Lue keskustelun säännöt.
Aistiyliherkät lapset entisaikaan
19.08.2014 |
Luin tuota keskustelua siitä, miten erään ketjun aloittajalla on raskasta hoitaa silloin tällöin aistiyliherkkää lasta. Siitä ajatukseni menivät siihen, että miten "ennenvanhaan" tällaisia lapsia hoidettiin ja kohdeltiin. Onko kellään tästä kokemuksia menneiltä vuosikymmeneltä?
Itse olen 1970-luvun lapsi, ja silloin en muista että aistiyliherkkyydestä olisi puhuttu. Mutta oma pikkuveljeni oli selvästi sellainen mitä nykyisin kutsuttaisiin aistiyliherkäksi. Päällimmäisenä muistan sen, miten vähän ymmärrystä hänen valituksensa saivat äidiltäni ja muilta aikuisilta. Kaikki ne kuitattiin turhana kitinänä, ja sanottiin että täytyy vaan oppia sietämään asioita kuten muutkin sietää.
Jos ruoka ei maistunut esim.väärän koostumuksen vuoksi, sai olla nälässä. Terve lapsi ei ole vielä koskaan kuollut nälkään ruokapatojen äärellä, sanoi äitini, ja antoi olla vaikka päiviä syömättä jos ei maistu. Alkoi lopulta maistua. Tai jos vaateen materiaali hankasi, tylysti vaan sanottiin että niin ne hankaa muitakin, älä mieti sitä vaan keskity muuhun. Pahinta oli että veli toistuvasti sai persoonaansa liittyviä tölväisyjä turhan valittamisestaan. Useinkin äiti erittäin kolkolla äänellä haukkui päin näköä veljeni kummalliseksi ämmämäiseksi vikisijäksi, josta ei miestä koskaan tule. Äitiä selvästi ärsytti aistiyliherkkyys, jota ei tajunnu aistiyliherkkyydeksi vaan katsoi pelkäksi turhan valittamiseksi ja pieniinkin epämukaviin oloihin keskittymiseksi. Ei silloin tavikset ainakaan tienneet, että aistiyliherkkä ihan oikeasti kokee kaiken vahvemmin kuin muut.
Kumma kyllä, veljeeni jollain tasolla toimikin tuo tyly ja kolkko kasvatus. Toimi sillä tasolla, että hän on ulospäin kuin tavallinen ei-aistiyliherkkä, kun on jo pienestä oppinut pitämään mölyt mahassaan. Sisältä on kuitenkin vielä aikuisenakin oikeasti hyvin herkkä ja tiedän että tuntee häpeää siitä millainen on, siksi ettei sitä pidetä miehekkäänä. Muitakin kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla, miten aistiyliherkkiä on kohdeltu aiemmin ja millä lopputuloksilla.
Kommentit (60)
Kukaan ei ymmärrä toisen vaivoja ennen kuin itse kokee!
(ja myönnän, etten itsekään tajua yliherkkiä, autisteja jne)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen erilaiset pistettiin kärsimään tuplasti. Ihan kuin se tila itsessään ei jo riittäisi. Mutta nyt on menty monesti toiseen ääripäähän, niitä paapotaan äärettömiin. Pitäisi löytää kultainen keskitie ja opettaa "erityislapsille" selviytymistaitoja, kuinka tulla toimeen vaivojensa kanssa.
Etteivät olisi aikuisena kitisemässä vauvaoalstalla, että ei saa käyttää hajuvettä bussissa kun MINUN nenään käy.
Jossain on se raja auttamisen ja karhunpalveluksen välillä. Pumpulissa ja kotona hyssytellen kasvanutta yliherkkää varmasti ahdistaa jokaikinen kauppareissu. Se nyt vaan on ihan fakta, ettei kaupassa ole mitään vaarallista vaikka se yliherkälle kamalaa onkin. Eihän paniikkihäiriöisiäkään vain käsketä piiloutumaan sängyn alle koko loppuelämäkseen.
