Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta siitä, että puolison lapsen on vaikea hyväksyä suhdetta?
01.08.2021 |
Miehellä on kaksi lasta. Toisen kanssa tulen hyvin toimeen ja viihdytään toistemme seurassa. Toista olen nähnyt kaksi kertaa ja hän ei ole puhunut minulle, ja nyt sitten viimeksi puhui isälleen, että olikin ottanut vanhempiensa eron vähän raskaammin ja hänellä oli paska fiilis siitä kun mies leikki toisen lapsen eli minun lapsen kanssa. Miten teillä on selvitty tällaisista tilanteista?
Kommentit (8)
Ja kuinkas äkkiä on pitänyt lapsiin tutustua ja kuinka mones uusi kumppani olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsivällisyydellä ja ajan kanssa. Olen antanut isälle ja lapsille tilaa olla yhdessä ja olen silloin omassa kodissani kun on miehellä on lapset luonaan. Olosuhteiden pakosta ovat vain joka toisen viikonlopun miehellä, eikä tulisi mieleenkään mennä säätämään siihen väliin.
Minäkin olen yleensä kotonani kun miehellä on lapset. Nyt vaan oltiin kaikki yhdessä reissussa. Kysyin mieheltä monta kertaa, että onhan se kaikille varmasti ok, ja piti muka olla. Toinen lapsi sitten tykkää viettää joskus aikaa minun ja lapseni kanssa, vaikka toki ikäeroa on 8 vuotta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinkas äkkiä on pitänyt lapsiin tutustua ja kuinka mones uusi kumppani olet?
Olen ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kumppani eronsa jälkeen. Ollaan pari vuotta oltu yhdessä, ehkä vuoden jälkeen vasta kertoi lapsilleen suhteesta ja siitä ehkä puolen vuoden kuluttua tavattiin.
Ap
Voin ymmärtää lapsen reaktion. Vieras nainen äidin tilalla.
Minäkin ymmärrän, totta kai. Mutta en ole koskaan ollut sellaisen miehen kanssa jolla on lapsia, joten tilanne on uusi ja siksi kysyin neuvoa. Lisäksi muistan miten ahdistavaa ja vttumaista on olla teini. Minulla ei ole tuon ikäisistä lapsista mitään kokemusta, omani on vasta neljävuotias.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut vastaavassa tilanteessa, mutta olen nuorten kanssa työskennellyt parikymmentä vuotta. Sanoisin, että aika. Nuori tekee valintansa pitääkö sinusta ja antaako lähentyä. Oma kokemus on, että nuoret ovat hyvin tarkkasilmäisiä aitoudesta. Yliyrittämällä ei ainakaan onnistu. Anna aikaa, anna nuoren lähestyä. Joskus voi vielä tulla vastaan hetki, jolloin nuorelta voi suoraan kysyä miltä hänestä tuntuu, mitkä asiat kokee hyvänä, mitkä huonona. Ja oikeasti kuunnella mitä nuori sanoo.
En tiedä toimiiko neuvoni sinun tilanteessa, mutta työssäni tämä on toiminut lähes aina.
Minun mieheni teini-ikäinen lapsi veti aikoinaan älyttömät pultit kun kuuli, että isänsä seurustelee kanssani. Tämä siitä huolimatta, että erosta oli pari vuotta, minulla ei ollut mitään tekemistä eron kanssa ja olin ensimmäinen lapsille esitelty kumppani. Syy tähän oli uskoakseni se, että mieheni vietti suht paljon aikaa exänsä kanssa eron jälkeen, mikä oli tietenkin tavallaan lapselle kiva, mutta valitettavasti sai hänet kuvittelemaan, että meno jatkuu hamaan tulevaisuuteen samanlaisena. Hän oli myös mustasukkainen isöstään. Minä ikään kuin palautin lapsiparan todellisuuteen ja vahvistin sen tosiasian, että vanhemmat eivät tosiaan aio palata yhteen ja lapsi purki kiukkunsa minuun. Tilanne ratkesi, kuten muutama edellinen kommentoija jo kertoikin, ajan myötä. En tuputtanut itseäni lapselle, mutta olin avoimena juttelemaan ja touhuamaan hänen kanssaan, jos hän itse teki aloitteen. Lisäksi emme muuttaneet yhteen kuin vasta monen vuoden seurustelun jälkeen eli lapsella oli runsaasti aikaa tutustua minuun kaikessa rauhassa ja vähitellen todeta, että olen ihan ok tyyppi :-)
Kärsivällisyydellä ja ajan kanssa. Olen antanut isälle ja lapsille tilaa olla yhdessä ja olen silloin omassa kodissani kun on miehellä on lapset luonaan. Olosuhteiden pakosta ovat vain joka toisen viikonlopun miehellä, eikä tulisi mieleenkään mennä säätämään siihen väliin.