsen vanhemmatkaan ei tajua, että kyse on luonnonvalinnasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen parikymppinen aistiyliherkkyydestä kärsivä (koskee kohdallani maku-, kuulo- ja tuntoaistia) ja iästäni huolimatta ei tällaista häiriötä ainakaan pohjoisessa tunnistettu ollessani lapsi. Minua pidettiin vain hankalana ja nirsona lapsena. Todellisuudessahan olin hyvinkin kiltti, joka ei vain pystynyt pitämään tietynlaisia vaatteita, nukkumaan metelissä, syömään tiettyjä ruokia oksentamatta tai tekemään muuta mitä yliherkät aistit estivät.
En vaadi tai ole ikinä vaatinut erityiskohtelua, itselleni diagnoosi (aikuisena saatu) oli vain henkilökohtainen helpotus, kun ymmärsin vihdoin, että miksi tietyt asiat ovat minulle normaalia vaikeampia.
Onneksi aikuisena saan itse päättää syömäni ruuat, käyttämäni vaatteet ja myös joissakin asioissa sen, että kuinka paljon meteliä minun tarvitsee kestää. Nukkuminen on hankalaa, koska tuntoaisti on niin yliherkkä, että kaikki asennot tuntuvat melko epämukavilta. Lisäksi esim. sataessa en voi nukkua, koska korvani eivät kestä siitä aiheutuvaa ääntä ja korvatulppia en voi käyttää, koska tunnen ne liian selvästi.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:22"]Minä olen myös ääniyliherkkä, inhokkiääniäni on rykiminen, maiskutus niin kuin ylhäällä yksi sanoi, basson jumputus, webastot. Kaikki pitkään jatkuva häiritsevä ääni esim koiran haukku, kärpäsen pörinä jne
[/quote]Eiköhän nämä äänet ärsytä ihan jokaikistä, riippumatta mistään erityisyyksistä
[/quote]
Kyse onkin ehkä enemmän siitä reaktiosta. Siinä missä mässytys on jonkun korvassa hieman epämiellyttävää, on minun korvassani jotain todella kammottavaa.
Itse asiaan nähden reaktioni on todella ylimitoitettu, mutta en voi sille mitään. Mässytys aiheuttaa todella suurta raivokkuutta, tekisi mieli karjua täysillä, että nyt jumalauta loppu se mässytys. Mutta koska tätä en tietenkään voi tehdä, niin joudun ottamaan kaiken itsehillintäni käyttöön, eikä sekää meinaa riittää.
Jos en pääse pakoon, vaan joudun kuuntelemaan sitä ääntä pitkään, niin kymmenen minuutin jälkeen voisin itkeä. Ihan vaan siitä inhosta ja raivosta, mitä se ääni aiheuttaa.
Samoin mielessäni tekisi mieli hakata nyrkkiä seinään, tai ottaa tältä mässyttäjältä ruoat pois ja heittää ikkunasta. Mitä vaan, että saan sen loppumaan.
Kerran olin täydessä paikallisjunassa ja vastapäätäni istua nainen, joka alkoi syömään lakritsipakutoita. Se ääni... Ei herranjumala. Vaunu oli niin tiivist, etten päässyt karkuun. Yritin keskittyä kaikkeen muuhun, lukea kännykällä uutisia, pelata kännykkäpeliä, katsoa maisemia, keskustella tekstiviestillä kaverin kanssa jne. mutta mikään ei auttanut. Se ääni jyräsi kaiken alleen. "Mäys, mäys, slpurp, glup, mäys, massun, massun, splups, mäys, mussunmussun".
Onneksi oma asemani oli hyvin lähellä ja painuin oville odottamaan heti, kun vaan pystyi. No junan ollessa lähes pysähtynyt, tämä mässyttäjä tuli viereeni ja lähes aivan korvani juuressa jatkui massutusta.. Onneksi ovi aukesi, joudun lähes juoksemaan pois, koska seuraavalla maiskautuksella olisin todennäköisesti jo ärähtänyt, että voitko nyt perkele syödä suu kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:19"]
Näitä aistiyliherkkiä tuntuu nyt ainakin Suomessa olevan ihan helvetisti... Tai sitten ne äänekkäimmät vanhemmat ovat vaan pesiytyneet tänne av:lle.
