" vanhojen äitien" tuomitseminen
en tiedä lukeudunko " nuoriin äiteihin" olin kuitenkin melkein 19 kun ensimmäinen lapsen syntyi ja 20 kun toinen,mutta enpä kovin vanhakaan ollut.
lueskellessani tämän palstan juttuja pistää silmään yli 25v ensisynnyttäjien/ äitien tuomitsevat mielipiteet. kertomukset kuinka nuoret ei tajua miten rankkaa on ja kuinka kaikki on aina huonosti. meillä ei ainakaan ole ollut! lapset ovat syöneet öisin 8-9 kk asti, mutta herätty ollaan ja päivälläkin on hymyilty. kai se nyt on raskasta 40v:nä valvoa öitä. oli ehkä yliampuva kommennti, mutta niitä tulee " vanhoilta" äideiltä meillekkin päin...
eiköhän me jokainen tiedetä mihin ryhdytään on pikkunen sitten vahinko tai toivottu tai ollaan 15v tai 30v?tai ainakin itte tehdään valintamme ja kestetään seuraukset...
onnellinen kohta 1 ja 2 v:n äippä
(mantelihampaalle) Onneksi olen tietoinen, että arki on aivan toista OMAN lapsen kanssa. Olisinhan suorastaan typerä, jos alkaisin lapsia tekemään tietämättä YHTÄÄN, mihin oikein olen sitoutumassa :)
Aiheen vierestä vielä, että en minä kyllä pysty täysin " sulkemaan ovia takanani" vaan kyllä ne työt kulkevat kivasti kotiinkin. Tarkoitan, että kummasti tulee mietittyä illat pitkät, mitä tehdä jonkun tietyn lapsen kanssa, varsinkin jos lapsella on jotain ongelmia. Pitää olla aikamoinen henkilö, jos oikeasti pystyy jättämään hoitolapset pois ajatuksista heti kun päiväkodin ovi sulkeutuu takana. Ikävä kyllä ei minulta onnistu ja vielä tänäkin päivänä mietin sellaisten lasten tilannetta, joita olen hoitanut 2 vuotta sitten :]
Han ja Rumpali 23+2