Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin täysin erilaiset säännöt tuottavat päänvaivaa
03.08.2021 |
Minulla on kuudennelle luokalle menevä poika. Melkein naapurissa asuu tuttavaperhe, jossa samanikäinen poika. Nyt kesällä pojat ovat olleet enemmänkin yhdessä.
Päänvaivaa tuottaa se, että tällä tuttavaperheen pojalla on täysin erilaiset säännöt kuin meillä. Pojalla ei esimerkiksi ole mitään ruutuaikaa, saa pelata tietokoneella niin paljon kuin haluaa, myös pitkälle yöhön, ja näin käytännössä tekeekin. Hän on jo monta vuotta pelannut k-18 pelejä vanhempiensa luvalla, he eivät näe siinä mitään pahaa. Illalla pojat sentään kerääntyvät pelaamaan fudista usein tuohon viereiselle kentälle. Tällä naapurin 12-vuotiaalla on kotiintuloaika klo 23 illalla! Asumme isossa kaupungissa.
Tunnen itseni ihan hirviövanhemmaksi, kun meillä pidetään kiinni aika tiukasti esim. peliajasta ja pelien ikärajoista. Alakoululaiset tulevat sisälle iltapuuhiin meillä yhdeksän aikaan illalla. Joka ilta saan kuulla valitusta siitä, että "Matti saa pelata sitä ja tätä peliä, Matti saa olla melkein yöhön asti ulkona, Matti saa pelata yölläkin..."
Onko teillä ollut tilanteita, että lapsen kavereilla tai esim. ystäväperheillä on täysin erilaiset säännöt kuin teillä? Miten olette luovineet tilanteessa?
Kommentit (37)
Meillä oli adoptioperheiden porukka, joka haki lapsensa samalla reissulla. Muutama halusi ylläpitää vuotuistapaamista, mutta ne oli oikeasti täysin toivottomia, koska siellä oli kaksi äitiä, jotka ei antaneet kenenkään edes puhua kahdeksan jälkeen ja 13-vuotiaidenkin piti mennä sinä yhtenä iltana "normaalisti nukkumaan kello 20.30".
Ruoka-ajat oli yhtä sekunnintarkat, "ohjattua toimintaa" oli tietty sekuntimäärä jne.
En ymmärrä tällaista. Se että saa joskus valvoa tai kesällä ottaa rennommin ei voi olla noin suuri ongelma, että lapsi menee pilalle, jos kerran lipeää!
Yhden natsiaikatauluttajan lapsi oli myös mm alkanut näpistellä... Ihmettelen että mikähän häntä mahtaisi ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt pojan vanhemmilta, että asia on varmasti noin? Lapset monesti sanovat; mutta kun muutkin kaverit saavat, vaikka asia ei välttämättä ole niin.
Olen kysynyt. Perhe on siis jonkinlainen tuttava/kaveriperhe ja tunnen äidin oikeinkin hyvin, kertomani asiat esimerkiksi kotiintuloajasta ja pelaamisesta ovat ihan perheen äidin kertomia. AP
Meidän perheessä ei ole sääntöjä ruutuaikojen yms. suhteen. Jos pitää lopettaa pelaaminen tai kännykällä olo, niin sitten sanotaa, että aika lopettaa. Yleensä kännykät ja peliohjaimet laksetaan siinä kohtaa mukisematta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Jos pelissä/elokuvassa on korkea ikäraja, niin tutustun sisältöön etukäteen ja teen päätöksen sen pohjalta. Paljon on silti kaikkea pelattu ja katsottu vanhempien ollessa läsnä. Ulkona saa olla viikonloppuna klo 22 asti ja arkisin klo 21. Poikkeuksena jos pääsee jonkun kaverin luo ja heillä saa sisällä olla pidempään. Olen yrittänyt opettaa avoimmuutta. Minulle voi aina kertoa kaikki, vaikka olisi tullut mokattua. Lapsi mielellään kertoo, että mitä kaverin luona on tehty. Olen huomannut, että nämä kaverit, joilla on tiukempia sääntöjä yleensä rikkovat sääntöjä ja salaavat sitä sitten vanhemmiltaan. Pelataan k-18 pelejä, hiippaillaan ulos kotiintuloajan jälkeen, kiroillaan ja rellestetään kun vanhemmat ei näe. Eli rikkovat niitä sääntöjä, mutta ovat mestareita sen peittelyssä. Tätä haluan välttää.