[/quote]
No justhan ap kirjoitti, ettei ennen aistiyliherkkiä (mukamas) ollut, oli vain ämmämäisiä vikisijöitä. Ei kai ennen ollut laktoosi-intoleranssiakaan, mikä lie pierutauti vaan, ei ollut tapoja opetettu. Syöpäkin oli vaan joku kasvi, joka näivetti, ei mitään syöpää ollut.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:19"]
Näitä aistiyliherkkiä tuntuu nyt ainakin Suomessa olevan ihan helvetisti... Tai sitten ne äänekkäimmät vanhemmat ovat vaan pesiytyneet tänne av:lle.
[/quote]
No justhan ap kirjoitti, ettei ennen aistiyliherkkiä (mukamas) ollut, oli vain ämmämäisiä vikisijöitä. Ei kai ennen ollut laktoosi-intoleranssiakaan, mikä lie pierutauti vaan, ei ollut tapoja opetettu. Syöpäkin oli vaan joku kasvi, joka näivetti, ei mitään syöpää ollut.
[/quote]
Onneksi tuo ajatus "ennen ei ollut, joten ei ole nytkään" -ajatus on ominaista vain yksinkertaisille ja heikkolahjaisille ihmisille.
Olisikin hyvin vaarallista lähteä aina liikkeelle ajatuksesta, että jos tätä ei ollut vuonna 1950, niin ei ole nyt tänäpäivänäkään.
Osa sairauksista ja erityispiirteistä on lisääntynyt, mutta vielä enemmän asiaan vaikuttaa diagnostiikka. Ennen ihmiset vaan kuolivat kuka milloin mihinkin, ja keskiajalla 30 - 40 -vuotta oli aikalailla maksimielinikä keskivertoihmiselle.
Mutta onneksi lääketiede kehittyi koko ajan ja jatkuvasti tuli uusia tapoja selvittää, miksi asiat tapahtuvat. Näin alkoi myös uusia sairauksia löytymään (tai ne olivat aina olleet, mutta ne opittiin tiedostamaan) ja hoitoakin löytyi.
Olisikin kammottavaa, jos kaikki olisivat aina ajatelleet, että jos jotain ei ennen ollut, niin ole nytkään. Silloin maksimielinikä olisi edelleen se 30-40 vuotta ja lapsikuolleisuus suurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kasapäin herkkyyksiä, eikä kotona saatu, "karaiseva" kasvatus ole niitä miksikään muuttanut.
Silmiäni särkee toimistorakennusten ylikirkkaat valot, esim. lääkärillä pyydän kauniisti että voisiko lähimpänä minua olevat laittaa kiinni koska muuten en saa silmiäni pidettyä auki. Toistaiseksi kukaan ei ole kokenut ongelmaksi.
En voi sietää normaaleja elämisen ääniä, joten kuljen joko kuulosuojaimet tai napit korvissa ja nukun yöt niiden avulla myös. Jossen voi tehdä näin, ahdistun, en saa nukuttua/rentouduttua ja ärsyynnyn selvästi.
En oleta muiden mukautuvan minun omituisuuksiini, mutta miten se on teiltä muilta pois, jos vaikkapa kuljen tulpat korvissa? Usein tuntuu, että tulen hulluksi muiden ihmisten käytöstapojen puutteen takia, mutta puren huultani ja koitan olla saamatta yökkäysrefleksiä julkisella paikalla jostain jutusta.
En nimitä itseäni "erityisherkäksi" tai vaadi muita olemaan käyttämättä hajusteita, mutta siltikin yökin myskin tuoksulle ja Comfort-huuhteluaineille.
Vähän OT, mutta niille, jotka sanovat aistiyliherkkiä itsekeskeisiksi...
En ole aistiyliherkkä, mutta kovat ja "terävät" äänet tekevät pahaa. Ne ottavat päästä ja sydämestä (vaikea kuvailla, mutta siltähän se suunnilleen tuntuu) ja saavat minut hermostuneeksi. Liikenteen melu on aika paha, erityisesti bussit, ja kaikki remontti- ja tietyöäänet, mutta erityisesti minua hermostuttaa myös puhuminen huutamalla tai terävällä, korviin käyvällä äänellä. Määkiminen, korvia riipivä nasaali tai kroonisella "äänenmurrosäänellä" kailottaminen...ylipäänsä huutaminen puhumisen sijaan. Tuo maiskutus ym. on myös tuttua - hiljaisessa ympäristössä sitä ei vaan pysty olemaan kuuntelematta, kunnes haluaisi juosta pitkin seiniä! Tietynlaiset nitinät ja natinat aiheuttavat melkein oksennusrefleksin, ei aavistusta miksi. Minulla on myös tinnitus, mikä ehkä lisää meluherkkyyttä, en tiedä. No, sopeudun parhaani mukaan, kun nyt kuitenkin kaupungissa asun.