Saavatko yliherkät apua rauhoittavista lääkkeistä? Entä beetasalpaajista, jotka eivät "sekoita päätä"
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
No olisiko parempi että kaikki tanssisivat yhden yliherkän pillin mukaan ja menettäisivät hermonsa ja mielenterveytenssä yrittäessään siloitella tämän vaativan tietä. Loputtomia vaatimuksia toistensa jälkeen..
[/quote]
Onko sinulla jotain, mitä et siedä? Vaikkapa korkeita paikkoja jne? Jos minä sitten tulen tuuppimaan sinua jyrkänteen reunalle ja nauran pilkallisesti, kun hädissäsi pelkäät putoavasi.
Kun toistan tätä monta kertaa, niin sillähän parannetaan korkeanpaikankammo, eikös vaan?
Ja monia muitakin juttuja saan sinusta fiksattua, kun lyön sinua aina kun teet jotain mielestäni väärin.
Vóila, pian oletkin sulkeutunut ja pelokas, joka ei ole päässyt aikasemmista ongelmistaan mitenkään eroon, mutta käsittelyni jälkeen pelkää ihmisiä niin paljon, ettei uskalla enää asioista sanoa/pyytää niihin apua.
Aika tervettä, eikö vaan?
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
No olisiko parempi että kaikki tanssisivat yhden yliherkän pillin mukaan ja menettäisivät hermonsa ja mielenterveytenssä yrittäessään siloitella tämän vaativan tietä. Loputtomia vaatimuksia toistensa jälkeen..
[/quote]
Onko sinulla jotain, mitä et siedä? Vaikkapa korkeita paikkoja jne? Jos minä sitten tulen tuuppimaan sinua jyrkänteen reunalle ja nauran pilkallisesti, kun hädissäsi pelkäät putoavasi.
Kun toistan tätä monta kertaa, niin sillähän parannetaan korkeanpaikankammo, eikös vaan?
Ja monia muitakin juttuja saan sinusta fiksattua, kun lyön sinua aina kun teet jotain mielestäni väärin.
Vóila, pian oletkin sulkeutunut ja pelokas, joka ei ole päässyt aikasemmista ongelmistaan mitenkään eroon, mutta käsittelyni jälkeen pelkää ihmisiä niin paljon, ettei uskalla enää asioista sanoa/pyytää niihin apua.
Aika tervettä, eikö vaan?
[/quote]
Korkeanpaikankammoon siedätyshoito on erittäin hyväksi havaittu. Toimii myös araknofobiaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
No olisiko parempi että kaikki tanssisivat yhden yliherkän pillin mukaan ja menettäisivät hermonsa ja mielenterveytenssä yrittäessään siloitella tämän vaativan tietä. Loputtomia vaatimuksia toistensa jälkeen..
[/quote]
Onko sinulla jotain, mitä et siedä? Vaikkapa korkeita paikkoja jne? Jos minä sitten tulen tuuppimaan sinua jyrkänteen reunalle ja nauran pilkallisesti, kun hädissäsi pelkäät putoavasi.
Kun toistan tätä monta kertaa, niin sillähän parannetaan korkeanpaikankammo, eikös vaan?
Ja monia muitakin juttuja saan sinusta fiksattua, kun lyön sinua aina kun teet jotain mielestäni väärin.
Vóila, pian oletkin sulkeutunut ja pelokas, joka ei ole päässyt aikasemmista ongelmistaan mitenkään eroon, mutta käsittelyni jälkeen pelkää ihmisiä niin paljon, ettei uskalla enää asioista sanoa/pyytää niihin apua.
Aika tervettä, eikö vaan?
[/quote]
Korkeanpaikankammoon siedätyshoito on erittäin hyväksi havaittu. Toimii myös araknofobiaan tms.
[/quote]
Niin, asteittain ja osaavan henkilön johdolla.
Mitäs luulet, kannattaako korkeanpaikankammon siedättäminen aloittaa..
A) Pienestä mäennyppylästä
B) Stadikantornin katonreunalla seisomisesta
Tai araknofobian siedättäminen aloittaa
A) Katsomalla pieniä kuvia hämähäkeistä
B) Heittämällä fobiikon syliin nyrkin kokoinen tarantella
Asioita voi ja kannattaa siedättää, jos niihin on sellainen mahdollisuus. Mutta hommannimi onkin se, että MITEN sen tekee. Ap:n veljeä ei ole siedätetty, vaan peloteltu ja kiusattu. Hän ei ole päässyt ongelmistaan eroon, hän ei enää vaan uskalla niistä sanoa ja kärsii hiljaa. Varma tie mielenterveysongelmiin, ellei niitä jo ole.
