Marjanan kuulumiset ja tuttujen kuumeilijoiden etsimiset

Halauksia teille kaikille! !!! Aivan hetken mielijohthesta hoksasin käyä palstalla ja löysin teät.  Onnea kaikille! ! Terkuin noita ja sen kisurat ;-)

Hei!!

Aina välillä käynyt kuikuilemassa mitä tutuille kuumeilijoille kuuluu... Marjanan kuulumisia etenkin miettinyt monesti! Ihana kuulla, että asiat ovat nyt tällä mallilla <3 toivottavasti vauva on jo maailmassa ja kaikki hyvin! 

Minä kuumeilin syksyllä 2011, reilun vuoden ehdittiin kuumeilla samoissa pinoissa. Meillä tärppäsi lopulta loppuvuodesta 2011, kuopus on jo siis kaksivuotias. Mukava kuulla muidenkin kuulumisista.. Kaikkea hyvää palstalaisille!

-mermaid

Hei,

aika on vierähtynyt ihan siivillä tässä viimeisen kuukauden ajan! Saimme ihanan tyttölapsen, joka syntyi viikon verran yliajalla. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa ja nyt olemme nauttineet vauvaperheen arjesta kotosalla. Kaikki on mennyt hyvin, synnytys oli hieno kokemus ja arki rullaa joitakin valvottuja öitä lukuunottamatta. ;) Välillä tulee vieläkin itku, kun katselen tuota pienokaista sylissä ja mietin miten kauan hänestä on haaveiltu ja miten ihana hän nyt siinä sylissä onkaan. Ja voiko tämä tosissaan olla totta, että se onni on nyt meillä. Ihan oikeasti meillä.

Voimia kaikille teille, jotka sen lapsettomuuden peikon kanssa joudutte taistelemaan (sitä tietä ei vaan toivoisi kenellekään...) ja ihanaa raskausaikaa niille, jotka siitä ovat jo päässeet nauttimaan. 

Oikein paljon onnea Marjanalle pikkuprinsessasta :) Kiva kuulla että kaikki meni synnytyksessä hyvin :) Itsekin tuota ihmeellistä pikkuneitiä vieläkin jaksan ihmetellä ja ihana seurata kuinka hänellä on alkanu olemaan kovasti omaa tahtoa :D Hyvät joulut teille :)

Moro taas!

Huimaa, sulla on vauva sylissä ihan minä päivänä tahansa. Ihan älyttömän ihanaa, että nyt ollaan jo niillä tunnetuilla kalkkiviivoilla. Uskon, että alat olla jo malttamaton, johan se vaavi voisi tulla! Ja tuleehan se, ihan pian. Tsemppiä viimeisiin päiviin ja hetkiin =)!

Mulla on kohdunsuu edelleen sormelle auki mut kanava lyhentynyt 2 senttiin. Tänään just olin neuvolalääkärillä ja tehtiin samalla lähete TAYS:aan synnytyssuunnitteluun. Meillähän se on sektio ja toivon, että aika tulisi pikaisesti, jotta ehtisin tällä kertaa siihen suunnitteluun. Kaksi edellistä kun ovat syntyneet niin etuajassa, että en ole kerennyt suunnitteluun ennen synnytystä =).

Radi-diagnoosin sain ja se vähän risoo. Mutta kaipa senkin kanssa selviää. Töissä mä oon vielä mutta en kyllä kauaa selviä ellei oleellisesti ala parantua tää olo, mikä on toki raskauden edetessä lähinnä naurettava toive. Sukkapuikkovihlaisuja, liitoskipuja ja iskiasta pukkaa aamusta iltaan ja istumistyö on aivan s**tanasta. Menen niin jumiin! Mutta josko nyt vähän vielä olisi töissä niin sitten jaksaa rentoilla...

Voihan nyt paksusti ja nauti vielä kun tunnet pikkuisen liikkeet sisälläsi (ellet sitten ole jo synnytyspuuhissa =)). Mulla ainakin on joka kerralla tullut kova ikävä sitä mahaa vaikka olenkin ollut onnellinen siitä, että vauva on lopulta maailmassa terveenä ja kaikki on hyvin.

Halaus, LMC rv26+3

Ja lyhyesti haluan vielä kertoa meidän historiamme tsemppinä muille pitkämatkalaisille, joilla se raskaaksi tuleminen ei vaan ole niin helppoa.

