Onko muita kaverit "hylänneet" sen jälkeen kun saitte lapsia?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 04:30"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 03:02"]

Mulla on käynyt näin. Tuntuu tosi pahalta todeta tämä asia. On pari hyvää lapsuuden- ja nuoruudenkaveria vaan pikkuhiljaa feidanneet minut lasten saannin jälkeen. Ovat ensin tehneet ohareita, kun sovittu jotain ja sitten lopulta jättäneet vastaamatta puheluihin ja viesteihinkin. Tuntuu tosi pahalta. Arvostaisin paljon enemmänn sitä, että sanottais suoraan mikä mättää, kun että tuollai pikkuhiljaa feidataan ja jätetään toinen miettimään, että mikä mahtoikaan olla syynä...

Sitten jätin itse soittamatta, ja viestittelemättä. Yli vuosi on mennyt, eikä mitään ole kuulunut. Tekisi mieli poistaa facebook-kavereistakin, kun eivät itse tohi sitä ilmeisesti tehdä.

[/quote]

Sama juttu. Tekisi mieli poistaa jopa "tämä hyvä lapsuuden paras ystävä ja lapsemme kummi" facesta koska tämä ei edes onnitellut kummilastaan 1 v syntymäpäivänään. Sen sijaan omasta koirastaan laittaa Faceen 1v synttärikuvia. Joillakin on niin todellisuus vääristynyt. Nimimerkillä mulla on sekä koira että lapsi. Tällä "kaverilla" on vain koira, joka on ilmeisesti hänen lapsi :D

[/quote]

Teksi kuulosta siltä, että jollakin on todellakin todellisuus vääristynyt...

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 07:57"]

En siis ole ainoa. Onpa ikävää. Mietin nyt vain tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Yrittää vielä ottaa yhteyttä viimeisen kerran, kertoa vaikka suoraan ajatuksista, vai sitten vaan unohtaa koko tyypit, poistaa facebook-kavereista jne. Olen kyllä tajunnut rivien välistä, että eivät halua olla tekemisissä. Sitähän he ovat toivoneet.

[/quote]

En suosittele minkäänlaista siltojen polttelua. Ei kaverit yleensä kuitenkaan vihaamaan rupea toisen lapsen saannin jälkeen, yleensä siinä sitten vain ei ole yhteistä kun toiset ravaavat baareissa tai missä milloinkin ja olettavat sinun olevan vauvassa jumissa. Voisithan tietty kysyä mitä kuuluu ja lähdetäänkö oluille ens viikonloppuna? Jos kaverille ei sovi, ei silti tarvitse poistaa kavereista. Minulla oli vuosien yhteydetön aika parhaan kaverini kanssa, hän ei vaan vastaillut viesteihini ja lopetin itsekkin yhteydenpidon jo ennen kuin tulin raskaaksi, ehkä hän oli aloittanut seurustelun tai jotain... en vielläkään tiedä, mutta kun hän tuli raskaaksi lähetin onnitteluviestin jonka jälkeen kävimme kahvilla ja olemme jälleen ystäviä olleet nyt pari vuotta. Asiat voi muuttua, ihmiset voi muuttua!

Joo, todellakin. Yksi pariskunta, jonka tiesin etteivät pidä lapsista, käytös tosiaan muuttui täysin. Soittelin ja jonkin verran ollaan tavattukin, enkä koskaan ole keskustellessa maininnut lapsiani kuin jossain sivulauseessa. Eivät ole edes nähneet lapsiani paitsi kerran kun vahingossa kaupungilla törmättiin. Olen kutsunut heidät meille yöksi ja iltaa viettämään(asumme nykyään eri kaupungeissa) ja vastaus oli tyyliä "mihin te ne lapset siksi aikaa laittaisitte?" no mummolaan kyllä ajateltiin viedä mutta ei nämä lapsikammoiset ole vielä uskaltaneet kylään tulla... Yhteydenpito on kappas vaan nyt vähän hiljentynyt, mutta jonkin verran ollaan tekemisissä. Yleensä niin että me mennään hotellilomalle heidän kaupunkiinsa. Ei kaikkien tarvitse kaikista asioista tykätä, mutta silti mietityttää, että mistä tuommoinen lapsikammo kumpuaa.

