Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: miten jaksatte kotitöitä?
16.08.2014 |
Olen koko opiskeluajan ja sitä seuranneet vuodet tottunut siihen, että reilu vartti siivousaikaa päivässä on aika lailla maksimi, mitä haluan tuohon joutavaan puuhaan laittaa. Sama on pätenyt sekä sinkkuaikoina että parisuhteessa, sillä kumpikin on halunnut päästä kotitöistä mahdollisimman vähällä. Toisin sanoen ei sotketa, jottei tarvitse siivota.
Lapsiperheissä on havaintojeni ja kuulemani mukaan paljon enemmän kotitöitä kuin kahden aikuisen taloudessa. Miten te jaksatte olla koko ajan siivoamassa ja järjestelemässä paikkoja? Eikö tuollainen "arjen pyörittäminen" tunnu hajottavalta? Vai onko äidillisillä ihmisillä sitten joku ylimääräinen geeni, joka saa nauttimaan kotitöistä? :)
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:46"]
No ei mulla mene kuin max 30min päivittäin siivoamiseen, kerta viikkoon kunnon pölyjen pyyhintä ja moppaus lisäksi. Joka päivä kun jotain siivoaa ei tule hirmuista sotkua. Lelut siivotaan lapsen kanssa yhdessä illalla paikalleen
[/quote]
Yksilapsinen nyt ei ole "lapsiperheellinen", joista ap puhui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on äitiyden myötä tullut järjestelmällisempi. En jätä kaikkea hujan hajan ja yritän hitaasti mutta varmasti iskostaa miehellenikin, ettei se kannata. Meillä ei ole kovin tip top oikeastaan koskaan, mutta yleensä suht siistiä. Siivoan progressiivisesti ja osaan myös sietää sotkua ja priorisoida: jos väsyttää, ei ole tärkeää, että koto on kuvauksellinen. Mitään ns. viikkosiivoja en tee koskaan. Järjestely ei vie kauheasti aikaa, jos ei päästä tavaroita kasaantumaan.
Pyykinpesu on kotityö, josta tykkään, samoin ruuanlaitto (tosin ei aina). Teemme miehen kanssa yhdessä ja esikoista (3 v) olen jo kasvattanut järjestelemän ja laittamaan ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:46"]
No ei mulla mene kuin max 30min päivittäin siivoamiseen, kerta viikkoon kunnon pölyjen pyyhintä ja moppaus lisäksi. Joka päivä kun jotain siivoaa ei tule hirmuista sotkua. Lelut siivotaan lapsen kanssa yhdessä illalla paikalleen
[/quote]
Yksilapsinen nyt ei ole "lapsiperheellinen", joista ap puhui.
[/quote]
Njaa, kyllä se musta on. Tosin meidän perhe on vain kaksilapsinen, joten tuskin sitäkään lasketaan lapsiperheeksi?
4
Se paskaan hukkuminen hajottaa vielä enemmän kuin parin tunnin siivousurakka muutaman kerran viikossa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:52"]
Se paskaan hukkuminen hajottaa vielä enemmän kuin parin tunnin siivousurakka muutaman kerran viikossa.
[/quote]
Epäilemättä näin. Mutta meitä hajoittaisi kumpikin, niin olemme päättäneet välttää sotkua. Emme ostaa turhaa tavaraa, suosimme helppohoitoisia materiaaleja jne. Siisteydestä emme tingi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kai tuo on vain kärsiä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuota edes ole miettinyt, tehnyt vaan kaiken mitä pitääkin - käynyt töissä, hoitanut lapset, tehnyt ruuan ja selvittänyt kotityöt. Siinä sivussa harrastanut ja nauttinut elämästä. Takana on 33 vuotta lapsiperhe-elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siivoaa 80% niin iha jees. 2 lasta.
En siivoa melkein ollenkaan. Eihän se hyödytä mitään. 2 x kk käy kotisiivous, mutta eihän se järjestystä ylläpidä. Kaduttaa tavallaan, etten pysynyt sinkkuna.
En usko, että 1/2 h päivässä riittää pitämään järjestystä yllä. Siinä ajassa kun pitäisi siis täyttää tiskikone, viikata pyykit, laittaa pyykkejä koneeseen, siivota jäljet pöydältä, kerätä lasten lelut jne. Mitenkään ei 1/2 h päivässä riitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meilläkään 30min päivässä riitä. 4 lasta. Tälle nyt vaan ei mitään mahda. Inhoan sotkua, mutta en halua käyttää koko elämääni siivoamiseen. Välillä on kausittain siistiä, välillä kaaos.
En mä jaksakaan. Siksipä meillä onkin aina totaalikaaos ja ehdoton kielto yllätysvierailta.
Tämä on ihan toivoton sarka. Joskus (lue:päivä päivältä harvemmin) siivoan illalla muiden mentyä nukkumaan kuin viirupää sen pari tuntia. Kun aamulla herään, jos muu perhe on herännyt ennen minua, työn jälkeäni ei näy enää missään.
Kahvinpurut jää suodattimeen jollen minä niitä tyhjennä, leipäoussin sulkijat lojuu työpöydällä, roskishan on niin v*tun kaukana. Höylät, veitset ja kahvimukit on tiskipöydällä tai keittiön pöydällä vaikka tiskari huutaa tyhjyyttään, pullonkorkit ja avaajat lojuvat sillä samaisella työtasolla, kato siihen on hyvä laskea kun joku oli sen juuri siivonnut yöllä valmiiksi! Paahtimella on paahdettu leipää, joten paahtimen päällinen ja sisus rahisee kuivista leivänmuruista, samoin sisälle tyrkätty leikkuulauta jonne on jätetty käytetty veitsi sisälle, kato se on niin kätsä sieltä ottaa sitten kun seuraavan kerran tarttee. Mitä sitten vaikka lautaa takaisin tyrkätessä osa leivänmuruista tippuu laudan alla olevaan aterinlaatikkoon jossa puhtaita veitsiä, haarukoita ja lusikoita säilötään.