Olemme molemmat perusterveitä ihmisiä ilman suurempia elämäntapaongelmia. Ei siis tupakointia tai liiallista alkoholinkäyttöä. Kummassakaan ei löytynyt tutkimuksissa varsinaista vikaa. Minulla on hieman monirakkulaidet munasarjat ja miehellä välillä siittiöiden määrä vaihteli. Mutta ei mitään estettä raskaudelle kuitenkaan. Ovuloin normaalisti joka kierrossa ja lähes joka kierrossa ennen hoitoja ja hoitojen välissä yritimme raskautta ja ajoitukset oli kohdillaan varmasti suurimmassa osassa kiertoja.

Ehkäisy jätettiin pois 3/2010.

Ensimmäinen lääkärikäynti terveyskeskuksessa asian tiimoilta 5/2011. Lähete lapsettomuuspoliklinikalle ja sinne aika 8/2011. Clomifen-lääkityksen avulla yrittämistä noin 6 kk, jonka jälkeen 3 inseminaatiohoitoa keväällä 2012. Kaikki tuloksettomia.

1. IVF-/ICSI-hoito 8/2012. Lääkkeenä Synarela + Gonal F. Yksi alkio siirrettiin. 3 pakkaseen.

1. PAS (pakastesiirto) 11/2012. Yksi alkio siirrettiin. Loput ei kestäneet sulatusta.

2. IVF-/ICSI-hoito 4/2013. Lääkkeenä Synarela + Menopur. Yksi alkio siirrettiin. 7 pakkaseen.

Kesällä 2013 kokeiltiin Letrozol-lääkkeen avulla raskautumista hoitojen välissä. Ei tulosta siitäkään.

2. PAS-yritys 11/2013. Ei päästy siirtoon, koska yksikään seitsemästä alkiosta ei selvinnyt sulatuksesta.

3. IVF-/ICSI-hoito 1/2014. Lääkkeenä Synarela + Menopur. Kaksi alkiota siirrettiin. Ei yhtään pakkaseen.

Ja tästä kolmannesta hoidosta raskaus alkoi lopultakin. :) Ja toinen siirretyistä siis tarrasi kiinni eli yksi pienokainen on tulossa.

Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta toivottavasti tästä nyt selvitään loppuun asti ja saadaan se nyytti syliin syksymmällä.

Moi Marjana! Täällä toinen pitkämatkalainen Jonsteri! :) Ihana kuulla sun kuulumisia ja todella ihana toi sun masu! <3

Huh, hyvä kuulla, että vauva voi hyvin ja kasvaa. Oot ollut usein mielessä ja sun tarina on ihan uskomaton kaikkine noine hoitoineen ja pettymyksineen. Huh!Oot kyllä kova mimmi, kun oot selvinnyt kaikesta täysjärkisenä! :D

Mulla tosiaan yritystä ollut nyt omien laskujen mukaan 2v 10kk. Luomuna ollaan menty koko aika ja viime vuonna kaks keskenmenoa (08/2013 ja 12/2013). Sen jälkeen oon pitänyt "hermotaukoa" tästä palstasta ja yrittänyt keskittyä ihan muihin juttuihin, kuitenkaan yrittämistä lakkaamatta. Mutta päätin, että se yrittäminen menee siinä sivussa, eikä se lapsen saaminen ole enää mun elämää ja onnellisuutta määrittelevä juttu. Aloin jo hyväksyäkin sen tänä kesänä, että ei meille sitä pienokaista varmaan koskaan tule ja jos jäädään lapsettomaksi pariskunnaksi, niin voidaan silti elää onnellinen hyvä elämä.  Mies on edelleen ollut ihan mahtava tuki kaikessa ja parisuhde on voinut hyvin.

Pari päivää sitten, uteliaisuuttani myös, tulin tänne kattomaan mitä tutuille kuuluu ja kirjoitinkin tuonne keskenmenon jälkeisiin kuumeilijoihin. Ja sitten yhtäkkiä, eilen töissä tuli paha olo kp 30, dpo 11 päivänä... utealiaisuuttani illalla tein ovistestin, kun ei löytynyt raskaustestejä. No, selkeä ovisplussahan sieltä pärähti. Sen innoittamana pidätin aamupissaa ja kävin heti apteekissa aamulla kun se avautui klo 7:30 hakemassa apteekin testin ja kun pääsin töihin, tein sen tuolla työpaikan naistenvessassa. Ja selkeä plussahan sieltä tuli! Mulla on toinenkin testi tuolla laukussa, jos vaikka parin päivän päästä tekis uudestaan. :)