Mutta mutta...millä logiikalla möykkääjät ovat "normaaleja" ja ne, jotka haluavat vain olla rauhassa, ovat itsekeskeisiä p*skoja? Miksi huutaminen sen sijaan että puhuisi normaalilla äänellä, yleinen turha meluaminen, on hyväksyttyä vain koska MINÄ NYT OLEN TÄLLAINEN ULOSPÄIN SUUNTAUTUNUT, MINULLA ON OIKEUS OLLA TÄLLAINEN, KOSKA MINÄ MINÄ MINÄ? Meillä oli toimistossa yksi tällainen nainen. Jouduin väliaikaisesti istumaan hänen lähellään. Meillä oli toimistossa vanhastaan sääntö, että puhelemaan mennään muualle, eikä matkan päästä huudella vaan mennään viereen sanomaan. Mutta eeeiii, tämän naisen mielestä toimistossa piti saada olla "rennosti", olla "oma itsensä" = toisin sanoen hän sai olla oma itsensä ja muut sopeutukoot. Kerran lopulta huomautin hänelle (kun hän _kirjaimellisesti_ huusi ihmiselle, joka oli n. 2-3 metrin päässä) ja sain kuulla asiasta v*ttuilua vielä viikkoja jälkeenpäin.
Miksi möykkäämisestä on tullut normi ja sallittua, ja rauhaa rakastavat ovat outoja ja itsekeskeisiä? Miksi minä en saa olla oma rauhallinen itseni? Joskus jo yksi tai kaksi möykkäävää ihmistä pilaa ympäristön kaikilta muilta, esimerkiksi bussissa tai kahvilassa. Ja ei, en kammoa _kaikkea_ ääntä. Pidän jutustelusta, voimakaskin puheensorina on ihan OK. Pidän kaupungin äänistä parvekkeeltani. Kerrostalossa olen asunut vuosikaudet, myös "paperiseinäisissä", mutta harvat äänet ovat häirinneet. Pidän luonnon äänistä. Pidän musiikista, vaikka miksihän sitäkin pitää nykyään huudattaa niin että kortteli raikaa? Asun mielelläni kaupungissa, käyn jopa baarissa, mutta harmillisen monta kivaa paikkaa liiallinen melu jotenkin...pilaa. Volyymitasot tuntuvat vain nousevan vuosi vuodelta, kaikkialla. Vaatekaupat ja kahvilat kuulostavat jo baareilta, baarit kuulostavat diskoilta, jne. Jopa ulkoilma- ja katumusiikin volyymit nousevat koko ajan, kovaääniset ja mikrofonit alkavat olla jo enemmän normi kuin poikkeus.
Aistiyliherkkiä varmasti pidettiin ennen vain omituisina, niin kuin monia muitakin "poikkeavia". Monilla se varmaan helpottaa iän mittaan, mutta nöyryyttäminen tuskin edistää asioita vaan pelkästään stressaa lasta enemmän. Mikä ei myöskään auta on, että ympäristö muuttuu koko ajan vain meluisammaksi, rauhattomammaksi...koko ajan enemmän sekä möykkää että muita aistiärsykkeitä. Koko ajan nopeampaa, meluisampaa ja stressaavampaa.
Pahoittelut pitkästä vuodatuksesta - aihe taisi osua hermoon! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä väsyn metelissä, hiljaisuus on ihanaa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:57"]
Se ääni jyräsi kaiken alleen. "Mäys, mäys, slpurp, glup, mäys, massun, massun, splups, mäys, mussunmussun".
