Te, joilla on parisuhde "lopahtanut"..

Millä tavalla mun pitäis muuttaa omaa toimintaani? Olen oikeasti hukassa tämän asian kanssa. Voin sanoa tähän myöskin sen, että muutama kilo on tullut lisää. Nyt puhutaan tosiaan vain muutamista kiloista, nämä jäivät esikoisen syntymästä. Sen jälkeen mies on kuitenkin vielä halunnut minua, kuopuksesya ei jäänyt kiloja, joten ei sen luulisi kropastakaan olevan kiinni. 

Ja kuten sanoin, en ole pirttihirmu. Mies saa mennä ja tulla niinkuin haluaa. 

Itse pääsen yleensä aikaisemmin töistä, joten mies kun tulee töistä kotiin on ruoka valmiina, kämppä ihan siistissä kunnossa, pyykit pesty jne. Tykkään siis tehdä näitä kotihommia, joten en yritä miellyttää ketään. Mies sillon tällön siivoskelee. Suurimmaksi osaksi minä hoidan kotityöt. 

Ap

Meillä oli juuri tuollaista, oikeastaan useamman vuoden ajan. Mutta jaksoin vaan ja ajattelin, että kyllä tää tästä kun lapset kasvavat... No, lopulta mies rakastui toiseen, petti ja lähti samantien. Erohan siitä tuli, mutta nyt parin vuoden jälkeen tajuaakin tehneensä elämänsä virheen. No voi voi.

Keksikää seksiyllätyksiä? Ehdottakaa anaalia?

Ja mä en tosiaan haluis erota, mies on hyvä isä lapsilliin. Välittää, leikkii, touhaa. Mutta sitten tuntuu, että mä unohdun kokonaan ja mullakin on tarpeet. Kaipaan kosketusta, hellyyttää ja välittämistä. Alkaa tuntua, että täytyy mennä etsimään muualta, kun kotoa ei saa. Ja siinä se ero tulee sitten kuvioihin, koska missään nimessä en aio miestä mennä pettämään, oli millainen sika tahansa. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 20:50"]Ja mä en tosiaan haluis erota, mies on hyvä isä lapsilliin. Välittää, leikkii, touhaa. Mutta sitten tuntuu, että mä unohdun kokonaan ja mullakin on tarpeet. Kaipaan kosketusta, hellyyttää ja välittämistä. Alkaa tuntua, että täytyy mennä etsimään muualta, kun kotoa ei saa. Ja siinä se ero tulee sitten kuvioihin, koska missään nimessä en aio miestä mennä pettämään, oli millainen sika tahansa. 

Ap

[/quote]

Ootko kertonut sille tämän?

Ala urheilla. Monen kohdalla auttanut. Kai se herättää miehessä jonkun reviirin suojeluvaiston tjsp

Ihan ensimmäisenä koita päästä eroon noista ajatuksista, että sinkkuna olisi jotenkin ihanaa ja villiä: tuntemattomien kanssa yhden illan juttuja, aamulla krapula ja syvä yksinäisyys. Onhan se välillä hauskaakin, mutta ne villiä sinkkuelämää viettävät ystäväsikin etsinevät parisuhdetta ja ovat kateellisia sinulle juuri siitä, että sinulla on kotona joku, jonka kanssa katsoa tv:tä ja harrastaa laimeaa seksiä. ;)

Totuushan on se, että alkuaikojen kiihko laimenee suhteessa kuin suhteessa - vaihtamalla tilanne ei todennäköisesti paranisi kuin hetkellisesti. Ymmärrän kyllä turhautumisesi: olen itse ollut samassa tilanteessa, ja olo oli tuolloin erittäin toivoton. Mies ei halunnut puhua, eikä osannut kertoa syytä, miksei hänellä tee mieli. Loppujen lopuksi mietin vain, mikä minussa, ulkonäössäni ja vartalossani on vikana. Suhteen lopussa seksi tuntui aina vaan tekniseltä suorittamiselta, eikä se tuntunut enää kummastakaan varmasti miltään. Mistä mieheni haluttomuus sitten johtui - en tiedä. Taustalla oli varmasti ainakin työstressiä ja ylipäätään parisuhteeseemme kyllästymistä. Lopulta erosimme, mutta toivottavasti te saatte ratkaistua ongelman!

