Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon siitä että puolison tunteet tarttuu?
03.08.2021 |
Olen aina ollut sellainen, että puolisoni (myös aiemmissa parisuhteissani) tunteet tarttuu minuun heti ja todella herkästi. Mukavaa asiassa on se että puolison ollessa iloinen minäkin olen iloinen, hänen ilo siis tarttuu heti. Mutta ikävää on se että myös puolison ahdistus tarttui minuun heti. Ja tämä nykyinen puolisoni sattuu olemaan ahdistunut usein. Joten minäkin olen ja olen siis tavallaan ilman syytä ahdistunut tai siis tarkoitan, että minua ei ahdista mikään asia (jolle voisin vaikka tehdä jotain) vaan on vain voimakas ahdistustunne, joka on tarttunut minuun toisesta ihmisestä.
Tiedän, että puolison tunteet on eri kuin omani, tiedän että en ole niistä mitenkään vastuussa, tiedän että olemme erillisiä henkilöltä, tiedän että hänen ahdistus ei välttämättä liity ollenkaan minuun jne. Eli tietämisen tasolla tajuan että hänen tunteet ei pitäisi minuun tarttua, mutta en silti osaa sitä estää. Sinkkuna olen paljon tasapainoisempi ihminen, jota ei juuri ahdista, sillä ei ole sitä toista ”tartuttamassa” ahdistusta.
Neuvoja tai samoja kokemuksia kellään?
Kommentit (22)
Yritä tartuttaa omia tunteitasi puolisoon. Ole myönteinen ja rauhallinen. Anna puolisollesi uutta näkökulmaa. Jos vain jurnuttaa ja kuormittaa sinuakin, keksi muuta tekemistä saadaksesi iloa päiviisi.
Joissain parisuhteissa puoliso oppii irrottamaan itsensä toisen tunnetiloista. On itse iloinen ja puhelias, vaikka toinen murjottaa. Kunhan murjottava ei ala tiuskimaan tms, suhde voi toimia jos muuten asiat ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä tartuttaa omia tunteitasi puolisoon. Ole myönteinen ja rauhallinen. Anna puolisollesi uutta näkökulmaa. Jos vain jurnuttaa ja kuormittaa sinuakin, keksi muuta tekemistä saadaksesi iloa päiviisi.
Joissain parisuhteissa puoliso oppii irrottamaan itsensä toisen tunnetiloista. On itse iloinen ja puhelias, vaikka toinen murjottaa. Kunhan murjottava ei ala tiuskimaan tms, suhde voi toimia jos muuten asiat ovat kunnossa.
Luulen että tämä tunteiden näin voimakas tarttuminen on joku huono mekanismi minussa ja minun pitäisi itse päästä siitä eroon, en odota puolisoni muuttuvan. Ap
Miksi ihmeessä haluaisit olla jatkuvasti ahdistuneen ihmisen kanssa, jonka synkkyys vie ilon omasta elämästäsi?
Haluaisit vielä yrittää tappaa empatian itsestäsi, ettei puolison tunnetila vaikuta itseesi?
Kannattaako?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisit olla jatkuvasti ahdistuneen ihmisen kanssa, jonka synkkyys vie ilon omasta elämästäsi?
Haluaisit vielä yrittää tappaa empatian itsestäsi, ettei puolison tunnetila vaikuta itseesi?
Kannattaako?
Tunteiden tarttuminen itseen on ihan eri asia kuin empatia. Ap
Pystyttekö keskustelemaan asiasta hyvässä hengessä? Mitä mieltä kumppanisi on asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue läheisriippuvuudesta, koska siitähän tuossa on kysymys. Olet jo hyvällä alulla kun tiedostat että toisen ihmisen tunteet tarttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Pystyttekö keskustelemaan asiasta hyvässä hengessä? Mitä mieltä kumppanisi on asiasta?
