heräät aamulla 7- luokkalaisena.

Lintsaan koko päivän. Todennänöisesti lähden kalaan.

Miten toimin aikoinaan vai miten toimisin nyt?

Aikoinaan menin kouluun ja välttelin kiusaajia. Pelkäsin joka tunti opettajan alkavan puhua aiheesta josta kiusattiin.

koulun jälkeen menin tietokoneelle jos isä antoi laittaa netin päälle ja juttelin netti poikaystäväni kanssa, joka osottautui huomattavasti nuoremmaksi ja hävettää vieläkin

no olisin tehnyt läksyt, viittaisin ja kuuntelisin tunnilla, välitunnilla juttelisin kivojen kavereiden kanssa, toivoisin, että ruokana olisi jotain lemppariani.

Olisin aktiivinen tunneilla, tekisin intopiukeena läksyt ja käskisin luokan naureskelevien poikien pitää turpansa kiinni

Terkuin aikuslukiossa kouluintonsa löytänyt entinen lintsari

Kaveeraisin ihan eri tyyppien kanssa kuin silloin. Pitäisin huolta ettei yhtä luokkamme tyttöä olisi kiusattu. Toisaalta jos kovin paljon menisi asioita muuttelemaan, nykyhetki voisi muuttua joksikin ihan toiseksi. En uskaltaisi ottaa riskiä koska pidän nykytilanteesta varsin paljon.

Äitini ei vienyt minua kouluun kuin ekan luokan ensimmäisenä päivänä. Katsos 13-vuotias osaa kävellä jo itse. Mutta jatkaakseni kysymykseesi...

Sanoisin luokkakavereilleni, että mun paino ei kuulu teille paskan vertaa ja jos on jotain sanottavaa mun olemattomista rinnoista niin sanokaa se päin naamaa, kiitos.

Opiskelisin yhtä kovasti, mutta pitäisin kiusaamisesta suurempaa meteliä. Menisin parempaan kouluun. Harrastaisin musiikkia ja piirtämistä enemmän. En itkisi ja suunnittelisi itsemurhaa joka päivä.

Toivottavasti en koskaan herää tällaiseen järkytykseen...

Menisin istumaan sen söpön pojan viereen, jonka ihastus selvisi minulle vasta vuosia myöhemmin. :)

En menisi kouluun, koska siellä odottaisi ne kiusaajat. Ei enää toista kertaa niitä kolmea vuotta, kiitos!

Märehtisin koko päivän finniongelmia ja miettisin mistä nyt saan perjantaina kaljaa. 

Olisi varmaan aika outo tunne joutua 8 vuotta nuoremman veljeni kanssa samalle luokalle. Oon aina ollut veljelle se kiva isosisko ja tuki ja turva, etenkin silloin kun se oli pieni ja nyt olen se, joka kertoo kaikki elämänviisaudet ja antaa neuvoja tyttöasioissa, joten olisi aika jännää/creepyä nähdä, miten pikkuveljen asenne minua kohtaan muuttuisi, jos olisimme yhtäkkiä samanikäisiä.

Ensin peruskoulu tosi hyvällä todistuksella loppuun ja sitten lukioon. Siellä sitten käyttäisin kaiken oppimani ja panisin niin paljon teinipillua, että kullikin vetäisi jo lakkoon.

Oisin sillai "tää ei vaan voi olla totta!", koska just keväällä pääsin yläasteelta pois :'D Se helvetti on vihdoin ohitse, ei enää kiusaajia, ei enää sitä jatkuvaa ahdistusta, olen vapaa.

Jos oikeasti heräsin seiskaluokkalaisena, niin kävelisin varmaan suosiolla suljetulle osastolle et "joo moi, tulin takas" :D

t. 15v