Meillä on kaverin perheen kaltaiset säännöt. Lapsi on vuoden vanhempi eli 13v kiltti ja rauhallinen. Koulu sujuu. Saa olla ulkona 23 asti kesälomalla, en ymmärrä miksi ei saisi. GTA pelaa, isoveljen peli. En ole huolissani lapsesta, jos huomasin jotain häikkää hänellä puuttuisin varmasti näihin asioihin. Toistaiseksi mennään tällä.
Meillä myös kaksi vanhempaa poikaa, joilla oli samassa iässä ihan eri säännöt. Esikoinen ei tosiaan ulkoillut klo 23, oli sen oloinen että taisi tulla kotiin jo ysiltä. He saavat yksilöllistä hoitoa lapsen tarpeet ja kasvuvaihe huomioiden.
Meidän naapurilla on tosi tiukat säännöt syömisten suhteen. Eli karkkia tai herkkuja ei saa.
He varastaa keksejä kaapista meillä ollessaan...
Meillä ei ole koskaan erikseen rajoitettu makean syömistä. Meidän lapset ottaa yhden keksin, yhden jätskin yms mutta eivät ikinä vedä övereitä, eikä makeaan liity mitään hohtoa. Ei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä kommentoijia, jotka syyllistävät AP:tä tiukkapipoksi ja joiden mielestä on ihan OK, että alakouluikäiset lapset pelaavat k-18 pelejä tai hilluvat kaupungilla ilta yhteentoista. Ei ole ihan ok tai mitenkään tavallista tuollainen. Omat kaksoset on nyt 13, eikä heidänkään kaveripiirissä kukaan ole arki-iltana ulkona yhteentoista, kesälläkään. Helsingissä asumme.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: On kokemusta siitä, että kaveriperheillä tai sukulaisilla on ihan erilaiset säännöt. Vaikeaa on. Tiettyyn pisteeseen asti tietysti joustetaan ja ymmärretään, että talossa talon tavalla. Mutta kyllä kaveriperheen kanssa käy kyläileminen ja yhteiset mökkireissut aika vaikeiksi, jos toisessa perheessä on vaikka ihan tavallista että lapset pelaavat kännykällä käytännössä koko ajan ja toisessa perheessä taas lapsille ei oteta puhelimia mukaan ollenkaan mökille, koska tarkoitus on tehdä jotakin muuta. Kiristäähän se, kaikkia.
Luulen, että ongelmasi ratkeaa itsellään, sillä ainakin meillä lapset hakeutuvat kaltaisensa seuraan, siis sellaisten kavereiden kanssa viettävät aikaa, joilla säännöt ovat suurin piirtein samat. Niin se vaan luotevasti menee.
Voisiko ajatella, että myös lapset ovat erilaisia? Osa ”koheltaa” niin, että tarvitsee vanhemman käskyjä/ ohjeita enemmän ja osa osaa elää hieman löysemmissä rajoissa?
Itse asiassa lapsuudessa veljeni ja minä olimme kuin yö ja päivä. Ollaan edelleen. Veli tarvitsi enemmän kaitsemista kuin minä, joten siinä oli vanhemmilla sumplimista, kun yrittivät ottaa huomioon lastensa erilaisuuden ja olla samaan aikaan tasapuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoriin kannattaa luottaa. Siten kasvaa itsetunto ja käsitys siitä miten asiat hoidetaan. En ymmärrä miksen voisi luottaa että itse kasvattamani 15v pärjää kyllä ulkona illallakin.
Ei siinä taida muu auttaa kun mennä naapuriin vaatimaan sinun määrittelemiä rajoja jos kerta noin häiritsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurilla on tosi tiukat säännöt syömisten suhteen. Eli karkkia tai herkkuja ei saa.
He varastaa keksejä kaapista meillä ollessaan...
Meillä ei ole koskaan erikseen rajoitettu makean syömistä. Meidän lapset ottaa yhden keksin, yhden jätskin yms mutta eivät ikinä vedä övereitä, eikä makeaan liity mitään hohtoa. Ei tarvitse.
Oma lapsi kertoi, että kaveri oli tuolin päällä kiikkuen heille varastanut keittiön yläkaapista karkkia, vaikka kaverilla on karkkipäivä vain lauantaisin. Ihan älytömiä sääntöjä. Itse opetan, että karkkia voi syödä, mutta ruuan jälkeen ja kohtuudella. On toiminut, eikä varastele herkkuja. Liian tarkat säännöt vain aiheuttaa ongelmia. Lapset on yllättävän fiksuja ja jos kertoo, että tulee maha kipeäksi ja hampaat kärsii liiasta karkista, joten ei pidä kokoajan syödä, niin kyllä he sen ymmärtää.