Hämmentynyt ja onnellinen on olo nyt. Mutta kuitenkin varovainen. En aio varailla varhaisultria, enkä neuvoloita enkä mene hypistelemään vauvavaatteita, ennen kuin oon selvinnyt raskausviikolle 9. Sen olen päättänyt. Yritän olla optimistinen, mutta kuitenkin valmis ihan kaikkeen. Onhan se pudotus korkealta ja kovaa koettu jo kahdesti. Miksen selviäsi kolmannestakin. Yritän nyt vaan keskittyä siihen, että voin hyvin henkisesti ja fyysisesti. Ei kai sitä muutakaan voi? :)

Marjana: Kiinnostaa minkälaisia raskausoireita sulla oli? Oliko pahoinvointia? Ja mitä selityksiä ne antoi lääkärille sulle niistä vuodoista? Mistä ne voi johtua? Ja vielä sellasta, että missä vaiheessa tai millä raskausviikoilla uskalsit rentoutua raskauden suhteen ja alkaa nauttimaan siitä? Itelläni tuntuu, että jatkuva pelko tulee varmaan seuraamaan hamaan loppuun asti, siihen kun vauva syntyy. :)

Jonsteri: Aivan mahtavia uutisia sinullakin! Onneksi olkoon! :) Lähetän pienet tarrasukat matkaan, että pikkuinen pysyy kiinni tällä kertaa loppuun saakka. Sinullako ei niihin keskenmenoihin ole mitään syytä havaittu? Mietin vaan, kun monestihan raskautta voidaan tukea keltarauhashormoneilla, jos keskenmenon riski voisi johtua hormonivajauksesta. Minullahan raskautta tuetttiin sekä keltarauhashormoneilla että estrogeenillä rv 12 asti eli sinne asti, että istukka on varmasti kehittynyt ja vauva pärjää istukan avulla, mutta toki taustalla oli nuo hoidot. Monesti nuo lääkkeet lopetetaan aiemmin, mutta minun kohdallani ne jatkettiin noinkin pitkälle.

Voisin melkein sanoa, että missään vaiheessa en ole täysin pystynyt rentoutumaan. Ei se tilanne siis noin ikävä ole, miltä se kirjoitettuna kuulostaa, mutta kyllä mielessä on koko ajan pelko lapsen menettämisestä. Kuvittelin, että rentoutuminen tulee rv 12 jälkeen, kun suurin keskenmenoriski on ohitettu. No juuri silloin alkoi tuhruvuoto, joten se siitä rentoutumisesta. Kerroimme perheelle ja ystäville noin rv 19-20 ja silloinkin vielä hirvitti sanoa ääneen olevansa raskaana, mutta luottamus raskauteen oli jo hieman vahvistunut. Kunnes sitten rv 22 tuli taas tuota vuotoa ja huomattavasti enemmän vielä. Sen jälkeen elin päivän kerrallaan, kunnes päästiin tänne rv 28-30 tietämille, jolloin vauvalla on jo melkoisen hyvät mahdollisuudet selvitä, vaikka alkaisi syntymään tai jouduttaisiin synnytys käynnistämään jostain syystä. Nyt vasta on hieman luottavaisempi olo, mutta ei se epävarmuus helpota kokonaan. Nautin toki raskaudesta alusta asti pienissä osissa ja sen epävarmuudenkin pystyy hieman siirtämään sivuun. Mitään tavaroita tai vaatteita ei tosiaankaan kumpikaan halunnut hankkia aikaisessa vaiheessa. Aloimme ensimmäisiä pieniä varovaisia hankintoja tekemään rakenneultran (rv21) jälkeen ja suuremmin vasta tosiaan nyt viimeisen parin viikon aikana. Se varmaan on juuri niin, että näin pitkän kuumeilun ja hankaluuksien jälkeen sitä jossain määrin pelkää koko raskauden ajan sitä menettämistä, vaikka nauttiikin täysin rinnoin saavutetusta olotilasta.

Noista vuodoista on selitykseksi tullut ensimmäisellä kerralla istukan sijainti, joka oli siis hieman kohdunkaulakanavan päällä tai ihan siinä reunassa. Myöhemmillä kerroilla epäiltiin myös istukan vuotavan, mutta toinen mahdollinen syy oli kohdunkaulan polyyppi. Joka tapauksessa istukka on siis todettu ihan toimivaksi ja kaikki ne virtaukset on kunnossa, että vauvaan se ei vaikuta, vaikka sieltä reunasta olisikin verta tullut. Mitään hematoomia ei ole löydetty. Eikä näiden vuotojen takia ole ollut tarvetta ylimääräiseen seurantaan vaan menen aina päivystykseen, jos vuotoa tulee, että tilanne katsotaan uudestaan. Mitään kipuja kun ei kuitenkaan ole ollut ja kohdunsuu on ollut tiukasti kiinni.