Onneksi oma asemani oli hyvin lähellä ja painuin oville odottamaan heti, kun vaan pystyi. No junan ollessa lähes pysähtynyt, tämä mässyttäjä tuli viereeni ja lähes aivan korvani juuressa jatkui massutusta.. Onneksi ovi aukesi, joudun lähes juoksemaan pois, koska seuraavalla maiskautuksella olisin todennäköisesti jo ärähtänyt, että voitko nyt perkele syödä suu kiinni.
[/quote]
Anteeksi, ei saisi nauraa, mutta repeilin tälle aika pahasti! Osaan vaan niiiiin kuvitella tuon tilanteen. Itsekin tekee välillä mieli ärjäistä näille mässyttäjille. Liian lähelle änkeminen (joka muutenkin joskus ärsyttää) ei ainakaan auta asioita. Purukumit ovat myös helvetillisiä, ne voisi saman tien kieltää julkisissa, ainakin niiltä jotka eivät pysty pitämään suutaan auki...(tai liimailevat niitä penkkeihin, yök)
*...pysty pitämään suutaan KIINNI, korjaa 57 ;-)
Uskomatonta, miten kovia ja julmia ihmisiä on kerääntynyt tälle palstalle. Sydäntä kylmää, kun ajattelen kaikkia hieman erilaisia ihmisiä, joita te ette missään tapauksessa voi suvaita tai hyväksyä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
Ei, en luule parantaneen. Tiedän, että hän herkkyytensä takia kärsii monenlaisista asioista enemmän kuin me tavalliset ei-herkät. Se mitä tarkoitan on, että epäilen ettei hän kärsi sen enempää niistä asioista siksi että hänet on opetettu pitämään "mölyt mahassaan". Hän kärsisi samoista jutuista silti vaikka häntä olisi paljon ymmärretty ja olisi oppinut ääneen valittamaan tuntemuksiaan. Sen lisäksi asiasta olisi voinut seurata enemmän sosiaalisia ongelmia, jos olisi rohkaistu semmoiseen vaativaan ja valittavaan tyyliin sosiaalisissa tilanteissa.
Mietin tätä sitä vasten että tuttavaperheessä on myös aistiyliherkkä lapsi, ja siellä on noudatettu nykyaikaista ymmärtäväistä linjaa. Mutta se on mennyt mielestäni vähän överiksi, niin että lasta tunnutaan säälivän vähän joka asiasta. Esimerkiksi hän kokee kuuman sään hyvin voimakkaasti epämiellyttäväksi, niin kuin veljenikin on aina kokenut. Tässä tapauksessa ymmärtäminen tuntuu johtaneen siihen että tuskan ilmaisut käyvät aina vaan teatraalisemmiksi ajan kanssa. Siinä missä joskus helteellä oli normaali valitus "Äiti mulla on heikko olo", on nyt "Äiti mä kuolen, mä en jaksa yhtään enää" teatraalisen kuolemansairaan heikon velton olemuksen ja päänroikotuksen saattelemana. Ja sitten äiti hössöttää kauhuissaan kun toisella on niin paha olla, vaikkei se hössöttäminen mitään auta. Joskus tuollaisessa tilanteessa on tullut mieleen, että voisi olla ihan terveellistä sanoa, että "ei, et sinä kuole, eikä se sinun olokaan valittamalla ja siinä olossa kieriskelemällä parane".
t. ap
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:30"]
Jos loputtomiin ymmärretään, kohta on erittäin vähän terveitä ja pärjääviä. Diagnooseja voi olla, mutta niitten kanssa pitää osata elää. Ei joku ADHD tai yliherkkyys saisi olla tekosyy lyödä kaikkea läskiksi.
[/quote]
Niiden kanssa pitää osata elää samanlailla kuin muut elävät? Miki paikallaanolo on arvostetumpaa kuin liikkuminen? Ehkä se ADHD-tyyppi tarvitsisi toisenlaisen maailman. Vaikka metsästykseen ja keräilyyn perustuvan. Mielestäni pitää antaa tilaa kaikenlaisille ihmisille. Kaikissa ryhmissä on myös huonosti kasvatettuja. Mutta se, että on erilainen, ei ole huonosti kasvatetun merkki.
Minä olen myös ääniyliherkkä, inhokkiääniäni on rykiminen, maiskutus niin kuin ylhäällä yksi sanoi, basson jumputus, webastot. Kaikki pitkään jatkuva häiritsevä ääni esim koiran haukku, kärpäsen pörinä jne