Onko muita, jotka ovat iloisia siitä etteivät päätyneet opettajaksi tai hoito-alalle?

Jotain positiivista tästä pandemiastakin on seurannut. Olen niin onnellinen, etten päätynyt elämässäni hoito-alalle tai opettajaksi! Molemmissa ammateissa pitäisi vielä olla "kutsumusammatissa". Ymmärrän kutsumus-ilmaisun käytön uskonnollisessa työssä (papit ym), mutta en muissa. Kaikki valitukset kuitataan sillä, että "pitää tuntea kutsumusta ja haluta tehdä työtä eikä valittaa".

Molemmissa töissä voi lisäksi kohdata väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkin. Aina voi joku olla valmiina kännykän kanssa kuvaamassa "hauskan" videon. Kouluissa solvaaminen on jokapäiväistä, en ymmärrä miten kukaan kestää sellaista.

Tsemppiä kaikki te alan valinneet.