Raskausoireista minulla oli oikeastaan vain pahoinvointia ja lievää väsymystä alkuraskaudessa, mutta nekin hävisivät jo rv 10 mennessä eli kohtuullisen helpolla pääsin. Pahoinvointi oli nimenomaan aamupäivälle ajoittuvaa oikein klassisesti ja välillä ei kyllä tiennyt miten päin olisi ollut, että se olo helpottaisi, mutta kertaakaan en oksentanut edes. Muuten olen ollut melko oireeton tapaus. :) Mutta mistään oireista en olisi voinut päätellä olevani raskaana, kun niitä oireita aina etsitään ennen testien tekemistä. Kyllä se itse testi vaan näytti sen raskauden ja oman uskon takia niitä testejä piti sitten tehdä päivittäin varmaan parin viikon ajan. :D Raskauden edetessä on sitten tullut hieman näitä kolotuksia alaselkään ja häpyluun seudulle, mutta ei mitään mahdottomia nekään.

Ihanaa, että olet jo noin lähellä maalia! Kohta ei tarvitse enää pelätä mitään ja sulla on ihana tuhiseva käärö sylissä! Toivotaan, että pikkuinen pysyy loppuun asti masussa ja kasvaa ja voimistuu. :)

Mun keskenmenoja ei olla tutkittu mitenkään. Kättärillä vain sanoivat, että jos tulee kolmas peräkkäinen, niin sitten pääsee tutkimuksiin. Mun oli vaikea sitä niellä ja soitin työterveyslääkäriin, jossa suostuivat ottamaan kilppariarvot, koska veljelläni on  kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilppariarvot oli normaalit. Myös molemmilla keskenmenokerroilla, kun se on ultrassa todettu on ultraaja sanonut, että kohtu ja munasarjat näyttää normaaleilta. Joten en tiiä. Kätilö sanoi viimeisen km:n jälkeen, että mulla on ollut vaan TOSI huono tuuri... Toivottavasti näin. Ja toivottavasti ei NIIN huonoa tuuria olis, että kolmaskin raskaus keskeytyis. Tälle pelolle ei vaan voi mitään. Mutta tunnollisesti syön nyt vitamiinit ja liikun ja pidän itsestäni huolta ja yritän psyykata itseäni olemaan positiviinen. Mutta sen oon päättäny, että en kellekään tästä raskaudesta kerro ennen kuin ekassa ultrassa sen pikkuisen nään. Ainoastaan minä ja mun mies tietää. :) Ja tietenkin tää koko palsta! ;p

Onnittelut molemmille ihanista uutisista :)

Itse en kauaa ehtinyt vauva palstalla palstailla, mutta teidän nimimerkit ovat jääneet mieleen. Itse tulin loppuvuodesta raskaaksi (syyskuussa olisi ollut LA), mutta raskaus päättyi kohdunulkoiseen ja tuuban poistoon. Koska edellinen KU oli jo tuhonnut toisen puolen, oli meidän kohtalo siirtyä suoraan IVF hoitoihin. Kohtaloa vai mitä, mutta lääkitykset aloitetaan samoihin aikoihin kuin edellisen raskauden LA olisi ollut ja lokakuun puolivälissä olisi punktio. Hyvillä mielin odotetaan punktiota ja meillä molemmilla on vahva tunne että ensikesän loppupuolella meillä on oma rakkauspakkaus tuhisemassa vierellä <3 

Huimaa Marjana!!! Onpa ihana kuulla kuulumisiasi, niin pitkään kuljettiin samaa matkaa. Todella mukavaa, että tulit kertomaan ja ennen kaikkea mahtava nähdä, että hyvin menee =)! Olen miettinyt paljon, että miten teillä homma jatkui ja pelkäsinkin pahinta kun et missään itsestäsi enää ilmoitellut. Halaus!

Me plussasimme toukokuussa myös ja nyt puolivälissä mennään. Ensimmäinen (ja siis ainoaksi hoidoksi päätetty) IVF tuoresiirto toi meille toivotun plussan vaikka minä en koko hoitoon oikein uskonutkaan. Yli kymmenestä munasolusta hedelmöittyi vain jokunen, ja tämä yksi siirretty selvisi ainoana hengissä.