Minusta siinä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, että eri perheissä on eri säännöt. Hyvä oppia siihen jo lapsena. Aikuisena joutuu kuitenkin kohtaamaan sen, että eri ihmisillä on erilaisia elämäntapoja ja mieltymyksiä. Sitten on tietysti eri asia esim. koulut ja työpaikat, joissa täytyy olla yhteiset säännöt. Mutta eivät nekään aina noudata omia mieltymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi inttämään asiasta sen enempää. Toteaisin vaan että joka perheessä on omat sääntönsä, meillä tehdään näin. Voisin myös mainita että kyseisen Matin vanhemmat toimivat rikollisesti antaessaan alaikäisen pelata K18 pelejä, koska niin se on. 18 ikäraja ei siis ole suositus. Kertoisin myös että sääntöjä ei ole tehty kiusaamis tarkoituksessa, vaan ne on tehty lapsen parasta ajatellen, ja vanhempien vastuulla on omaan tietoonsa ja elämänkokemukseensa pohjaten asettaa säännöt ja rajat joiden puitteissa toimitaan.
Pidetään nyt kuitenkin ne toisten perheet pois keskustelusta.
Miksi? Jos totuudessa pysytään?
Onko siinä perheessä muuten kaikki ihan ns. kohdallaan? Itselläni kutoselle menevä poika ja kuulostaa kyllä tosi erikoiselta, että naapurisi lapsi saa esim. pelata niin paljon kuin haluaa ilman valvontaa, jopa yöllä, tai että kotiintuloaika on klo 23. Oma poikani ja kaverinsa ja tuttavaperheiden saman ikäiset tulevat yhdeksän aikoihin illalla sisälle, eikä missään pelata tuntikausia tai öisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt pojan vanhemmilta, että asia on varmasti noin? Lapset monesti sanovat; mutta kun muutkin kaverit saavat, vaikka asia ei välttämättä ole niin.
Ei ole mitenkään välttämätöntä kysyä toisen pojan vanhemmilta asiasta, jos nyt muuten ei olla niin juttuväleissä, että säännöistä juteltais. Se on ihan sama mitä kuka sanoo tai mitä säänöjä toisilla on; teidän perheen lapsilla ja aikuisilla on teidän perheen säännöt.
No kyllä niistä säännöistä kannattaa puhua myös lasten kavereiden vanhempien kanssa. Minä ainakin haluan tietää, jos lapseni on kaverinsa luona kylässä, että saako siellä karkkia, kuinka paljon saa pelata jne. Varsinkin teini-iässä nämä asiat korostuvat, koska ainakin itse haluan tietää, että minkälaisessa porukassa lapseni liikkuvat.
No pelien suhteen ikärajojen noudattaminen on aivan oikein. Siitä varmasti on joillain vapauksia, mutta en lähtisi itse toimimaan samoin.
Vähän harrastuksesta riippuen kyllä tuo klo 21 on melko aikainen kotiintuloaika. Oleellisempaa on tietää, missä lapsi on - kuten siellä jalkapallokentällä. Voi toki aina varmistaa, että reitti kotiin on turvallinen. Ja onko se pelipaikka kuinka kaukana kotoa.
Itselleni kotiintuloaika sovitettiin juuri tuon mukaan.
Oon ite 12v ja meen nukkumaan klo 9:00 ihan hyvä aika
Mä elin tuon lapsesi lapsuuden. Meillä piti olla kesälomallakin sängyssä kello 20.00. Monesti siinä pötkötellessä kuuntelin, kun kaverit menee pihaleikkejä ja harmittelin omaa kohtaloani.
Mullahan jäi sitten pikku hiljaa kaverit pois, kun en kehdannut niiden kanssa olla. Hävetti kertoa tiukoista kotisäännöistä, joten olin sitten yksin.
Piina siitä syntyi sitten pari vuotta myöhemmin, kun ykskaks mun olisikin pitänyt hengailla kavereitteni kanssa ulkona myöhempään. Eipä ollt ketään kenen kanssa hengata ja siitäkös mulle sitten rähjättiin, että kumma teini, kun kavereita ei ole. Mene hankkimaan niitä.