Sen sijaan, jos häntä olisi oikeasti autettu eikä kiusattu, niin hän olisi ehkä asiantuntevalla opastuksella saanut herkkyyttään siedätettyä ja saanut näin omaa elämäänsä helpotettua.
Onneksi osasin olla aistiyliherkkyydestäni hiljaa lapsuudessani, olisin varmasti saanut turpaani siitäkin. Siis olen ääniyliherkkä. Oppinut jo pienestä pitmään sen omana tietonani ja karttamaan kovaäänisiä paikkoja. On siitä hyötyäkin joskus. Olen musikaalisesti lahjakas ja lisäksi kuulen jos minusta puhutaan pahaa etäisyydellä jonka puhuja hahmottaa sellaiseksi etten voi kuulla, mutta minäpä kuulen :) Onneksi lapseni eivät ole perineet tätä ominaisuutta minulta, kyllä se haasteita kuitenkin arkeen tuo, vaikkakin sellaisia että niistä selviää. Olen mm. opiskellut 2 tutkintoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nyt vähän asian vierestä, mutta menköön. Mulla on todettu hienosti sanottuna synnynnäinen kuulon alenema, suomeksi sanottuna mun toinen korva on kuuro. Se vaikeuttaa äänten suunnan hahmottamista ja kaiku aiheuttaa sen, että äänet puuroutuu pahasti. Mä muistan ikuisesti sen häpeän, kun joku terveysihminen tuli ekaluokalla luokkaan kesken tunnin mittaamaan desibelitasoa ja testaamaan miten siellä kaikuu ja pitääkö mut siirtää erityisluokalle.
Olisin itse halunnut elää normaalia elämää kuulovammadiagnoosista huolimatta, mutta ei. Kotona vanhemmat hössötti, että "älä kuuntele kovalla musiikkia, sulla on vain yksi korva" ja koulussa tuli opettajat suunnilleen huutamaan asiat mun viereen ja muut lapset alkoi pitää outona. Lukiossa ja sen jälkeen en ole puhunut tästä kellekään (paitsi enkunopelle ennen ylppäreiden kuuntelua, että ois tämmönen ja pitäis kuunnella kuulokkeilla, että kuulisinkin jotain), koska kaikki suhtautuu sen jälkeen eri tavalla, koska vammahan se kuulovammakin on ja tuon lapsuuden hössötyksen vuoksi häpeän tätä nykyään itsekin. Edelleen joka helvetin kerta kun tää jollekin paljastuu on reaktio "Siis tuohan on ihan hirveetä! Miten sä pärjäät?" ja sen jälkeen mulle suunnilleen karjutaan kun sanotaan jotain. Yleensä tää paljastuu keikalla, kun laitan vain yhden tulpan (toiseen ei rakenneviasta johtuen saa laitettua tulppaa).
Minuakin ärsyttää kaikki helvetin ERITYISherkät ERITYISlapset sun muut turhuudet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
No olisiko parempi että kaikki tanssisivat yhden yliherkän pillin mukaan ja menettäisivät hermonsa ja mielenterveytenssä yrittäessään siloitella tämän vaativan tietä. Loputtomia vaatimuksia toistensa jälkeen..
[/quote]
Onko sinulla jotain, mitä et siedä? Vaikkapa korkeita paikkoja jne? Jos minä sitten tulen tuuppimaan sinua jyrkänteen reunalle ja nauran pilkallisesti, kun hädissäsi pelkäät putoavasi.
Kun toistan tätä monta kertaa, niin sillähän parannetaan korkeanpaikankammo, eikös vaan?
Ja monia muitakin juttuja saan sinusta fiksattua, kun lyön sinua aina kun teet jotain mielestäni väärin.