No, raskaus on myös ollut oikeaa nuoralla tanssimista. Tuhruvuoto alkoi lugejen lopetuksen jälkeisenä päivänä ja muuttui veriseksi parin päivän päästä. Veristä vuotoa riitti sitten lopulta rv5-12 saakka. Ja voit uskoa, että mä nakkelin pyyhettä kehään jokusen kerran... Ultrassa ravattiin tarkistuksessa ja aina siellä viikkoja vastaava sikiö kasvoi... Pelko alkaa nyt vasta väistyä kun tunnen liikkeet ja vatsa on valtava viikkoihin nähden. Yksi meilläkin vaan kasvaa siellä vaikka olenkin jo oikea möhömaha.

Toivon sinulle marjana kaikkea hyvää ja kovasti tsemppiä viimeisille viikoille ennen HOO-hetkiä. Olisi aivan ihanaa kulkea kanssasi tämä loppuaika jos vaan täällä kirjoittelet.

LMC (ent. Roxymamma) ja Muru-Veijari rv18+4

Ihania uutisia Marjana!!!!! Toivon kaikkea hyvää loppuodotukseen! :) Aina joskus tullut mieleeni mitä sinulle kuuluu ja voiko parempia uutisia olla! Varmasti valaa uskoa ihmisille, joilla on usko kateissa.

Terveisin Pikkuinenmyy ja tyttö 7vkoa

Jonsteri: Todellakin nyt uskotaan siihen, että nyt on onni kääntynyt teidänkin kohdalla! :) Millois teillä se ensimmäinen ultra sitten koittaakaan?

Johanna: No onpas pitänyt teillekin tapahtua ikäviä :( Ihanaa kuitenkin kuulla, että olette siitä huolimatta noin hyvälllä mielellä menossa kohti IVF:ää. Teillä onkin oikein hyvät mahdollisuudet, kun olette luomusti jo onnistuneet raskautumaan. Minulla henk. kohtaisesti noitta IVF-hoidoissa suurin taakka oli se henkinen taakka, joka aiheutui juuri siitä epävarmuudesta ja entisistä epäonnistumisista. Itse hoidot kestin yleisesti ottaen oikein hyvin ja minulle ainakin sattui mukavat hoitajat ja lääkärit, että ei tarvinnut pelätä toimenpiteitäkään. Tottakai se ensimmäisellä kerralla jännitti se punktio, mutta ei se ollutkaan lainkaan paha. Seuraavalla kerrallahan menin sinne melkeinpä kuin johonkin normaaliin sisätutkimukseen.

LMC/RM: En oikein tiedä opinko kutsumaan sinua uudella nimimerkilläsi, kun tottunut tuohon RM:ään. :D Mahtavia uutisia sinullakin! :) Onneksi olkoon masuasukista! Nuo vuodot on kyllä hermoja raastavia, kun niille ei välttämättä löydy selitystä ja koko ajan pelottaa. Selvisikö sinun kohdallasi mistä se vuoto tuli tai mikä sen aiheutti? Voimia joka tapauksessa sinnekin odotukseen. Toivotaan, että nuo hankaluudet olisi nyt jäämässä taaksepäin ja loppuraskaus sujuisi paremmin.

PikkuinenMyy: Näin minäkin ajattelin, että kenties tällaiset tarinat saisivat ihmiset jaksamaan sitä lapsettomuuden taakkaa. Ja uskomaan siihen ihmeeseen. Menikö teillä kaikki hyvin ja sujuiko synnytys? Onnea pienestä nyytistä. :)

ON: Tässä mennään nyt sitten rv 32+3. Kyytiläinen on hyvin energinen tapaus ja pyörii menemään melkoisella tahdilla. Hän tekee kyllä selväksi, että "hei olen täällä ja haluan olla mukana kaikessa" :D Mutta ehdottomasti parempi niin, ettei tarvitse miettiä liikkuuko vauva tarpeeksi. Neuvolassa ohjeistivat muutenkin, että hyvin herkästi pitää lähteä tarkistuttamaan tilanne, jos vauvan liikkeitä ei tunnu pariin tuntiin, kun yrittää kuunnella. Toistaiseksi minun ei ole tarvinnut erikseen niitä alkaa kuuntelemaankaan, kun ne tuntuvat niin selvästi lähes koko ajan. Seuraava neuvola olisi ensi viikon lopulla ja sitten varaillaankin aikaa loppuraskauden lääkärintarkastukseen.