Vaikka miehesi ei halua puhua, kehottaisin sinua kuitenkin vielä keskustelemaan miehesi kanssa avoimesti mutta ehdottomasti syyttelemättä tunteistasi ja siitä, miten haluaisit tilanteenne muuttuvan. Puhutteko avoimesti muuten haluistanne: millaista läheisyyttä ja seksiä kaipaat?

Ehkä keskustelun lisäksi voisit kokeilla olla itse tosi aloitteellinen ja kokeilla jotain uutta? Vaikka tuntuisikin siltä, että se on ihan teeskentelyä ja jopa pakkopullaa.

Suostuisiko miehesi lähtemään pariterapiaan?

Olen puhunut erosta. Sanonut, että en jaksa tätä loputtomiin. Mies on todennut siihen, että ei tiedä mikä on ja mitä pitäisi tehdä. Hän muuttuu ja yrittää parhaansa. Pari päivää on ok, ja sitten se taas unohtuu. Olen jopa sanonut, että siinä vaiheessa, kun lähden ovesta kävelemään se on jo myöhäistä muuttua. Mies on siihen sanonut, ettei halua erota. Sen jälkeen puhe menee en tiedä ja mumina linjalle, ja sitten mä alan turhautumaan, kun en saa mitään vastausta mihinkään eikä miehen kanssa pysty keskustelemaan asiasta.

ap

ap meillä ihan sama mutta muija on tuollainen,olen miettinyt jotain panokamua?mutta ei mulla ole ikinä aikaa sellaiseen ja missä edes tapaisin tuollaista naista kun ainoat naiset mitkä tunnen on jotain perhe tuttuja,varattuja ym. ja töistä pitää mennä kuula punaisena hakemaan lasta tarhasta.

Minä aloin tuontapaisessa tilanteessa tosi aloitteelliseksi sekä teoin että sanoin. Ja aion jatkaa hamaan tappiin asti - paitsi jos alkaa tulla enemmän pakkeja kuin kunnareita.

Meillä oli sama juttu joskus vuosia sitten kun lapset olivat pieniä. Me sovittiin miehen kanssa et yritetään tehdä jotain yhdessä iltaisin. Vaikka katsotaan elokuvaa tai mennään terassille istuskelemaan. Siitä se sitten vähitellen palautui taas kunnon parisuhteeksi. Yhdessä nyt 20v.

Ei suostu lähtemään pariterapiaan, olen senkin vaihtoehdon nostanut pöydälle. On kuulemma turhaa, eikä hyödyttäisi mitään. Lisäksi sanoo, ettei halua puhua ulkopuolisille suhteemme ongelmista.  Tästäkin syystä en tiedä enää mitä tehdä. Miten saan edes vähän sitä ihanuutta takaisin mitä se oli ennen lapsia. En oleta, että sen pitäisi olla alkuhuuman kaltaista, jokainen suhde laimenee ainakin hieman siitä alkuhuumasta, mutta tosiaan saattaa olla päiviä kuin edes annamme toisillemme suukkoa. Sekin saattaa mennä siihen, että sitä joutuu pyytämään, mikä ei minun mielesstäni pitäisi mennä näin.

Yhteiseloa meillä on takana 8 vuotta. 

ap

Aloittakaa nyt ensin sillä että ette jämähdä sinne telkun/koneen viereen. Laittakaa ne kiinni ja olkaa kaksistaan. Vaikka aluksi 5 min illassa.

Tai ennen nukkumaanmenoa otatte tavaksi että makaatte toistenne kainalossa ja sivelkää toisianne hetken ennen nukahtamista.

Jos kumpikaan ei tee aloitetta läheisyydelle, ei kunpikaan sitä saa. Pitää järjestää sitä kahdenkeskistä aikaa! Aluksi vaikka ihan pieniä pätkiä, tai vaikka sovitte että yks tietty ilta viikossa on sellanen parisuhdeilta. Lapsien nukkumaanmenon jälkeen vaikka syötte iltapalan yhdessä kynttilän valossa, keskustelette ilman kynsiä ja hampaita jostain kivasta asiasta ja halaatte ja suukottelette toisianne ennen nukkumaanmenoa.

Meillä on ihan samanlaista, lapset vaan on selvästi vanhempia jo. Tässä ketjussa ei ole vielä tullut yhtään vinkkiä, jota en olisi kokeillut. Urheilukaan esim ei auta, sillä olen jo ennen miestäkin ollut hyvin urheilullinen. Olen myös ihan perusnätti ja hoikka, joten ulkonäköseikkoja ei kannata tarjota syyksi. Sinkkuutta en kaipaa eikä kiinnostaisi mitään salarakasta etsiä.

