En käsitä miksi ihmiset väkisin roikkuvat huonoissa parisuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:12"]Jessus, mitä sontaa! Naisetkin jää ihan yksin, jotkut loppuiäksi. Itse olen ollut kohta 10 vuotta ilman kumppania ja kaksi vuotta ilman seksiä. Ja mä olen 35 -vuotias nainen.[/quote]

Ja vastaavassa tilanteessa mies olisi todennäköisesti ollut 10 vuotta ilman kumppania JA 10 vuotta ilman seksiä.

Todennäköisyyksistä minä puhuin, yksilöt on aina yksilöitä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:19"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 12:52"]

Varmaan aika harva suhde on pelkästään hyvä tai pelkästään huono. Siitä taas seuraa se ettei suhteen päättäminen ole niin mustavalkoista. Vaikeus lienee juuri siinä rajan vetämisessä, että milloin suhde on pysyvästi enemmän huono kuin hyvä.

[/quote]

14 lisää vielä, että varmasti jokaisessa pidemmässä parisuhteessa on niitä aikoja, kun kiinnostaisi olla enemmän jossakin muualla kuin sen puolison kanssa. Silloin kun tällaista tapahtuu, niin onko se vaan heti lusikat jakoon vai miten tuo menee, jos se kerran on niin päivänselvää ja mustavalkoista että koska se suhde kannattaa lopettaa?

14

[/quote]Täsmälleen näin. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 20 vuotta ja meillä on kolme lasta. Välillä menee oikein hyvin, välillä tasaisesti, välillä huonommin, keskiarvona on kuitenkin ihan kelvollinen, joskin tylsähkö elämä. Muuttuisiko elämäni kovin onnelliseksi jos tästä lähtisin? Tai lasten ja miehen elämä? Ei varmankaan. Onko minulla tarvetta etsiä itselleni uusi ja mielenkiintoisempi kumppani? Ei, vaikka meillä tylsää onkin, niin en minä tässä kovin lennokkaita miehiä tarvitsekaan. Pärjäisinkö yksin ja vaikka yjteishuoltajana? Taatusti, sitä ei kukaan epäile. Pelkäänkö kulissien sortumista? Miksi pelkäisin kun en ole tähän mennessäkään ajatellut mitä muut minusta miettivät. Jos tilanne olennaisesti muuttuu, niin sitten mietin asiaa uudelleen, mutta nyt mennään näin. Ap ja kumppanit eivät osaa edes ajatella kuin oman elämänkokemuksensa kautta näitä asioita ja se ei ole kovin paljoa. Ja jos asioihin ei osaa ottaa erilaisia näkökantoja, on niiden miettiminen aika turhaa.

[/quote]Minähän puhuin siitä, etteivät ihmiset eroa vaikka voivat huonosti. En siitä, että elämä muuttuu ajan myötä tylsäksi ja tasaiseksi. Kyllähän hyvää parisuhdetta kannattaa jatkaa siitäkin huolimatta, ettei aina elämä ole pelkkää juhlaa. Ja mistä sinä tiedät minun elämän kokemuksista ja erilaisten näkökantojen miettimistä? Ap

Vähän tuli kirjoitusvirheitä edelliseen, kun nopeasti kirjoitin. Tiedän eräänkin pariskunnan joiden elämä viimeiset puolivuotta ollut yhtä tappelua ja itkemistä. Näyttää, että suorastaan vihaavat toisiaan ja pettämistäkin on ollut. Sitä en ymmärrä miksi hukata elämäänsä tuollaiseen.

Jos minä saan täällä vain yhden elämän ( sitähän en vielä tiedä ) niin en halua elää sitä käyttäen energiaa riitelyyn ja vihaamiseen. Elämässä on niin paljon kaikkea hienoa mitä kokea. Ei ole pakko tyytyä vain siedettävään elämään. Mikä siinä yksin jäämisessä on pahaa? Verrattuna siis siihen huonoon parisuhteeseen? Yksin saa ainakin vapauden tehdä asioita, joista nauttii. Ap

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 12:39"]

Sinulla ei taida olla vielä lapsia...?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 11:46"]

Ei vaan mene minun päähän, että puhutaan "nalkuttavasta" vaimosta tai vittumaisesta miehestä ja pettämisestä ja silti JÄÄDÄÄN siihen suhteeseen, jossa kukaan ei voi hyvin. Miksi?!? Mielestäni on hyvin yksinkertainen keino laittaa kantapäät yhteen ja lähteä siitä vastakkaisiin suuntiin.

Olen itse reilu 30v.nainen ja ollut välillä pitkiäkin aikoja sinkkuna. En pelkää olla yksin. En usko, että toisen kanssa voisikaan olla onnellinen ellei osaa yksinkään tehdä elämästään mukavaa.

[/quote]

[/quote]  Tätäkin ihmettelen, kuka tekee lapsia miehen kanssa, kenen kanssa elämä on ihan paskaa ja joka ei siivoa ja ota huomioon ja jopa ryyppää ja hakkaa.

[/quote]

Joskus käy niin että mies on ihan mukava ja osallistuva siihen asti kunnes lapsia tulee, sitten huomaa ettei se perhe-elämä olekaan kivaa. Ainakin meillä kävi näin. -9-

Olen niin samaa mieltä ap:n kanssa. Ja tosiaan kyse ei ole siitä, että monen vuoden jälkeen suhde on muuttunut arkiseksi ja tylsähköksi, vaan siitä että toisella tai molemmilla on jatkuvasti tai ainakin todella useasti syystä tai toisesta huono olla suhteessa.

Varmasti on paljonkin suhteita, jotka ovat ihan kulahtaneita, mutta silti molemmat osapuolet ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä eivätkä edes kaipaa muuta. Itse en olisi sellaiseen tyytyväinen mutta tämänkin palstan perusteella niitä ihmisiä on paljon. Se mitä en voi käsittää, on se että (tälläkin palstalla) moni valittaa kun ei ole tyytyväinen suhteeseen tai mieheen ja jatkuvasti ahdistaa ja pinnaa kiristää, mutta silti vaan jatketaan hammasta purren lasten takia. Tai vielä huonompi vaihtoehto; asunnon tai omaisuuden takia.

On selvää että välillä puoliso ärsyttää ja välillä on huonompia aikoja, mutta jos ihan jatkuvasti asiat ovat pielessä eikä yrityksistä huolimatta mitään muutosta tapahdu, niin miksi jatkaa väkisin? Varmaan tosi kiva vanhana mummona miettiä että olipa paska elämä ja voi kumpa olisin tehnyt toisenlaisia valintoja.