siis miten jaksatte teinien äidit?

Lepään töissä.

Rankkaa on, välillä voisin niiin potkasta ton teinitytön pihalle, kun kerran osaa ja tietää kaiken!
Mut on sillä hyviäkin hetkiä. Ja onhan se rakas-oma-äidinpikkumussukka, vaikkei sitä myönnäkään.

Minäkin lepään töissä.. Raskaita päiviä on alkanut olla usein. Tempperamenttiä riittää ja kohtaukset ahdistaa minua. Ap

Jep, töissä saa levätä sen kahdeksan tuntia ja tietty yöunien aikaan, muuten olen jatkuvasti varpaillani, etten vain liikaa ärsyttäisi :D, onneksi tämä aika on ohimenevää, muistelisin!

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:26"]

Minäkin lepään töissä.. Raskaita päiviä on alkanut olla usein. Tempperamenttiä riittää ja kohtaukset ahdistaa minua. Ap

[/quote]

Yritä olla ahdistumatta, helpottaa molempia!

Kyllä sen kestää kun tietää että se on ohimenevää.

Useimmilla äideillä kai on vähemmän kuin 25 teiniä samaan aikaan? Miettikää opettajia, kuinka he jaksavat.

Hei olet äiti, jos se että olet oikeassa ärsyttää lastasi niin entä sitten. Ei maailma tule häntä hyssyttämään kun kotoa muuttaa. Koti on sinun ja sinä olet aikuinen joka määrää. Älä ala hyssytellä tai saat hyssytellä koko ikäs kun luulee että niin kuuluu tehdä. Elät normaalisti ja normi säännöillä , jos siitä ottaa tulta niin ei lapsi siihen kuole.

Vanhempien tärkein tehtävä rakastamisen lisäksi on tuottaa pettymyksiä.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:58"]

Useimmilla äideillä kai on vähemmän kuin 25 teiniä samaan aikaan? Miettikää opettajia, kuinka he jaksavat.

[/quote]

Tuntemillani opettajilla ei kyllä ole ongelmia jaksamisessa, teinithän on mukavia!

Ehkä ap sinun on aika joustaa? Ja neuvotella. 

Jotta itse jaksaisit.

Minä hengähdän aina iltaisin/öisin kun teini on nukahtanut. Toisaalta minua auttaa jaksamaan se ajatus, että ei tuo enää tuossa montaa vuotta pyöri. Sitten voi tulla jopa ikävä kun teini muuttaa omilleen... että nyt kun jaksaa vielä muutaman vuoden, niin kyllä se sitten iloksi muuttuu :)

Mulla on niitä vain 3 ja hetki sitten huusin yhtä vastaan varmaan tunnin. Ei nää ole meillä ikinä mitään keskusteluja vaan huudetaan päälle. Sen viimeisin idea vaan on niin ajatuksena sellainen etten päästä noista yhtäkään kuolemaan. Joku raja kaikessa on ja sellainen joka on täysin vastuuton sille on vähän pakko laittaa sen oman turvallisuuden takia edes joitain rajoituksia. Mä olen antanut elää tosi vapaasti ja tehdä aika usein mitä lystäävät mut rajansa mullakin on. 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:58"]

Useimmilla äideillä kai on vähemmän kuin 25 teiniä samaan aikaan? Miettikää opettajia, kuinka he jaksavat.

[/quote]

Se vastuu kuitenkin on melko toisenlainen opettajalla ja vanhemmalla.

[/quote]

Jep. Vanhempien mielestä koulun tehtävä on kasvattaa nuoresta aikuinen.

Meillä on mennyt niin helposti, etten viitsi hirveästi osallistua näihin keskusteluihin. Saan aina kuraa niskaani siitä kuinka muka olen itseä äiti täydellisyys tai että lapset on nujerrettu hiljaisiksi. Meillä on kasvanut tässä 5 teinipoikaa yhtäaikaa, ohi teini-iän kylläkin jo. -91, -93, -93, -95 ja -95. Koskaan en ole joutunut kuuntelemana haistattelua, tavaroiden paiskomista, nenille hyppimistä. Ihmene hyvin on pärjätty puheella, mutta jos joku on karjahtanut, se on ollut iskä.

Kotoa ei ole varastettu, poliisin kanssa ei ole tarvinnut kohdata... En minä tiedä, ihan normaalisti ovat eläneet. MItä nyt joutunut kampeamaan kouluun aamulla silloin, kun kasvaminen väsytti eniten. Toisaalta en ole niihin aikoihin muuta vaatinutkaan kuin hoitamaan koulun, muistan hyvin miten ylimaallista se väsymys oli. Ei silloin jaksanut oikeasti innostua äidin siivousprojekteista.