Vaatteet voi jättää sohvan nojalle/sukat lattialle (josta koirat kuljettaa vähintään joka toisen parin sohvan taakse, pesäänsä, ulos tmv jolloin pyykkiä pestessäsi sinulla on koko koneellinen parittomia sukkia ja sitten voidaankin karjua että missä mun kaikki sukat on??!
Saunassa kun käydään, löylyvedet on näppärä jättää kiuluihin, pefletit litimärkinä paikoilleen ja juodut kaljapullon tyrkkiä lauteiden alle kun paikalleen vienti on niin saatanan vaivalloista!
Sisälle kun tullaan niin kengät potkaistaan jalasta mihin sattuu osumaan, mitä sitten vaikka seuraava sisälletulija kompastuu niihin? Suurimpia hiekkoja ei myöskään kannata kopistella ulos, kyllä joku ne siitä sitten eteismatolta kuljettelee pitkin parkettia kosteiden jalkojen pohjissa suihkusta tullessaan.
Tervetuloa meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylhän se hajottaa, mutta kun ei kukaan tule tänne siivoamaan, niin pakko tehdä se itse. On sitä varten pitänyt kehittää kaikenlaista psykologista selviytymiskeinoa, yksin jos asuisin niin ei todella olisi edes näin siistiä kuin täällä nyt on. Meillä yksi pk-ikäinen, yksi vauva ja koiria. Teen joka päivä jotain, joko niin että huone tai sitten "teema" joka päivä, tyyliin imurointi, keittiö, kylppärit, pölyt jne... Sen lisäksi joka päivä järjestelyä, monta kertaa päivässä jos ollaan kotona, yritän niin että ei pääsisi kertymään... Psyykkaan itseäni aloittamaan niin että "jos joku nyt tulisi niin...". Tai ajattelen että "saan tehdä", pakotan itseni kiitolliseksi, saan tiskata kauniita astioita, saan viikata vaatteita, saan kerätä leluja... Vaikeampaa on alkaa sellaisia isoja juttuja tekemään, kuten jotain ikkunanpesua, kaappien järjestelyjä, lelujen läpikäymistä tai vaatteiden kierrättämistä (itkettää ajatuskin). Mutta jostain se inspiraatio niihinkin on pakko repiä.
Laitamme miehen kanssa molemmat aina tavarat paikalleen, sänky pedataan automaattisesti aamulla, tiskit suoraan koneeseen jne. Lapsi kyllä sotkee ja aina ei jaksa leluja kerätä joka ilta, mutta yleisesti ottaen meillä on aina suht siistiä. Esim. ruokaillessa lapsen jäljiltä ruokapöydän alunen on täynnä ruuan muruja, joten pyyhin sen joka kerta paperilla samalla kun raivaan pöydän.. Lapsellekin opetetaan koko ajan enemmän omien jälkien raivaamista.
Sanoisin, että ihan omista elämäntavoista riippuu sotkuisuus. Jos aina jättää tavarat levälleen käytön jälkeen, niin koti on sikolätti. Jos kaikki laittavat tavarat paikalleen, niin pysyy siistinä. Ymmärrän kyllä, että puolisolle näitä on vaikea opettaa, jos ei ole ns. "äiti kotona opettanut". Onneksi mulla on.
Huh. Kuulostaa kyllä todella ikävältä. :( -ap
Kyllä siivoaminen aina lastenhoidon voittaa. Mies hoitaa että lapset käy vatsa täynnä ja puhtaina nukkumaan, minä siivoan sillä aikaa.
En mä jaksakaan. Aamulla olen pahalla päällä heti kun avaan silmäni, ja näen kuinka paljon koira toi turkissa hiekkaa aamukävelyltä (mies ei koskaan ehdi viedä sitä suihkuun ennen töihin lähtöä) ja kuinka se on nukkunut jokaisen asian päällä joka on jotenkin päätynyt sohvalle tai lattialle. Eli jos joltakin on pudonnut tyyny sängystä niin se on pestävä, jos housut on jääneet sohvalle ne on pestävä jne. Sitten menen kylppäriin, jossa on tietenkin paskaraidat pytyssä odottamassa. Aamiaistiskit on pöydällä. Voi on jätetty lämpeämään, roskista ei ole viety. Ja tästä se päivä ja päivän sotkut vasta alkaa. Jee.
Helpointa on silloin kun ollaan molemmat menossa samaan vuoroon miehen kanssa (yleensä menen myöhemmin). Silloin mies vie lapset, minä siivoan sillä välin, ja siinä kahdenkymmenen minuutin aikana saan siivottua ja imuroitua, pedattua pedit, pyyhittyä tasot ja vietyä roskiksen. Illalla ei tarvitse sitten kun imuroida vielä uudestaan ja järjestellä tavarat ja seuraavan päivän vaatteet, vähän pestä tai kuivatella lasten ulkovaatteita, käyttää koiraa, tehdä ruuat ja huolehtia tiskit.
No ei mulla mene kuin max 30min päivittäin siivoamiseen, kerta viikkoon kunnon pölyjen pyyhintä ja moppaus lisäksi. Joka päivä kun jotain siivoaa ei tule hirmuista sotkua. Lelut siivotaan lapsen kanssa yhdessä illalla paikalleen