Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

2- vuotiaan uhma

27.08.2006 |

Hei!

Meidän 2-vuotiaalla neitillä on aivan kauhea uhma.

Jos ei periksi jotain saa huutaa ja kiljuu. Lyö isoveljeään ja on aivan rasittava. Tuntuu et kaikki keinot on kokeiltu mut ei. Päiväunille ei enään ala ja on väsynyt ja kiukkunen

Nukahtaa johonkin aikaan päivällä sohvalle, pyörän kyytiin tai autoon.

Ruokakaan ei enään maistu.. onkos muilla samanlaista ja mitkäs keinot teillä on tepsinyt?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
27.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua on. 2v uhma ja kiljuminen ja KAIKEN vastustus. Mutta meillä toimii se, että äiti silti päättää. Päiväunille mennään aina samaan aikaan ja ne nukutaan. Protestoinnit vähentyneet huomattavasti, kun lapsi huomaa, että äiti päättää ja kokee olonsa turvalliseksi. Rajojen kokeiluhan uhma on ja lapsi oikeasti toivoo rajoja. Minä olen joskus tunninkin nukuttanut päikkäreille, nykyään, kun tietää pelin säännöt nukahtaa viidessä minuutissa.Väsynyt ja kiukkuinen lapsi on todella hankala, joten unista ei meillä jousteta ennen kuin huomaan, että ei todella niitä tarvi. Teillä varmaan ainakin tarvitsisi, jos on väsynyt, kiukkuinen ja nukahtelee. Uskalla siis asettaa selkeät rajat ja pidä niistä kiinni. Vaiva kannattaa nähdä, koska lapsi todella tasaantuu siihen turvallisuuden tunteeseen.

Vierailija
2/4 |
27.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ruoasta piti vielä sanomani, että siitä en ole antanut tulla tappelua. Ruoka syödään ajallaan tai sitten ollaan syömättä. Nykyään rutiinit vievät päivää niin jouhevasti eteenpäin ja pelisäännöt tuovat turvaa, että varsinaisia kiukkukohtauksia on paljon harvemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
27.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan taas Onnimanni2:a. Meillä on 2-vuotias erittäin uhmakas poika (uhma liittyy varmasti myös niihin kauhukohtauksiin, joista on ollut tuossa toisessa pinossa puhe). Meilläkin pidetään erittäin tiukasti kiinni säännöistä ja rutiineista. Päiväunet on meilläkin melkosta taistelua, mutta mekin yritetään jaksaa pitää niistä kiinni kun kaveri selkeesti tarvii lepohetken eikä muuten malta olla yhtään aloillaan koko päivänä.

Vierailija
4/4 |
27.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


pahin vaihe on ehkä jo takana, mutta uhmaa jatkuvasti silti vielä. Rajat on tosiaankin rakkautta! Pidä rutiineja yllä, älä lipus. Se vaatii ihan sikana voimia aikuiselta, mutta kuten edellinen kirjoitti, uhmaikäinen tarvitsee niitä. Jos 2-vuotias saa itse päättää liikaa liian isoista asioista (nukkuminen, syöminen jne), ahdistuu hän, sillä kyvyt ovat todellakin kovin rajalliset vielä.

Älä myöskään sulje lasta raivoamaan yksin minnekään- ei omaan huoneeseen, ei kylppäriin, ei tuulikaappiin. Anna lapselle oikeus purkaa sisällä vellovaa pahaa oloa turvallisesti olohuoneessa, aikuisen läsnäollessa.

Uhmahan on ensimmäinen itsenäistymisyritys ja se on normaalia! Enemmän olisin huolissani, jos uhmaa ei tulisi lainkaan.

Vanhemman pitää olla tosi neutraali ja vahva eikä mennä mukaan siihen kiukkuun. Jos äiti huutaa, lapsikin huutaa. Jos äiti lyö, lapsikin lyö.



Hyvä rankaisukeino on jäähypenkki. Istuta lasta 2 minuuttia jossakin tietyssä paikassa aina, kun hän btekee jotakin ei-toivottua. Toista tämä aina, vaikka lapsen joutuisi kantamaan jäähylle 100 kertaa päivän aikana. Lopulta viesti menee perille.

Toinen hyvä kikka on lelukaranteeni. Aina, kun alpsi käyttäytyy huonosti, vie yksi lempileuista karanteeniin. Lelulla ei leikitä esim. sinä päivänä enää lainkaan ja sen saa takaisin sitten, kun esim. nukkumaanmeno sujuu ilman suurta hässäkkää.



Ei sitä vielä puoli vuotta sitten osannut kuvitellakaan, miten se ölapsne uhma ottaa koville (niin lapselle kuin aikuisellekin). Tämän kun vaan jaksaa, niin sitä jaksaa mitä vaan!



zemppiä!



sitruska ja eppu 2v3kk