HArjoitussupisteluja tulee aika paljon ja aika herkästi, mutta ne ei ole kipeitä olleet.

Marjana rv 32+3

Moi Marjana, syytä vuodoille  ei löytynyt, minkäänlaista. Sehän siinä ressasikin eniten kun ei tiennyt mistä hiivatista se veri tulee. Kohdunsuu on kokoajan ollut ok eikä istukka ole aivan kohdunsuulla, vaikka melko alhaalla edessä onkin. Se ei siis selitä vuotoja myöskään. Yhtään hyytymää tai muuta ei myöskään todettu, joten joka kerta ultrassa käteen jäi lähinnä "nyt voimme vain odottaaja toivoa, että vuoto loppuu...".

No, loppuihan se lopulta, mutta kyllä oli ihan hirveetä. Nyt sitten karmeaa flunssaa pukkaa, joten katsellaan kauanko jaksan sinnitellä töissä =).

Miten te olette jo valmistautuneet uuden perheenjäsenen tuloon? Ja miten lähipiiri on reagoinut tulokkaaseen? Oletteko kertoneet pitkästä taipaleesta ennen raskautta vai...?

Ihanaa syysviikkoa toivotellen LMC rv20 =)

LMC, tuo on kyllä aivan kamala tunne, kun saa lääkäriltä vastaukseksi "voimme vain odottaa ja toivoa parasta". Sain silloin rv 22 samalla tavalla aika lohduttoman kommentin, että jos vauva alkaakin syntymään, niin käytännössä ei voida muuta kuin antaa kipulääkettä. Aika huonot mahdollisuudethan sitä vauvalla olisi selvitä vielä niillä viikoilla, vaikka toki mahdollisuus se on pienikin mahdollisuus.

Me olemme ottaneet valmistautumisen aika rauhallisesti. Vauvalle on kyllä suurinpiirtein kaikki tarpeellinen hankittu nyt tässä viime aikoina. Eli on pinnasänky, turvakaukalo, vaatteita kohtuudella yms. Synnytysvalmennuksessa käytiin ja hieman henkisesti siihen valmistauduttu, mutta muuten annetaan mennä omalla painollaan.

Lähipiiri on ollut äärimmäisen onnellinen. Mummit ja ukit itkivät silmät päästään, kun kerroimme uutiset. Kerroimmekin vasta joskus rv 17 tietämillä. Ihan lähipiirille ja juuri mummeille ja ukeille kerroimme pitkästä taipaleesta, mutta emme kenellekään muulle. Ei se sinänsä salaisuus ole, mutta mitä sitä toitottamaankaan. Yksinkertaisesti sellaiset ihmiset, jotka eivät ole samaa käyneet läpi, eivätkä ole aivan lähipiiriä, eivät välttämättä pysty samaistumaan ja ymmärtämään miten pitkä ja kivinen se tie on ollut. En halua kuulla mitään typeriä kommentteja asian suhteen.

Nyt alkaa kyllä jo tuntua hurjalta miten lähellä se synnytys onkaan! Rv 34+1 menossa. Kohdunkaula oli lyhentynyt jonkinverran, kun ultrasivat tällä viikolla. Sitä on jäljellä 2,7cm, kun vielä vajaa kuukausi sitten mitta oli yli 4cm. Saa nähdä meinaako tämä odotella laskettuun aikaan saakka, kun tuota lyhentymistä tapahtuu ja vauvan pää oli myös hyvin matalalla. Ihan kuin lähtökuopiossa. Toivottavasti ei vielä kuitenkaan synny.

Marjana

Hei kaikki!

Minä olin muutaman vuoden Pitkään tuhanneiden ketjussa kirjoittelemassa. Ja nyt on sellainen tilanne, että kolmatta on yritetty nyt 6 vuotta eikä ole onnistunut. :( Tänä keväänä kävin erikoisgynellä endometrioosini takia ja se on levinnyt vasemman munajohtimen ympärille niin, että se on täysin endometrioosikudoksen peitossa ja siirtynyt väärään paikkaan. Eli endo on pahentunut. :( Minulla oli jo aiemmin keskivaikea endometrioosi.
Ja olen nyt jo 41-vuotias ja gynekologi sanoi, että on vaikeaa tulla enää raskaaksi, joten minä aion nyt lopettaa yrittämisen surullisin mielin. :'(
Minulla on kaikki vauvavaatteet pakattuna laatikoihin ja niitä tänä keväänä vein kirpputorillekin. Kai se on vaan luovutettava ja myytävä kaikki pienet vaatteet ym vauvatavarat. :( Ei meille vauvaa enää tule. :(

Ja paljon onnea Marjana vauvasta!! :)
Ja onnea ja tsemppiä kaikille muillekin! :) Ja hyvää jatkoa kaikille! :)

T. 2poj@näiti

Hei Marjana!