Miestä kiinnostaa vain töiden tekeminen ja muut omat jutut. Kaikkeen muuhun riittää aika ja jaksaminen mutta jos pitäisi parisuhteen eteen tehdä jotain, esim lähteä jonnekin kahdestaan tai edes keskustella kaksistaan illalla ennen nukkumaanmenoa, niin se on niin kovin vaikeaa ja kun väsyttääkin ja töitä täytyy tehdä. Puhuminen aiheesta on ollut hankalaa kun miestä ei se huvita eikä kuulemma lasten läsnäollessa voi puhua (eli ei siis juuri koskaan).

Tilanne surettaa minua, sillä minulla olisi yhä tunteita ja olisin valmis tekemään paljonkin parisuhteen eteen. Mielestäni meillä oli ennen hyvä suhde, mutta miehellä muut asiat ajoivat sen ohitse. Mutta se asioiden muuttaminen vaan on niin vaikeaa yksin! Olen yrittänyt tosiaan vaikka mitä, mutta eipä tämä näy tästä muuttuvan. Miehen mielestä kaikki on ihan OK ja kuulemma kaikilla hänen kavereillaankin on tällaista. Joten ilmankos on vaikea tehdäkään mitään. En tosin tajua miten tämä voi olla jonkun mielestä hyvä suhde.

Mitäs jos sinä itse antaisit miehellesi huomiota läheisyyttä? Älä vain odota, että jotain tapahtuu. Tunget sohvalla viereen, anna ylätys halauksia (niin että tarkoitat sitä), aloita flirttailu uudestaan... Hymyile ja nipistä vaikka pepusta kun kävelet ohi.... Mitä ikinä ennen teitteikään? Kaivat ne tunteet taas esiin. Muistuta itseäsi niistä ensihetkien tunteista ja vaikka muistelkaa niitä treffejä ja ekaa kertaa sängyssä yms yhdessä.

Voi myös olla, että miestä ahdistaa kun kyselet usein että mikä on, ja häntä oikeasti pelottaa että jätät hänet koska ei ole tarpeeksi hyvä sinulle... Tai ajattelee että pitäisi pystyä antamaan sinulle enemmän, ja että jätät heti paremman (varallisesti, ulkonäöllisesti... Jne jne) miehen tullessa vastaan ja tämä taas saa miehen epävarmaksi... ?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:00"]Ei suostu lähtemään pariterapiaan, olen senkin vaihtoehdon nostanut pöydälle. On kuulemma turhaa, eikä hyödyttäisi mitään. Lisäksi sanoo, ettei halua puhua ulkopuolisille suhteemme ongelmista.  Tästäkin syystä en tiedä enää mitä tehdä. Miten saan edes vähän sitä ihanuutta takaisin mitä se oli ennen lapsia. En oleta, että sen pitäisi olla alkuhuuman kaltaista, jokainen suhde laimenee ainakin hieman siitä alkuhuumasta, mutta tosiaan saattaa olla päiviä kuin edes annamme toisillemme suukkoa. Sekin saattaa mennä siihen, että sitä joutuu pyytämään, mikä ei minun mielesstäni pitäisi mennä näin.

Yhteiseloa meillä on takana 8 vuotta. 

ap

[/quote]

Kysy mieheltäsi, haluaako hän todella, että teidän tilateenne jatkuu tuollaisena: onko hän tyytyväinen parisuhteeseenne sellaisena, kuin se nyt on? Eikö hän haluaisi enemmän läheisyyttä ja seksiä? Mitä te voisitte yhdessä tehdä asialle?

Elätte pikkulapsiarkea ja on ymmärrettävää, että parisuhde ja seksi jäävät välillä arjen jalkoihin. Tuo tilanne kuulostaa kyllä kuitenkin todella ikävälle - varsinkin, jos miehesi ei ole valmis puhumaan asiasta sinun kanssasi.

Onko teillä kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia? Voisitteko lähteä vaikka pienelle lomalle kahdestaan? Ehkä lomalla, vaikka edes viikonlopun aikana jossain, olisi mahdollista herätellä kipinää eri tavalla kuin kotona aamupuurojen ja kakkavaippojen keskellä, ja ehkä nämä hetket kantaisivat hedelmää sitten sinne kotiin ja arkeenkin.

