Onko muita kaverit "hylänneet" sen jälkeen kun saitte lapsia?

Vinkki: Ei kannata kuunnella niitä vauvajuttuja, jos edellyttää, että toinenkin kuuntelee niitä sitten myöhemmin. Se aiheuttaa vain katkeruutta. Aina pitäisi jutella sellaisista asioista, jotka kiinnostavat molempia ja joihin molemmilla on jotakin sanottavaa. Ystävyyden tarkoitus ei ole saada vuodattaa omia asioitaan toiselle.

On.

Johtuu siitä että sain lapsen 19 vuotiaana. Muut elivät villiä opiskelijaelämää, minä leikin kotia.

Nyt entiset kaverit pukkaavat esikoisiaan pihalle, minä valmistun viettämään lapseni rippijuhlia :).

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 11:21"]

En minä tiedä, miten selittäisin jollekin äiti-ihmiselle, ettei minua kiinnosta viikonloppuna käydä istumassa heidän perheen sohvalla kuuntelemassa tuoreimpia perhekuulumisia. Itse kun haluaisin ystävyydestä jotain vaihtelua arkeen, ja siihen ikuiseen kotona olemiseen ja sohvalla istumiseen. Tietysti ymmärrän että kotiäidin tuella ei shoppailla ja matkustella, mutta luulisi että jossain kahvilla tai elokuvissa voisi käydä? Edes joskus?

[/quote]

Nämä ovat menetettyjä tapauksia. Kyse ei ole rahan tai ajan puutteesta vaan asenteesta. Minulla on myös äitikavereita, jotka kyllä pääsevät ja haluavat.

Lapsettomia ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta Jadessican hampaiden puhkeeminen tai miten Nicomico on maailman älykkäin vauva kun se nauraa omille pieruilleen. Koko ajan pitäis olla lääppimässä ja ihailemassa sitä sinappikonetta ja katsella kun paidan alta kaivellaan suonikasta utaretta Adalmiina-Histamiinan kitaan. Itketään ja kiristellään hampaita valvoituista öistä ja huokaillaan kun harrastukset ja ulkonakäynti loppui seinään. Silti mainostetaan äitiyden ihanuutta muille!

Voi johtua siitä että nainen muuttuu tylsäksi vauvan saatua. Minun kaveri vai katselee vauvaansa vähän väliä, jos hän on meillä kylässä tai minä heillä. Ei osaa enää seurustella tai olla ilman vettä vauva on metrin etäisyydellä. On suht hiljaa ja selvästi vaivaantunut jos ääniä (puhetta) on liikaa. Tosin en ole 'jättämässä', oletan tämän olevan ohimenevä vaihe.

toisin päin käynyt. lapsellinen jätti lapsettoman oman onnensa nojaan, vaikka oli vuosikausia ollut tämän tukena. kun lapsettomalla vastoinkäymisiä elämässä, lapsellinen käveli mäkeen. että näin päin. ei kiinnosta enää ottaa yhteyksiä, kun se tuen antaminen oli selvästikin ajateltu vain toispuoleiseksi. 

mistä tunnet sä ystävän.. joo.

Itse olen jättänyt yhteydenpidon kaveriini, joka juuri sai lapsen. Aikaisemmin kävimme yleensä vain bilettämässä yhdessä enkä siis usko, että meillä olisi tällä hetkellä mitään yhteistä puhuttavaa. Minua ei lapset kiinnosta ja häntä tuskin kiinnostaa minun elämä. Enpä tosin hänenkään puolelta ole yhteydenottoja saanut...

Ehkä teillä ei vain ole enää mitään yhteistä? Lapsen saaminen kuitenkin kääntää ihmisen elämän täysin ylösalaisin, joten eihän se mikään ihme ole, jos entisillä parhailla kavereilla ei vain yhtäkkiä ole enää puhuttavaa.