Vóila, pian oletkin sulkeutunut ja pelokas, joka ei ole päässyt aikasemmista ongelmistaan mitenkään eroon, mutta käsittelyni jälkeen pelkää ihmisiä niin paljon, ettei uskalla enää asioista sanoa/pyytää niihin apua.
Aika tervettä, eikö vaan?
[/quote]
Korkeanpaikankammoon siedätyshoito on erittäin hyväksi havaittu. Toimii myös araknofobiaan tms.
[/quote]
Niin, asteittain ja osaavan henkilön johdolla.
Mitäs luulet, kannattaako korkeanpaikankammon siedättäminen aloittaa..
A) Pienestä mäennyppylästä
B) Stadikantornin katonreunalla seisomisesta
Tai araknofobian siedättäminen aloittaa
A) Katsomalla pieniä kuvia hämähäkeistä
B) Heittämällä fobiikon syliin nyrkin kokoinen tarantella
Asioita voi ja kannattaa siedättää, jos niihin on sellainen mahdollisuus. Mutta hommannimi onkin se, että MITEN sen tekee. Ap:n veljeä ei ole siedätetty, vaan peloteltu ja kiusattu. Hän ei ole päässyt ongelmistaan eroon, hän ei enää vaan uskalla niistä sanoa ja kärsii hiljaa. Varma tie mielenterveysongelmiin, ellei niitä jo ole.
Sen sijaan, jos häntä olisi oikeasti autettu eikä kiusattu, niin hän olisi ehkä asiantuntevalla opastuksella saanut herkkyyttään siedätettyä ja saanut näin omaa elämäänsä helpotettua.
[/quote]
Korkeanpaikankammo ja araknofobia ovat ihan oikeita ja perusteltuja pelkoja. Normaalia itsesuojelua, toki jos liiallisuuksiin menee niin sit pitää opetella sietämään.
Joku kankaan hankaankaaminen on taas vaaratonta ja perusteetonta. Siitä ei ole mitään haittaa jos laitetaan paita päälle sanotaan että opettele sietämään. Ja iho tottuu, aistiyliherkkyys on vika korvien välissä
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:02"]
Onneksi osasin olla aistiyliherkkyydestäni hiljaa lapsuudessani, olisin varmasti saanut turpaani siitäkin. Siis olen ääniyliherkkä. Oppinut jo pienestä pitmään sen omana tietonani ja karttamaan kovaäänisiä paikkoja. On siitä hyötyäkin joskus. Olen musikaalisesti lahjakas ja lisäksi kuulen jos minusta puhutaan pahaa etäisyydellä jonka puhuja hahmottaa sellaiseksi etten voi kuulla, mutta minäpä kuulen :) Onneksi lapseni eivät ole perineet tätä ominaisuutta minulta, kyllä se haasteita kuitenkin arkeen tuo, vaikkakin sellaisia että niistä selviää. Olen mm. opiskellut 2 tutkintoa jne.
[/quote]
Ai kuulet kaukaa jos sinusta puhutaan pahaa? entäs jos puhutaan hyvää? taitaa olla luulosairautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:07"]
Korkeanpaikankammo ja araknofobia ovat ihan oikeita ja perusteltuja pelkoja. Normaalia itsesuojelua, toki jos liiallisuuksiin menee niin sit pitää opetella sietämään.
Joku kankaan hankaankaaminen on taas vaaratonta ja perusteetonta. Siitä ei ole mitään haittaa jos laitetaan paita päälle sanotaan että opettele sietämään. Ja iho tottuu, aistiyliherkkyys on vika korvien välissä
[/quote]
Eikä totu. Juuri koska kyseessä on yliherkkyys, joka on ominaisuus, ei oppimiskysymys.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
No olisiko parempi että kaikki tanssisivat yhden yliherkän pillin mukaan ja menettäisivät hermonsa ja mielenterveytenssä yrittäessään siloitella tämän vaativan tietä. Loputtomia vaatimuksia toistensa jälkeen..
[/quote]
Onko sinulla jotain, mitä et siedä? Vaikkapa korkeita paikkoja jne? Jos minä sitten tulen tuuppimaan sinua jyrkänteen reunalle ja nauran pilkallisesti, kun hädissäsi pelkäät putoavasi.