19 jatkaa, että sinänsä on kivaa ottaa irtiotto ja viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa puhutaan ihan muusta kun lapsista, kun ne lapset täyttää kuitenkin sen arjen täysin. Ja jos istuu iltaa lapsellisten kavereiden kanssa, aika paljon sitä tulee kuitenkin niistä lapsista jossain vaiheessa puhuttua.

Lapsen saamisen jälkeen kaverit eivät enää edes onnitelleet minua syntymäpäivänäni, vaikka siihen asti aina olivat muistaneet jotenkin. Minä jaksoin vielä jokusen vuoden muistaa heidän synttärinsä, mutta sitten annoin periksi enkä minäkään enää ole muistanut heidän syntymäpäiviään. Tuo nyt oli yksi esimerkki miten välit ystäviin muuttuneet.

Täällä kokemus toisin päin, eli lapsen saaneet kaverit on uusi elämä nielaissut, eikä heistä ole kuulunut.

Ymmärrän, että alkuun prioriteetit muuttuvat, mutta on surullista jos koko oma elämä jää varikolle.

ut enää mitään lapsen saamisen jälkeen. Ei ole aikaa ees vastata puhelimeen tai trkstareihin, saati nähdä tai käydä jossain.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 04:30"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 03:02"]

Mulla on käynyt näin. Tuntuu tosi pahalta todeta tämä asia. On pari hyvää lapsuuden- ja nuoruudenkaveria vaan pikkuhiljaa feidanneet minut lasten saannin jälkeen. Ovat ensin tehneet ohareita, kun sovittu jotain ja sitten lopulta jättäneet vastaamatta puheluihin ja viesteihinkin. Tuntuu tosi pahalta. Arvostaisin paljon enemmänn sitä, että sanottais suoraan mikä mättää, kun että tuollai pikkuhiljaa feidataan ja jätetään toinen miettimään, että mikä mahtoikaan olla syynä...

Sitten jätin itse soittamatta, ja viestittelemättä. Yli vuosi on mennyt, eikä mitään ole kuulunut. Tekisi mieli poistaa facebook-kavereistakin, kun eivät itse tohi sitä ilmeisesti tehdä.

[/quote]

Sama juttu. Tekisi mieli poistaa jopa "tämä hyvä lapsuuden paras ystävä ja lapsemme kummi" facesta koska tämä ei edes onnitellut kummilastaan 1 v syntymäpäivänään. Sen sijaan omasta koirastaan laittaa Faceen 1v synttärikuvia. Joillakin on niin todellisuus vääristynyt. Nimimerkillä mulla on sekä koira että lapsi. Tällä "kaverilla" on vain koira, joka on ilmeisesti hänen lapsi :D

[/quote]

Teksi kuulosta siltä, että jollakin on todellakin todellisuus vääristynyt...

[/quote]

No kyllä minustakin on omituista jos lapsen kummi ei onnittele omaa kummilastaan 1v syntymäpäivänä, mutta itse kerjää koiralleen :DDDD synttärionnitteluja. Enhän minä ole koiran kummi mutta "ystäväni" itse nimenomaan mankui että haluaa olla lapseni kummi. Olisin voinut valita jonkun toisen kummin joka edes joskus haluaisi tulla tapaamaan kummilastaan.

Niin ja mulla ei ole mitään koiria vastaan. Olen itsekin koiran omistaja ja koiramme on rakas perheenjäsen.

Oharien teko alkoi jo raskausaikana ja jatkui vaan vauvan ollessa pieni. Tein asiaan stopin. Harmittaa että menetin ihmisen jota luulin ystäväkseni, mutta ei paukkupakkasilla viitsi montaa kertaa turhaan odotella ulkona kaveria saapuvaksi treffipaikalle...

"ystävän" omituinen käytös voi johtua ajattelemattomuudesta ja kipeästä lapsettomuudesta jota ei osata käsitellä.