Ihanaa että olet käynyt täällä päivittämässä kuulumisia. Ja aivan mahtavaa että olet päässyt raskaudessa jo loppusuoralle ja vuodoista ja jännittämisistä huolimatta kaikki on hyvin <3 Ihana masukuva <3

Olen itse kirjoitellut lähinnä tuolla heinäkuisten ryhmässä ja sekin on jäänyt aika lailla vähiin nyt kun vauva on syntynyt. Ihan sattumalta kävin viime yönä syötön yhteydessä kännykällä vilkaisemassa tänne ja ilokseni olet tänne kertonut kuulumisiasi! Moneen kertaan olen käynyt sinua etsiskelemässä ja olet ollut ajatuksissa. Toivottavasti käyt vielä päivittämässä miten vointi etenee ja ylipäätään näitä lueskelemassa :)

Meille siis syntyi tyttö heinäkuun alussa ja kaikki on mennyt hyvin vaikka kaikki onkin niin uutta. Jännä miten sitä ei oikeasti osannut edes ajatella miten paljon elämä ja arki muuttuu, vaikka pienten lasten kanssa olen ollut tekemisissä ennenkin. Mutta nyt on oikeasti nähnyt miten tämä omalla kohdalla koskettaa. Raskausaika ei minullakaan ollut ongelmaton, vuotoja oli myös alussa (syytä ei selvinnyt) ja raskausaikana tuli koettua kaikenlaiset vaivat. Silti tällä hetkellä myös kaipaan sitä raskausaikaa :) joten nauti siitä nyt täysin rinnoin. Minulla myös alkoi liikkeet tuntua siinä rv 16-17 aikoihin, alkuun pienenä muljumisena tai hivelynä mutta siitä ne sitten vahvistui :) ja terve pieni ihana sieltä syntyi. Jännitys siitä meneekö kaikki hyvin loppuun saakka jatkuivat koko raskauden, enkä osannut ehkä riittävästi nauttia siitä raskaana olemisesta kun koko ajan oli se pelko taustalla. Synnytys itsessäänkään ei mennyt kuin strömsössä :) mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olivat täynnä tunteiden myrskyä, ilosta itkua ja niin käsittämätöntä kiitollisuutta ettei voi kuvitellakaan. Kun edes miettii sitä koko rumbaa mitä käytiin läpi ja nyt ollaan tässä. Ja ettei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys että tulee raskaaksi, raskaus menee hyvin ja sieltä syntyy terve lapsi. Nyt se pieni ihme tuossa vieressä sitten tuhisee. Meillähän yritettiin siis raskautta 3/2011 lähtien ensin luomusti, sitten selvisi ettei luomusti tule onnistumaan ja 2013 alkoi tositoimet (ivf/icsi) josta seurasi keskenmenot 3/2013 ja 8/2013. Toisesta icsista saatiin vauva syliin saakka. Ja kyllä on ajateltu että vielä ainakin toinen lapsi olisi toiveissa saada. Nyt nautitaan kuitenkin tästä ajasta <3

Kaikkea hyvää sinulle, vaikka ventovieraita ollaankin niin tunnut silti läheiseltä :)

Ja kaikkea hyvää teille muillekin tutuille nimille ja onnea matkaan :)

kaunisikävä ja tyttönen

kaunisikävä, ihana kuulla teidänkin kuulumisia. Paljon onnea vielä pienestä tytöstä. Ja ehdottomasti tosiaan kannattaa nauttia ja olla kiitollinen, että se lapsi on teillekin suotu. :) Tekin kävitte läpi niin pitkän tien. Muistan aina sen, kun kirjoitit spermatuloksista tänne foorumille. Tuntui niin pahalta teidän puolesta silloin. Onneksi olette nyt tuossa tilanteessa ja saatte nauttia siitä pienestä tuhisijasta. :)

Sitä on vaikea käsittää, että vuosi sitten ei ollut edes varma onko mahdollista saada koko lasta. Nyt kun se pieni on kasvanut tuolla masussa ja ilmoittelee itsestään ihan joka hetki, niin hurjalta se tuntuu. Sitä on onnellinen jokaisesta potkusta. :)

LMC: Mites siellä menee? :)