Pystytään hyvässä hengessä kyllä puhumaan mutta hän ei ymmärrä mitä tarkoitan, hän vain sanoo että ”no älä ole ahdistunut jos minä olen”. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue läheisriippuvuudesta, koska siitähän tuossa on kysymys. Olet jo hyvällä alulla kun tiedostat että toisen ihmisen tunteet tarttuvat.
Olen lukenut mutta en tunnista itseäni muuten niistä kuvauksista. Ap
Tiedän niin hyvin mistä on kyse. Olen ollut vuosikymmeniä yhdessä puolisoni kanssa, ja joinain päivinä se möykky alkaa vaan kummasti kasvaa sydämen päällä ja ihmettelen miksi koska mitään ei ole tapahtunut. Onneksi sitä ei usein satu, mutta muutaman kerran vuodessa. Puolisoni on kaikin puolin ihana ja antelias ihminen, en voi häntä syyttää mistään.
Itselläni tunnetila ei parane, ennen kuin otan sen puheeksi. Viimekin kerralla puoliso koki, että olin varmasti pettynyt häneen koska hän oli myöhässä. En ollut sanonut mitään, mutta hän oli jo valmiiksi jotenkin myöhästymisestään pahoillaan, joten ei sen vuoksi oikein huomioinut minua. Minun oli pakko kysyä miksi on niin etäinen, ja hänen vastauksensa selitti syyn tunteelleni. Sanoin vaan, että on loogisempaa olla entistä rakastavampi jos tuntee tehneensä jotain "väärää" eikä vaan olla huomioimatta - se vaan pahentaa asiaa. Puhuminen laukaisi kireyden ja sitten jo taas naurettiin... Tämä on sitä elämää kun tuntee toisen niin hyvin kuin me. Silti en vaihtaisi mihinkään.
Toivottavasti osasin kirjoittaa oikein mitä tarkoitan. Näitä on vaikea sanoittaa :) Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse herkkä ja empaattinen. Lisäksi kliinisesti masentunut. Koen toisten tunteet ja vaistoan pienetkin ilmapiirin muutokset. Tietoisesti blokkaan niitä niin, etten sisäistä omakseni ja kanna ympäriinsä. Olen sinkku, mutta puolison kohdalla olisi varmasti vaikeaa olla elämättä mukana. Toisaalta en varmaan tahtoisikaan, koska mielestäni parasta parisuhteessa on se, että saa tavallaan kaksi elämää yhtä aikaa. Kaksi perspektiiviä.
Koska sairastan masennusta, pelkään vaikuttavani negatiivisesti ihmisiin ja tartuttavani pahaa oloa. Siksi elän yksin. Viime aikoina olen tosin oppinut, että osaan rauhoittaa ihmisiä hyvin. Siihen lie syynä herkkyyteni ja empatiani. Olen hyvä kriisitilanteissa. Ihminen voi auttaa toista ihmistä rentoutumaan, ihan vain hengittämällä sen kanssa, kosketuksella, katsekontaktilla jne. Sullakin on varmasti kokemuksia siitä, että joku on helpottanut oloasi. Pysyt samaan.
Tiedän mistä puhut ap. Itellä on auttanut se, että tietoisesti pyrin poistamaan itsestäni fyysiset ja henkiset tunnereaktiot, mutta samalla pystyn ymmärtämään mitä toinen tuntee ja miksi. Näin siksi, että en kuormitu liikaa, mutta ymmärrys toista kohtaan silti säilyy. En tiedä auttaako tämä tekniikka sinua, mutta suosittelisin kokeilemaan. Vaatii tosin paljon harjoitusta ennen kuin pystyt säätelemään tunteiden siirtymistä sinuun. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kun huomaat, että toisen tunteet siirtyy sinuun-> rauhoita itsesi, tiedosta että sun ei tarvitse kokea samoja tunteita-> kun tunnereaktiosi on tasaantunut, pystyt paremmin keskittymään toiseen ihmisen havaitsemiseen, mutta tunteiden fyysiset oireet ei kuormita enää sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli kun huomaat, että toisen tunteet siirtyy sinuun-> rauhoita itsesi, tiedosta että sun ei tarvitse kokea samoja tunteita-> kun tunnereaktiosi on tasaantunut, pystyt paremmin keskittymään toiseen ihmisen havaitsemiseen, mutta tunteiden fyysiset oireet ei kuormita enää sinua.