Entinen paras ystävä teki ohareita raskausaikana. Facebookin mukaan kuitenkin riitti muille kavereille aikaa. Poistin facebookista enkä ole yhteyttä pitänyt - ei ole kyllä hänkään.. Tuntui aluksi todella raastavalta. Hänestä piti tulla kummi lapselleni. Noh, nyt on onneksi paremmat kummit! :)

No tuskin tulevat hylkäämään, koska minäkään en ole hylännyt lapsia saaneita ystäviäni. Mutta se yllätti, että se ystäväni, joka ekana alkoi saada lapsia ja jonka nuorinkin lapsi jo 6-vuotias, tuhahti, että kaikki nyt saa niitä vauvoja. Eli hänen siskonsa, minä ja joku muukin kaveri. Itse kuuntelin vuosia hänen vauvajuttujaan, nyt häntä ei mun jutut kiinnosta, vain omat harrastukset ja työ. Minä kiinnostanu, kun hänellä tai lapsilla on synttärit tai muu juhla, johon pitää tuoda lahja.

Ymmärrän täysin, että kaikki eivät pidä lapsista. Silti erään (entisen?) ystävän käytös jaksaa ihmetyttää. Kun kerroin raskaudestani, hän sanoi, ettei oikein tekisi mieli onnitella. Kuulemma odotukseni v*tutti häntä niin paljon, koska hän ei itse halua lapsia. Öö, aha... Lapsen syntymän jälkeen hän laittoi viestin, että pitäisi kai nyt kuitenkin onnitella, vaikka hän ei halua lapsia eikä voi tajuta, miten joku toinen haluaa. Selvä...

Vauva on reilu puolivuotias, eikä ystävästä ole kuulunut mitään. Kerran hän kysyi, mitä ongelmia meillä on :D No hyvin menee, kiitos vaan kysymästä. En oikein itse osaa tai uskalla ottaa yhteyttä, että kai sitten ole kauhea ystävänsä hylännyt lapsellinen kaveri. Hän kirjoittelee jatkuvasti FB:ssa siitä, miten paljon inhoaa lapsia. Tosi kypsää. Vähän käy mielessä, että onkohan lapsettomuus ollut ihan oma ja vapaaehtoinen valinta...

Ei ole noin käynyt, mutta niin päin kyllä muutamallekin, että sen jälkeen kun itse ovat saaneet lapsen, niin ei enää pidetä mitään yhteyttä eikä enää käydä missään. En tajua tuollaista. Itse ainakin jaksan paljon paremmin arkea ja lapsia, kun on kavereita, joita on kiva nähdä sekä lasten kanssa että ilman. Seinät kaatuisi kotona päälle, jos ei olisi muuta elämää kuin mies ja lapset.

En minä tiedä, miten selittäisin jollekin äiti-ihmiselle, ettei minua kiinnosta viikonloppuna käydä istumassa heidän perheen sohvalla kuuntelemassa tuoreimpia perhekuulumisia. Itse kun haluaisin ystävyydestä jotain vaihtelua arkeen, ja siihen ikuiseen kotona olemiseen ja sohvalla istumiseen. Tietysti ymmärrän että kotiäidin tuella ei shoppailla ja matkustella, mutta luulisi että jossain kahvilla tai elokuvissa voisi käydä? Edes joskus?

Minä jätin yhteydenpidon erääseen lapsen saaneeseen ystävääni. Meillä ei vain ole mitään yhteistä enää, minua kiinnostaa biletys, opiskelu, matkustelu opiskelijabudjetin sallimissa rajoissa, hiukset, meikit, vaatteet yms. Ystävääni kiinnostaa perhe-elämä. Meillä ei ole mitään yhteistä, joten molemmille parempi olla ilman toisiamme.

Pitäisikö ystävien elää koko ajan samassa tilanteessa? Minusta on vaan ollut kiva, että ystävillä on vähän eri juttuja meneillään. Joskus on enemmän yhteistä, joskus taas vähemmän. Siinähän oppii itsekin, kun kuuntelee toisia.