Jos parisuhteenne toimii muuten, ette varmaan halua heittää kaikkea menemään vielä. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja mitä toivot suhteelta ja pidä ainakin itse kiinni siitä, että osoitat rakkautta ja hellyyttä miestäsi kohtaan sanoin ja teoin. Koittakaa järjestää aikaa toisillenne arjen keskellä, mutta nähkää myös omia ystäviänne. Anna miehellesi myös aikaa käsitellä ja miettiä asioita, joista hänelle puhut. Toivottavasti saatte asianne järjestymään! :) -12

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:18"]Meillä on ihan samanlaista, lapset vaan on selvästi vanhempia jo. Tässä ketjussa ei ole vielä tullut yhtään vinkkiä, jota en olisi kokeillut. Urheilukaan esim ei auta, sillä olen jo ennen miestäkin ollut hyvin urheilullinen. Olen myös ihan perusnätti ja hoikka, joten ulkonäköseikkoja ei kannata tarjota syyksi. Sinkkuutta en kaipaa eikä kiinnostaisi mitään salarakasta etsiä.

Miestä kiinnostaa vain töiden tekeminen ja muut omat jutut. Kaikkeen muuhun riittää aika ja jaksaminen mutta jos pitäisi parisuhteen eteen tehdä jotain, esim lähteä jonnekin kahdestaan tai edes keskustella kaksistaan illalla ennen nukkumaanmenoa, niin se on niin kovin vaikeaa ja kun väsyttääkin ja töitä täytyy tehdä. Puhuminen aiheesta on ollut hankalaa kun miestä ei se huvita eikä kuulemma lasten läsnäollessa voi puhua (eli ei siis juuri koskaan).

Tilanne surettaa minua, sillä minulla olisi yhä tunteita ja olisin valmis tekemään paljonkin parisuhteen eteen. Mielestäni meillä oli ennen hyvä suhde, mutta miehellä muut asiat ajoivat sen ohitse. Mutta se asioiden muuttaminen vaan on niin vaikeaa yksin! Olen yrittänyt tosiaan vaikka mitä, mutta eipä tämä näy tästä muuttuvan. Miehen mielestä kaikki on ihan OK ja kuulemma kaikilla hänen kavereillaankin on tällaista. Joten ilmankos on vaikea tehdäkään mitään. En tosin tajua miten tämä voi olla jonkun mi

elestä hyvä suhde.

[/quote]

Meillä TÄYSIN samaa. Jo viidettä vuotta.

No sillon kun se sun mies istuu koneella niin istu sen syliin ja laita youtubesta seksimusiikkia ja anna sille sylitanssi ihan spontaanisti ja tee muutenkin spontaaneja alotteita! Pussaa miestä kun se tulee kotiin, ota kädestä, purista perseestä. Sen ei tarvii olla niin vakavaa, hulluttele.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:33"]No sillon kun se sun mies istuu koneella niin istu sen syliin ja laita youtubesta seksimusiikkia ja anna sille sylitanssi ihan spontaanisti ja tee muutenkin spontaaneja alotteita! Pussaa miestä kun se tulee kotiin, ota kädestä, purista perseestä. Sen ei tarvii olla niin vakavaa, hulluttele.

[/quote]

Kunpa se olisikin noin yksinkertaista. Nimimerkillä kaikki tällaiset jo kokeillut. Arvatkaapa montako vuotta noita aloitteita jaksaa tehdä jos toinen ei tee ikinä?

Ottakaa aikaa kahdestsan, mielellään ainakin osin kodin ulkopuolella. Ei tule kakkavaipat ja keskeneräiset jutut kotona ym. eteen. Meillä 2v ja 3,5 v ja onneksi mummo ottaa yöksi tai pariksi toisinaan, siihen suunnitellaan (tai toinen suunnittelee yllätyksen) sitten jotain, yö hotellissa kotikaupungissa ja ravintolaillallinen, tai leffa, snägäri ja pullollinen viiniä puistossa pahvimukeista, ihan mitä vaan rentouttavaa ja mahdollisuuden puhumiseen, läheisyyteen ja seksiin antavaa. Se auttaa myös niiden hetkien ulkopuolella ainakin meillä, yhteisiä hyviä muistoja ja asioista puhumista.