Miehen sisko aukoo päätä meidän raha-asioista
Opiskelen, eli tulot on opintoraha ja satunnaiset palkat. Asun miehen kanssa hänen omistusasunnossaan, ja mies tienaa sen verran ettei minulla ole oikeutta asumistukeen. Eli käytännössä mies kustantaa suurimman osan meidän elämisestä. Hänelle se on okei, kun tämä on ainoa vaihtoehto miten voidaan asua yhdessä. Hän on myös sitä mieltä, että kun eletään yhdessä niin on sama elintaso.
Miehen siskolle tämä ei ole okei, vaan hän piikittelee jatkuvasti minulle siitä, että elän hänen veljensä siivellä. Esim. kun sain mieheltä kalliin synttärilahjan (en toivonut/pyytänyt sitä, vaan mies osti sen täysin omasta halustaan), hän kuittaili jotain että helppoahan se on maksattaa kaikki toisella. Kun oltiin appivanhempien mökillä koko porukka, sisko kommentoi meidän tuliaisista niin, että ne on mieheni tuliaisia. Miehen toisen sisaruksen lapsen synttärilahjasta samaan tyyliin. Pientä piikittelyä koko ajan, mistä huomaa että hän pitää minua hyväksikäyttäjänä. Ahdistaa. Muun perheen kanssa tullaan hyvin toimeen, mutta pelottaa että he alkavat ajatella samoin. Mies on kyllä muutamaan kertaan huomauttanut siskolleen, että on tasan meidän kahden välinen asia miten asiat hoidetaan, mutta aina se vaan jatkuu. Olen jo vähentänyt kontaktit minimiin, mutta välillä on pakko tavata.
Kommentit (34)
Jep. Täälläkin miehen sisko tökki aikoinaan nenäänsä joka asiaan. Onneksi saatiin se touhu loppumaan kun ei vaan annettu periksi.
Me ostimme mieheni kanssa asunnon puoliksi. Hän pani säästönsä, minä isän perintöni, tismalleen sama summa. Tienaamme yhtä paljon, minä myös vain samalla opiskelen.
Kun miehen vanhemmat tulee käymään, viemme heidät ravintolaan syömään, koska he ei voi syödä meillä, koska heitä ärsyttää liikaa se, että olen kasvissyöjä. Syömisestä ei siis tule yhtään mitään sen uhmistasoisen oikuttelun takia. Heille on aina yritetty tarjota kalaa/lihaa jne. Vain minä en syö niitä. Tämä ei käy, vaan appi hikeentyy ja alkaa tyrkyttää minullekin lihaa/kalaa ja riehua aiheesta. Siksi heitä ei meillä enää kestitä.
Silti minä saan kuulla jatkuvasti miten elän mieheni siivellä, miten MINÄ haluan käydä ulkona syömässä ja vien sitten mieheni perikatoon.
Ja kotimme on luonnollisesti "Matin asunto", ollut jo vuosia, vaikka minä omistan siitä puolet.
Miehen sukulaiset on.
Meillä mies tienaa paljon enemmän kuin minä. Silti yhteiset rahat jne.
Jos joku sanoisi miehelleni että elän hänen siivellään voisi mieheni sanoa pari valittua sanaa. Pariskuntien keskeiset sopimukset ei perkele vie kuulu ulkopuolisille.
Jospa kysyisit ensi kerran, ett mikä sun ongelma on, kun meillä (sinä ja miehesi) ei sellaista ole?
Noihin piikittelyihin pitää vaan jaksaa tarttua joka kerta eli "nolata" se sisko muiden edessä.
Esim. tuo jo mainittu "mikä ongelma sulla on tämän asian suhteen". Kysyy niin isoon ääneen, että kaikki muutkin kuulee ja jää odottamaan vastausta. Tilannetta ei saa ohittaa.
Meillä tällainen rahasta piikittely jatkui veljeni ja hänen vaimonsa toimesta vuosia. Ihmettelivät usein miten olemme vaimoni kanssa niin köyhiä, ettei ole varaa edes X:ään (mikä tahansa kallis tavara). Ollaan nyt viimeiset pari vuotta tienattu nettona yli kymppitonni kuussa ja puheet ovat vaihtuneet typerään mielistelyyn. En koskaan kuvitellut, että oma veljeni voisi olla tällainen materialisti, mutta niin se vain menee.