Raskainta on ehkä se, että ns. omaa aikaa ei parisuhteelle ole ollenkaan, kun talossa on aikuisia tai liki aikuisia lapsia niin monta. Aina joku on valveilla eikä ole omaa tilaa olla rauhassa yksin tai kaksin. Ainoa mahdollisuus on vetäytyä makuuhuoneeseen ja sielläkin pitää olla hiljempaa kuin koskaan. Pikkulapsiaka oli paljon helpompaa kuin tämä :)

Isojen lasten kanssa on isot huolet, eli sitten kun jollakin niitä on ollut, omat keinot ovatkin todella poloisia. Meillä eivät ole liittyneet teini-ikään sinällään. Turvaudun matalalla kynnyksellä ammattilaisiin.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 20:56"]Ei me kaikki pahoja olla :D Minä pääsin koulusta jo kahdeltatoista ja siivosin kotia kolme-neljä tuntia sit iihan putipuhtaaks ennenku äite pääs itse töistä. Ja laitoin kahvit tottakai tippuu just ennenku tää pääs kotia :3 Kohtapuoliin aletaan sit kattoo jotain leffaa ja aamulla voisin lämmittää saunan.

t. 16v

[/quote]

muistathan välillä relatakin :)

[/quote]

Joo, välillä ehkä :) Tykkään siivoilla ja pitää paikat puhtaana, ja uskon et se on äidillekkin kiva päästä viikonlopun viettoon puhtaaseen kotiin.

t. 16v

Meillä 2 ensimmäistä (poika ja tyttö) olivat helppoja teini-iässä, keskusteluyhteys säilyi eikä mitään ongelmia ollut. Pojan huone oli millimetrintarkassa järjestyksessä mutta oven ulkopuolella saattoi olla täysi kaaos, se ei kuulunut hänelle:)

3. sitten oli kovapäisempi ja räjähteli herkästi. Tuntuu siltä että 4 vuotta keskustelimme vain ruuasta tai koulusta, muuten hän oli omissa oloissaan ja vain murahteli meille. Annoimme olla rauhassa, rajat oli toki kaikilla lapsilla samat, kotiintuloajat ja käyttäytyminen noin yleensä. Niistä ei tingitty - lapset ei esim ole koskaan kiroilleet tai aukoneet päätään kotona meille. Eli samoin kuin nrolla 24.

Kun sitten muuttivat kotoa 19-22 ikäisinä sen jälkeen olemme olleet tosi läheisiä, tapaamme 2-3x kuukaudessa kun käyvät meillä syömässä. Kolmaskin puhuu kuiin papupata nykyään.....

Vielä olisi yksi teini-ikä edessä, kuopus täyttää 13v puolen vuoden kuluttua.... hemmoteltu kuopus, itsepäisyys peritty molemmilta vanhemmilta.... :)

Parisuhteelle aikaa... silloin kun uusperheemme aloitti isompien lasten ollessa 6-15v meidän kuherruskuukausia vietettiin raksalla - ainoat hetket kun oltiin kaksin:D Oikeasti - aina olemme saaneet järjestettyä aikaa toisillemme, rakastelulle, kahdenkeskisille pikku lomille jne. Siitä ei tingitä ja hyvä on ollut näin! Lapset ovat saaneet nähdä onnellisen parisuhteen mallin ja ymmärtävät sen merkityksen myös omassa elämässään.

Mä en voi edes levätä töissä, sillä työskentelen sosiaalipäivystyksessä ja lastensuojelussa.En oikein itsekään tiedä miten jaksan. Joskus kun teini karjuu vihaavansa mua vitsailen, että teen kiireellisen huostaanoton ja sijoitan teinini johonkin sijaiskotiin.

Itseasiassa tällä hetkellä ihan hyvin. Pojan kuohuntavaihe oli joskus 12 vuotiaana, nyt käyttäytyy kuin herrasmies ainakin. Kauhulla odotan kun pikkusiskonsa tuosta kasvaa, TIEDÄN jo nyt, että eräätkin kyyneleet tulen vuodattamaan ja tyttö sanoo varmasti pahastikin :(. Koitan nyt nauttia tuosta ihanasta 14 vuotiaasta, joka on kohtelias, herkkä ja äärimmäisen hyväkäytöksinen nuori miehen alku <3.

Kääk, mua pelottaa jo etukäteen. Mun tyttö on vähän vajaa 14 ja toistaiseksi itse suloisuus. Missä vaiheessa tämä menee kauheaksi?

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:58"]

Useimmilla äideillä kai on vähemmän kuin 25 teiniä samaan aikaan? Miettikää opettajia, kuinka he jaksavat.

[/quote]

Se vastuu kuitenkin on melko toisenlainen opettajalla ja vanhemmalla.

[/quote]

Jep. Vanhempien mielestä koulun tehtävä on kasvattaa nuoresta aikuinen.

[/quote]

Paskat.

26, tosi kiva lukea kertomustasi. Siinä on paljon tuttua. Meilläkin on ollut tapana näyttää hellyyttä, suutelua ja halailua ihan avoimesti. Se on tuntunut tärkeältä siksi, että omat vanhempani ovat aina olleet avoimia ja se tuntui vain hyvältä. MIehen vanhemmat sen sijaan eivät näyttäneet hellyyttä juuri ikinä ja ne harvat kerrat hän muistaa kuin aarteet. Päätimme yhdessä, että oman perheen kultuuri on toisenlainen.

Meilläkin on pari lasta jo muuttanut pois kotoa ja kun nyt tulevat "takaisin" omien tyttökavereidensa kanssa, on kivaa nähdä että hellittelyn perinne on jatkunut. Aikuisen lapsen ei tarvitse hävetä vanhempiensa edessä, että on ihan kauhean rakastunut. 24