Kun toistan tätä monta kertaa, niin sillähän parannetaan korkeanpaikankammo, eikös vaan?
Ja monia muitakin juttuja saan sinusta fiksattua, kun lyön sinua aina kun teet jotain mielestäni väärin.
Vóila, pian oletkin sulkeutunut ja pelokas, joka ei ole päässyt aikasemmista ongelmistaan mitenkään eroon, mutta käsittelyni jälkeen pelkää ihmisiä niin paljon, ettei uskalla enää asioista sanoa/pyytää niihin apua.
Aika tervettä, eikö vaan?
[/quote]
Korkeanpaikankammoon siedätyshoito on erittäin hyväksi havaittu. Toimii myös araknofobiaan tms.
[/quote]
Niin, asteittain ja osaavan henkilön johdolla.
Mitäs luulet, kannattaako korkeanpaikankammon siedättäminen aloittaa..
A) Pienestä mäennyppylästä
B) Stadikantornin katonreunalla seisomisesta
Tai araknofobian siedättäminen aloittaa
A) Katsomalla pieniä kuvia hämähäkeistä
B) Heittämällä fobiikon syliin nyrkin kokoinen tarantella
Asioita voi ja kannattaa siedättää, jos niihin on sellainen mahdollisuus. Mutta hommannimi onkin se, että MITEN sen tekee. Ap:n veljeä ei ole siedätetty, vaan peloteltu ja kiusattu. Hän ei ole päässyt ongelmistaan eroon, hän ei enää vaan uskalla niistä sanoa ja kärsii hiljaa. Varma tie mielenterveysongelmiin, ellei niitä jo ole.
Sen sijaan, jos häntä olisi oikeasti autettu eikä kiusattu, niin hän olisi ehkä asiantuntevalla opastuksella saanut herkkyyttään siedätettyä ja saanut näin omaa elämäänsä helpotettua.
[/quote]
Korkeanpaikankammo ja araknofobia ovat ihan oikeita ja perusteltuja pelkoja. Normaalia itsesuojelua, toki jos liiallisuuksiin menee niin sit pitää opetella sietämään.
Joku kankaan hankaankaaminen on taas vaaratonta ja perusteetonta. Siitä ei ole mitään haittaa jos laitetaan paita päälle sanotaan että opettele sietämään. Ja iho tottuu, aistiyliherkkyys on vika korvien välissä
[/quote]
Se "kankaan hankaaminen" kuulostaa sinusta hyvin lievältä, koska sinulla on ns. normaali iho.
Kokeilepa tehdä paita hyvin karkeasta hiekkapaperista, ja siis sen verran tiukka, että hiekkapaperi hinkkaa ihoasi vasten koko ajan. Pystyisitkö olemaan koko päivän tuolla tavalla, ilmekään värähtämättä?
Itse en pysty käyttämään täyttä villaa ollenkaan. Kyse ei ole "pienestä kutituksesta" vaan kirjaimellisesti hakkaan ja potkin ilmaa ja seiniä ja riuhdon joka suuntaan. Kovaa polttelua, pistelyä, nipistelyä, raapimista ärsytystä jokaikisessä ihosentissä, johon tuo villavaate koskisi. Ja moni muu taas voi käyttää villaa ihan vapaasti, ilman mitään ihoreaktiota.
Taitaa se vika korvienvälissä olla kyllä ihmisillä, jotka ihan tosissaan jaksavat ärsyyntyä muiden ihmisten ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko lopettaa nuo kilometrin mittaiset lainaukset, kiitos!
Ihan samoin kun yliherkkä on pakotettu kuulemaan tic oireitanne: kurkun kakistamista ja rään tursaamista. Pitää tässä sopeutua puolin ja toisin.
Ärsyyntyminen näihin ongelmaihmisiin johtuu ihan siitä kun he vaativat erityiskohtelua yms kun heillä on nyt tälläinen ongelma että paita kutittaa. Kaikenmaailman hajuherkät yms yrittää kieltää muiden deodorantin käytön jne.