Itse olen päättänyt olla huomioimatta. En huomioinut aikaisemmin enkä huomioi nytkään. Harmittaa vaan kun ei tee mieli tavata lainkaan veljeäni, koska alitajunnassa pyörii aina se, miten minua näemmä arvostetaan suoraan suhteessa varallisuuteni määrään. Olen onnellisempi, kun emme tapaa. Uskoisin että ap:n kohdalla tilanne tulee olemaan sama. Vaikka tulosi kasvaisivat, sinua tullaan aina mittaamaan rahassa tämän puolisosi siskon toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme mieheni kanssa asunnon puoliksi. Hän pani säästönsä, minä isän perintöni, tismalleen sama summa. Tienaamme yhtä paljon, minä myös vain samalla opiskelen.
Kun miehen vanhemmat tulee käymään, viemme heidät ravintolaan syömään, koska he ei voi syödä meillä, koska heitä ärsyttää liikaa se, että olen kasvissyöjä. Syömisestä ei siis tule yhtään mitään sen uhmistasoisen oikuttelun takia. Heille on aina yritetty tarjota kalaa/lihaa jne. Vain minä en syö niitä. Tämä ei käy, vaan appi hikeentyy ja alkaa tyrkyttää minullekin lihaa/kalaa ja riehua aiheesta. Siksi heitä ei meillä enää kestitä.
Silti minä saan kuulla jatkuvasti miten elän mieheni siivellä, miten MINÄ haluan käydä ulkona syömässä ja vien sitten mieheni perikatoon.
Ja kotimme on luonnollisesti "Matin asunto", ollut jo vuosia, vaikka minä omistan siitä puolet.
Miehen sukulaiset on.
Kauheita tyyppejä kyllä. Eivät ilmeisesti ravintolassa kehtaa alkaa vouhkaamaan tuosta kasvissyönnistä? Miten miehesi vastaa noihin sekoiluihin?
Sanot sille kovaan ääneen, jotta pese hiekat p*llusta eikä asia sulle kuulu. Piste. Jos jatkuu niin kävelet pois etkä taakses katso.
Ketään ei ole pakko tavata.
Jollei mies saa siskonsa suuta suppuun, niin vaan kiertäisin kaukaa.
Meillä mies räjähti siskolleen. Ei enää sen jälkeen arvostellut minua mieheni tai minun kuullen.
Vinkkaa miehellesi, että hän voisi laittaa stopin siskonsa puheille ennenkuin välit katkeavat kokonaan.
Aikuistu! Ei aikuisen ihmisen tarvitse ahdistua toisten ihmisten mielipiteistä.
Minä olen se akka, joka löi luu kurkkuun piikitteleville miehen sukulaisille. Sivistyneimmät heistä tervehtivät vieläkin minua, eräät väistelevät.
Mutta ei piikittele kukaan miehen siivellä elämisestä , vaikka hänen omistamassaan asunnossa asutaan
Sano ääneen takaisin! Ei se hiljene jos sille ei laita jauhoja suuhun!
Kyllä me koko suku pidetään kälyä lokkina, mutta ollaan asiasta hiljaa. Tosin pyritään siihen, että kanssaan ei tarvitse olla lainkaan ja vanhempien mökkikin on tänä kesänä ollut vain vanhempien käytössä, koska käly yritti keväällä sinne jotain vuorottelusysteemiä "reiluuden nimissä". Isä ärähti, että ainoa reiluus on se, että omistaja on mökillään ja helteillä se olikin paras vaihtoehto, ilmalämpöpumppu on loistava ratkaisu mökkioloihinkin.
Joululahja annetaan aina veljelle, ei perheelleen, koska velihän sen meille tulevan lahjan maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me koko suku pidetään kälyä lokkina, mutta ollaan asiasta hiljaa. Tosin pyritään siihen, että kanssaan ei tarvitse olla lainkaan ja vanhempien mökkikin on tänä kesänä ollut vain vanhempien käytössä, koska käly yritti keväällä sinne jotain vuorottelusysteemiä "reiluuden nimissä". Isä ärähti, että ainoa reiluus on se, että omistaja on mökillään ja helteillä se olikin paras vaihtoehto, ilmalämpöpumppu on loistava ratkaisu mökkioloihinkin.
Joululahja annetaan aina veljelle, ei perheelleen, koska velihän sen meille tulevan lahjan maksaa.
Käly oli kyllä asiaton tuossa mökkiasiassa, mutta ootte te kyllä puolestanne lapsellisia tuon joululahjan kanssa..
(Toivottavasti se veli ne joululahjat myös sitten itse käy ostamassakin. Eikä niin, että se käly hommaa lahjat sekä omalle että teidän puolen suvulle.)
Sit vaan etäisyyttä siskoon. Ehkä mieskin tajuaa.