Marjanan kuulumiset ja tuttujen kuumeilijoiden etsimiset
Hei!
Minulle tuli ihan tippa linssiin, kun huomasin, että täällä on kyselty perääni. En ole käynyt varmaankaan helmi- tai maaliskuun jälkeen yhdelläkään vauvapalstalla. Nytkin piti ihan tutkailla, että mihin ketjuihin olinkaan aiemmin kirjoittanut ja missä nykyiset kuumeilijat, tai kenties plussanneet, ovatkaan. Enkä oikein nyt tiennyt mihin kuulumisia kirjoittaisin, niin vastasin tuolla "aihe vapaa"-puolella yhteen ketjuun ja ajattelin laittaa saman viestin tänne vauvakuume-palstalle. Jos vaikka löytäisin tuttuja kuumeilijoita ja saisin kuulla teidän kuulumisianne. Toivon toki, että kaikki tutut ovat myös raskaana ja plussanneiden puolella, mutta tulkaa ainakin kertomaan missä olette! Menin yksinkertaisesti aivan "paniikkiin", kun tosiaan plussasin lokakuun 2014 kuumeilijoissa lopultakin 4 vuoden yrittämisen jälkeen.
Mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (toivottavasti se näkyy). :) Eli raskaana ollaan edelleen. Nyt menossa rv 30. Ja kun täällä on veikkailtu jopa kolmosia, niin ihan yksi vauva meille on tulossa. :D Kaksi alkiota tosiaan siirrettiin ja niistä toinen tarttui kiinni. Varhaisultrassa jo näkyi yksi pieni vauvan alku.
Raskausaika on ollut jopa kuumeiluaikaa stressaavampaa, kun koko ajan on pelottanut, jos jotain tapahtuukin ja tämä pienokainen otetaankin minulta pois. Sen takia en ole uskaltanut lukea mitään vauvapalstoja, enkä suunnilleen ajatellakaan sitä hetkeä, että saisin pienokaisen oikeasti syliini. Olen elänyt päivän kerrallaan ja miettinyt, että jokainen päivä on eteenpäin kohti turvallisempia raskausviikkoja. Olen toki nauttinutkin vatsan kasvamisesta ja niistä ihanista pienistä potkuista, joita rupesin tuntemaan jo rv 16 eli melko aikaisessa vaiheessa.
Ongelmilta ei tosiaan vältytty alun pitäenkään. Ensimmäinen tuhruvuoto iski päälle jo varmaan pari viikkoa plussauksesta. Toisen kerran sitä esiintyi noin rv 11-12 tienoilla. Rv 22 esiintyi todella runsasta veristä vuotoa ja jouduin osastollakin viettämään yön. Sen jälkeen rv 29 tuli seuraava vuoto. Joka kerta olen siis käynyt tarkastuksessa ja vauvalla on aina ollut kaikki hyvin. Vaikka vuoto ei sinänsä mitään vaaraa ole vauvalle aiheuttanut, niin onhan se ollut hermoja raastavaa ja aiheuttanut huolta. Mutta näillä mennään mitä on annettu. Otan rauhallisesti, etten ainakaan omalla käytöksellä tai liialla rehkimisellä aiheuta ennenaikaista synnytystä. 4-5 viikkoa kun päästäisiin eteenpäin, niin oltaisiin jo hyvinkin turvallisilla viikoilla.
Toivon, että jokainen teistä kuumeilijoista pääsee kokemaan tämän raskauden ihmeellisen maailman. Ja ehdottomasti kannattaa uskoa siihen, että se raskaus alkaa jossain vaiheessa, vaikka aikaa siihen menisikin. Näköjään näitä ihmeitä tapahtuu ihan oikeasti. :)
Jos täällä vielä pyörii vanhoja kuumeilijoita tai satutte tämän keskustelun näkemään, niin tulkaa kertomaan kuulumisianne!! :) Nyt ehkä uskallan jo lueskella tätä palstaakin taas enemmän. :)
-Marjana
Kommentit (23)
LMC: Mites se sinun kohdunsuun tilanne? Onko pysynyt ennallaan ja vauva masussa? Onneksi kuitenkin olette jo puolivälin raskaudesta ohittaneet, niin kaikki mahdollisuudet paranee koko ajan, vaikka vauva päättäisikin syntyä.
Jonsteri: Aivan ihanaa, että teidän pienokaisella on kaikki hyvin! Olen niin onnellinen teidän puolesta. Ja tosiaan kyllä ne raskausoireet kestää, kun tietää miten pitkä tie tähän tilanteeseen on ollut. Tsemppiä joka tapauksessa niidenkin kanssa.
ON: Edelleen olen yhtenä kappaleena! Uskomattomalta tuntuu, että periaatteessa helmikuusta asti on pelottanut, että tämä vaavi tulee liian aikaisin pihalle tai menee kesken jo alkuvaiheessa koko raskaus. Ja nyt tässä sitten ollaan aivan loppuraskaudessa rv 39+3 odottelemassa, että pieni tosiaankin saisi tulla jo maailmaan. :D Olen kyllä todella onnellinen, että raskaus on kestänyt tänne asti ja vauva on saanut rauhassa kasvaa kohdussa, mutta tässä vaiheessa olen kyllä jo hyvin malttamatonkin näkemään meidän pienokaisen.
Kohdunkaula on enää 1cm ja auki noin 1,5cm, mutta supistukset eivät ole tihentyneet. Välillä tulee napakoita supisteluja tiheämmin, mutta sitten taas lakkaavat. Muuten vointini on kyllä tosi hyvä ja olen ihan elämäni voimissa. :) Ulkoilen paljon, mutta pyrin kyllä myös nukkumaan aina kun siltä tuntuu, että ei olisi univajetta sitten, kun lähtö synnärille tulee.
Heips! Kuinkas Marjana voit? Joko vauveli painaa siellä lähtökuopissa lujaakin?
Meillähän tuo kuopus (juuri 6v täyttävä) syntyi jo rv35+2, joten voin aavistella millaiset on näiden viikkojen tunnelmat. Silloin se tuli kyllä niin yllärinä, etten meinannut perässä pysyä. Vaikka tyttö olikin aivan valmis maailmaan (pisteet harvinaiset 10+10+10), tuntui, että raskaus jäi jotenkin kesken. Niinpä on ihan kiva jos se vauveli viihtyy siellä yksiössään vähän pidempään...
Ihana lukea miten iloisia ja liikuttuneita lähipiirinne on vauvasta ollut. Olette niin onnenne ansainneet, todellakin!
Voimia loppuviikkoihin. Käyhän kertomassa kuinka vointi etenee =)!
T. LMC ja Muru-Veijari (pitkä poika!!) rv22+3
Marjana: Vieläkö oot yhtenä kappaleena? :)
Mulla oli eka ultra Kättärillä pari päivää sitten ja siellä ekaa kertaa näin sen meidän vauvan. Oli kovin liikkuvainen ja ihana! Niskaturvotus normaali eli 1mm, sikiön koko vastasi raskausviikkoja ja sydän tykytti rinnassa. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen oon niin kiitollinen, että tähän vaiheeseen päästiin ja tuntuu, että nyt vasta voin hengittää ja nauttia tästä raskaudesta! <3
Kaikki muuten mennyt hyvin. Ei vuotoja, eikä kipuja. Raskausoireet jyllää vielä täysin. Laatta lentää edelleen päivittäin, haukotuttaa, rinnat kipeet... mutta nyt ainakin tietää, että eipä ole turhaan. :)
-Jonsteri rv 12+5