Tiedostan että ei tarvitse kokea samoja tunteita mutta en silti saa estettyä tarttumista. Ap
Ystävä pitkästä parisuhteesta sanoi, että nuoruuden symbioosin jälkeen on vain opittava erillisyys. On vastuussa vain itsestään. Tunteiden suhteen pätee myös.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä pitkästä parisuhteesta sanoi, että nuoruuden symbioosin jälkeen on vain opittava erillisyys. On vastuussa vain itsestään. Tunteiden suhteen pätee myös.
Hmm. Mutta ei esim äitini tunteet minuun tartu. Vain puolison. Ja sinkkuna ei kenenkään.
Olen alkoholistiperheestä, mietin onko se tämän kaiken takana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä pitkästä parisuhteesta sanoi, että nuoruuden symbioosin jälkeen on vain opittava erillisyys. On vastuussa vain itsestään. Tunteiden suhteen pätee myös.
Hmm. Mutta ei esim äitini tunteet minuun tartu. Vain puolison. Ja sinkkuna ei kenenkään.
Olen alkoholistiperheestä, mietin onko se tämän kaiken takana.
Ap
On hyvin todennäköistå, että johtuu alkkisperheestä. Tai muuten toimintahäiriöisestä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä haluaisit olla jatkuvasti ahdistuneen ihmisen kanssa, jonka synkkyys vie ilon omasta elämästäsi?
Haluaisit vielä yrittää tappaa empatian itsestäsi, ettei puolison tunnetila vaikuta itseesi?
Kannattaako?
Tunteiden tarttuminen itseen on ihan eri asia kuin empatia. Ap
Tunteiden tarttuminen itseen on ensimmäinen askel empatiassa. Kukaan ei olisi empaattinen jos ei kokisi itse mitä toinen kokee. Tässä voi mennä metsään ja luulla väärin. Luulit ottaneesi koripallon vaikka käsissäsi on jalkapallo. Voi kysyä onko toisella sama pallo. Palloa täytyy tunnustella, ei yrittää heittää pois (ei onnistu koska pallo on liimaantunut näppeihisi) tai kuvitella että palloa ei ole. Pallo on joka tapauksessa näpeissä ja sitä pitää osata käsitellä vastuullisesti. Ei mätkiä toista pallolla vaan tunnustella pallo kauttaaltaan läpi. Nähdä että pallo on oma pallo. Kuvitella mistä toinen on saanut samanlaisen pallon käsiinsä. Pelata pallolla. Jotenkin näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kun huomaat, että toisen tunteet siirtyy sinuun-> rauhoita itsesi, tiedosta että sun ei tarvitse kokea samoja tunteita-> kun tunnereaktiosi on tasaantunut, pystyt paremmin keskittymään toiseen ihmisen havaitsemiseen, mutta tunteiden fyysiset oireet ei kuormita enää sinua.
Tiedostan että ei tarvitse kokea samoja tunteita mutta en silti saa estettyä tarttumista. Ap
Tunteet tarttuu, sitä et pysty estämään. Kyse on siitä mitä teet tunnereaktiolle. Kun tiedostat, että tunne tarttuu ja keho alkaa fyysisesti reagoimaan, niin ensiksi pitää osata rauhoittaa itsensä. Kokeile Meditointi/mindfulness. Kun osaat itsesi rauhoittaa, jää mielelle tilaa ottaa käsittelyyn tunnesäätelyä. Toivottavasti nämä auttaa.
Olen tuollainen, mutta en osaa neuvoa, jään seuraamaan.