"Paras ystäväni" joka oli nimenomaan itse pyytänyt haluavansa lapseni kummiksi ei tullut lapseni 1 v synttäreille eikä edes onnitellut mitenkään :(

niin ja jos mennään vaan toisen ehdoilla kun lapsi sitä ja lapsi tätä niin kyllähän ne suhteet vähän kuihtuu. sinkun pitäisi jaksaa joustaa ja venyä ja kuunnella huolia mutta toisinpäin yhtälö ei sit toimikaan. siksi jäi yhteydenpito koska hokasin..  yhtä jos toista.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 03:02"]

Mulla on käynyt näin. Tuntuu tosi pahalta todeta tämä asia. On pari hyvää lapsuuden- ja nuoruudenkaveria vaan pikkuhiljaa feidanneet minut lasten saannin jälkeen. Ovat ensin tehneet ohareita, kun sovittu jotain ja sitten lopulta jättäneet vastaamatta puheluihin ja viesteihinkin. Tuntuu tosi pahalta. Arvostaisin paljon enemmänn sitä, että sanottais suoraan mikä mättää, kun että tuollai pikkuhiljaa feidataan ja jätetään toinen miettimään, että mikä mahtoikaan olla syynä...

Sitten jätin itse soittamatta, ja viestittelemättä. Yli vuosi on mennyt, eikä mitään ole kuulunut. Tekisi mieli poistaa facebook-kavereistakin, kun eivät itse tohi sitä ilmeisesti tehdä.

[/quote]

Sama juttu. Tekisi mieli poistaa jopa "tämä hyvä lapsuuden paras ystävä ja lapsemme kummi" facesta koska tämä ei edes onnitellut kummilastaan 1 v syntymäpäivänään. Sen sijaan omasta koirastaan laittaa Faceen 1v synttärikuvia. Joillakin on niin todellisuus vääristynyt. Nimimerkillä mulla on sekä koira että lapsi. Tällä "kaverilla" on vain koira, joka on ilmeisesti hänen lapsi :D

Mut lapselliset jättivät raskauden aikana. En edes lapsia koskaan nähnyt. Ikuisesti katkera.

En siis ole ainoa. Onpa ikävää. Mietin nyt vain tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Yrittää vielä ottaa yhteyttä viimeisen kerran, kertoa vaikka suoraan ajatuksista, vai sitten vaan unohtaa koko tyypit, poistaa facebook-kavereista jne. Olen kyllä tajunnut rivien välistä, että eivät halua olla tekemisissä. Sitähän he ovat toivoneet.

Ysi oli ap.

Annatte olla ja virittelette ystävyyttä myöhemmin ehkä. Sun elämä on nyt ihan lapsen ympärillä.

Säälittävimpiä on ne lapsen saaneet, jotka ei ymmärrä, että vanhaa bile-elämää ei voi jatkaa. Mennyt meni jo ja lapsen kanssa on uudet tuulet.

Heh, eipä ne sinappikoneet ole kaikille maailman napa...joillekkin esim. piskit tärkeämpiä....

Kyllä mulle kävi niin. Katosi. Elämäntilanteen muuttuessa ilmeisesti niin käy kai useinkin. Ei kaikille toki. Sillekin löytyy uusia ja vanhat voi sit myöhemmin palata. Kun eläämäntilanteet taas muuttuu...kuka perheytyy, kuka opiskelee.

Ämässä tapahtuu muutoksia. Se että lapsi tulee, muuttaa sinun elämäsi lisäksi myös niiden,

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 07:57"]

En siis ole ainoa. Onpa ikävää. Mietin nyt vain tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Yrittää vielä ottaa yhteyttä viimeisen kerran, kertoa vaikka suoraan ajatuksista, vai sitten vaan unohtaa koko tyypit, poistaa facebook-kavereista jne. Olen kyllä tajunnut rivien välistä, että eivät halua olla tekemisissä. Sitähän he ovat toivoneet.

[/quote]

Voi olla, että jälkeenpäin sulle tulee itelles rauhallisempi olo asian kanssa jos koitat vielä kerran olla yhteydessä ja kerrot miten asiat on. Jos molemmin puolin on tunne, että ehkä se kaveruus ei nää taida jatkua niin sitten sä voit lakaista pölyt facebookista ja keskittyä siihen mitä on nyt ja katsella uutta seuraa :)

Tuttua hommaa puolin jos toisin... ystävyys suhteet  muuttuvat lasten saannin myötä.. älä katkeroidu asiasta. Todennäköisesti suhteesi palaa kun ystäväsi saavat lapsia, sitten voit itse päättää haluatko enään lämmittää välejä hylkäyksen jälkeen.