Pitäisi ymmärtää että maailma ei pyöri heidän ympärillään. Heidän pitää sopeutua, ei kaikkien muiden!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:02"]
Onneksi osasin olla aistiyliherkkyydestäni hiljaa lapsuudessani, olisin varmasti saanut turpaani siitäkin. Siis olen ääniyliherkkä. Oppinut jo pienestä pitmään sen omana tietonani ja karttamaan kovaäänisiä paikkoja. On siitä hyötyäkin joskus. Olen musikaalisesti lahjakas ja lisäksi kuulen jos minusta puhutaan pahaa etäisyydellä jonka puhuja hahmottaa sellaiseksi etten voi kuulla, mutta minäpä kuulen :) Onneksi lapseni eivät ole perineet tätä ominaisuutta minulta, kyllä se haasteita kuitenkin arkeen tuo, vaikkakin sellaisia että niistä selviää. Olen mm. opiskellut 2 tutkintoa jne.
[/quote]
Ihan näin mielenkiinnosta, onko sinulla ääniä, joita et kertakaikkiaan siedä?
Mietin vaan, kun itsellänikin on keskivertoa parempi kuulo ja tietyt äänet ovat todella kammottavia. Yksi pahimmista on mässytys. Juuri se ääni, kun pupelletaan jotain ja maiskautellaan vähän väliä suuta. Sen aiheuttama reaktio on jotain todella sanoinkuvaamatonta. Julkisessä kulkuvälineessä jos viereen, suoraan eteen tai taakse istuu mässyttäjä, joudun vaihtamaan paikkaa. En vaan pysty kuuntelemaan sitä ääntä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:17"]
Ärsyyntyminen näihin ongelmaihmisiin johtuu ihan siitä kun he vaativat erityiskohtelua yms kun heillä on nyt tälläinen ongelma että paita kutittaa. Kaikenmaailman hajuherkät yms yrittää kieltää muiden deodorantin käytön jne.
Pitäisi ymmärtää että maailma ei pyöri heidän ympärillään. Heidän pitää sopeutua, ei kaikkien muiden!
[/quote]
Väärin. KAIKKIEN pitää sopeutua muihin ihmisiin!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:17"]
Ärsyyntyminen näihin ongelmaihmisiin johtuu ihan siitä kun he vaativat erityiskohtelua yms kun heillä on nyt tälläinen ongelma että paita kutittaa. Kaikenmaailman hajuherkät yms yrittää kieltää muiden deodorantin käytön jne.
Pitäisi ymmärtää että maailma ei pyöri heidän ympärillään. Heidän pitää sopeutua, ei kaikkien muiden!
[/quote]
Se, että joku vaatii, ei tarkoita että kaikki vaatisivat. Joillakin ihmisillä myös tuppaa olemaan tuo periaatteellinen ärsyyntyminen ihmisten herkkyyksistä ja jopa sairauksista. Kun nomassa maailmassa kaikki ovat terveitä ja sairauksia ei itsellään ole, niin ei ole hänen mielestään muillakaan. Näiden ihmisten maailmassa masennus on itse keksittyä ja burn out on laiskuutta. Myös allergiat ja muut ruokavammat ovat heidän mielestään hienostelua, ja pahimmillaan näiden ruokiin piilotetaan kiellettyä ainetta "totuuden paljastamiseksi". Ja sitten hiljaisena katsellaan, kun ambulanssi kurvaa pihaan hakemaan vakavan reaktion saanutta ruokavammaista.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:19"]Näitä aistiyliherkkiä tuntuu nyt ainakin Suomessa olevan ihan helvetisti... Tai sitten ne äänekkäimmät vanhemmat ovat vaan pesiytyneet tänne av:lle.
[/quote]Ja toinen porukka on ERITYISherkät. Voi ristus mitä minäminäminä-ajattelua, pelkkää itsekkyyttä hienon nimen taakse piilotettuna. Kun MINÄ tarvitsen niin paljon rauhaa ja hiljaisuutta ja omaa aikaa, MINUN tarpeeni ovat niin suuret ja hyvinvointini on yksinomaan siitä kiinni että MINUT huomioidaan.
[/quote]
Omia tarpeitasihan SINÄKIN vaan ajattelet.