Ärsyttää, että tarjotaan meriittinä lasten kanssa kehittynyttä organisointikykyä, joustavuutta jne.

Minua on jo kauan ärsyttänyt tämä piirre: Kotoa töihin palaavat äidit ottavat esille sen miten kotona lasten kanssa on kehittynyt organisointikyky, vastuuntunto, joustavuus jne. Asiassa ei ärsytä se, ettenkö uskoisi oikeasti noiden kykyjen kehittyneen. Uskon, että äidit ovat noissa asioissa normaalia taitavampia! Ja muutenkin kotona olo on hieno juttu! Se, mikä siinä ärsyttää, on sen yleisyys: Siis eihän työelämässä yleensä tarjota MERIITTINÄ jotakin sellaista, joka lähes jokaisella ihmisellä on. Jos ajatellaan, että puolet tai kolmasosa työelämässä olevista on ollut kotona lasten kanssa niin minkä kilpailuedun se antaa verrattuna muihin? Harvassa työhaastattelussahan ihminen mainostaa valtavasti ylioppilaaksi tuloaan, koska ylioppilastutkinto on nykyään niin yleinen.



Siis pointtini on se, että meriitit ovat usein sellaisia, mitä vain HARVALLA muulla ihmisellä on. Jos olisin itse työnantaja, kunnioittaisin suuresti esim. kotiäitinä olleita, mutta pitäisin huvittavana, jos se nostettaisiin meriitiksi ikään kuin juuri kellään muulla ei olisi samaa kokemusta. Yleensähän ihmiset pyrkivät EROTTAUTUMAAN muista jollakin taidolla/tiedolla/koulutuksella/työkokemuksella, jota kaikilla muilla ei ole!