ON: Ihan hirvittävän lähellä tämä synnytys jo kyllä on. Tällä hetkellä rv 37+4 ja kohdunkaula lyhentynyt entisestään ja kohdun ulkosuu sentin auki, ja pehmeä. Lääkäri epäili juuri perjantain tarkastuksessa, että synnytys voi käynnistyä ihan milloin tahansa ja tuskin menee loppuun asti. Ensisynnyttäjällä tuota kohdunsuun avautumista ei ilmeisesti yleensä tapahdu ennen kuin vasta synnytyshetkellä, mutta minulla on kroppa ruvennut jo valmistautumaan. Parempi toki niin. Kenties ei tule niin pitkää synnytystä. Vaikka mistäpä sen siltikään tietää. :D Muuten kaikki vaikutti olevan hyvin tarkastuksessa ja alatiesynnytykselle ei pitäisi olla mitään estettä, kun sitäkin samalla nyt katsottiin. Vauva on kasvanut omalla käyrällään, vaikka pieni pirpana sieltä näyttäisi olevan tulossa. Kieltämättä alan odottaa hänen tapaamistaan koko ajan entistä enemmän. Synnytystä en osaa jännittää lainkaan. Sekin ehkä johtuu siitä, että tätä vauvaa on odotettu niin kauan. Sitähän suorastaan odottaa synnytystä, että saisi pieni nyytin lopultakin syliin.

Marjana

Moi Marjana ja muutkin! Mäkin päivitän tänne kuulumisia. Mulla menossa tänään rv 11+1 ja ensimmäinen ultra on ens viikolla (rv 12+4). Hirveästi jännitää, että onko kaikki ok, kun tosiaan sen tyrmäävän km-tuomion oon juuri ultrassa saanut edellisissä raskauksissa. Oon yrittänyt pitää iloisen mielen ja olettaa, että koska mitään merkkejä ei ole, että jokin olisi vialla, niin todennäköisempää on se, että mitään ei ole vialla. Ja jos se kolmas keskenmeno tästä tulee, niin lohdutus sekin on, että sitten asiaa aletaan tutkimaan. Tsemppiä Marjana loppumetreille! Kohta sulla on se ihana tuhiseva nyytti jos sylissä! <3

Heissan!

Voi vitsit Marjana, se on kohta maailmassa kuule uusi maailmannapa! Ja teillä ihan erilainen elämä. Ihanalla tavalla, tarkoitan tietenkin. Upeaa, että olet jo loppumetreillä, vaikka voihan tosiaan mennä vielä jokunen viikko. Minulla oli aikoinaan esikoisesta kohdunsuu sormelle auki ja pehmeä jo viikolla 37 (tarkistin senaikaisen neuvolakortin välissä olevasta lappusesta) mutta vasta 40+3 tuo poika syntyi käynnistettynä. Mutta tuleehan se sieltä teidänkin tenava -ei sinne kukaan ole jäänyt =).

(.) Kiitos kysymästä, meneehän täällä. Hirmuinen pesänrakennusvietti on iskenyt, hankintoja tehty ja tehdään kokoajan. Kaikki saamme hankkia uudestaan kun olen ehtinyt edellisten jälkeen myydä kaikki pois. Ihanat vaunut löydettiin ja turvakaukalo telakoilla... Kaikki isommat hankinnat on tehty ja nyt vaan ihastellaan. Äp tuli eilen ja olipahan söpöt kuosit, minä tykkään.

Vointi on parempi kuin aiemmin, ei särje päätä. Mutta kohdunssuta vihloo ja kyllä, se kohdunsuu on jo nyt auki sormelle vaikka kanavaa onkin ihan kohtuullisesti vajaat 3cm. Kontrolliultra ja lääkäri on mulla parin viikon päästä, tarkkaillaan ettei nyt alkaisin syntyä liian aikaisin. Supisteluja tulee päivittäin mutta pääosin kivuttomia. Sektio kun on edessä niin TAYS:ssa saan ravata pikapuoliin sitten ultrassa tiuhempaankin.

Meillä tenavat ovat sairastaneet tänä syksynä aika paljon mutta olen ollut itseasiassa ihan tyytyväinen -saan siitä syyn olla kotona ja ottaa myös rennosti. Nyt menossa vesirokko kahdella vanhimmalla ja täällä kotona rötkötellään sohvalla. Huomenna tai torstaina jos töihin pääsisi...

Tsemppiä ja haleja, kerrohan miten vointi etenee  =)!

LMC ja Muru-Veijari rv24+4