Lue keskustelun säännöt.
äiti miehelleni?
27.08.2006 |
Olen 30-vuotias nainen ja ollut muutaman vuoden naimisissa rakastavan ja hellän, ymmärtäväisen miehen kanssa. Perheeseemme kuuluu pari pientä lasta.
Rakastan miestäni, mutta viime aikoina olen huolestunut parisuhteemme kehityksestä. Lapsiperheen arjessa päivät täyttyvät enimmäkseen kotitöistä ja lapsista huolehtimisesta, yhteistä kahdenkeskistä aikaa jää melko vähän.
Mieheni kyllä osallistuu pyydettäessä kotitöihin, mutta ei oma-aloitteisesti. Kun ajasta on pula, tuntuu, että suuri osa keskinäisestä kommunikaatiostamme on sitä, että käskytän miestäni, samalla kun itse teen jotain toista hommaa. Samalla yritän huolehtia myös monista käytännön asioista mieheni puolesta, sillä häneltä ne unohtuvat - muistuttelen soittamaan sinne tai tänne, pyydän lähettämään jonkun paperin tai maksamaan laskun. Minusta on alkanutkin tuntua, että mies on kolmas lapseni, josta pitää huolehtia - vähän isompi vain, joten osaa tehdä hommat pyydettäessä.
Itseäni oma roolini parisuhteessa inhottaa. En oikein pysty arvostamaan niin itseäni kuin miestäkään. En kuitenkaan oikein osaa murtautua irti suhteemme rutiiniksi muodostuneista rooleista. Mitä tehdä?
Kahdestaan illalla lasten mentyä nukkumaan, ja kun kotityöt on tehty meillä on edelleen mukavaa keskenämme, juttelemme pitkään ja hellyyttä sekä läheisyyttä riittää. Päiväsaikaan olen kuitenkin enimmäkseen pinna niin kireällä, että kohta kahdenkeskinenkin aika alkaa varmaan kärsiä :-(
Kommentit (8)
Osaako kukaan neuvoa kuinka parantaa tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miehenä olen juuri samanlainen, mitä en kyllä itse tunnusta. Se, että alkaa hallita miestä kuin koiraa, voi viedä tilanteen siihen, että joudut kohta käskemään hänen pyyhkiä arssunsakin vessassa käynnin jälkeen ja antaa vielä ohjeet miten paperi taitellaan. Tämä kannattaa kyllä nostaa niissä iltakeskusteluissa heti esille, koska mies ei ole ajatustenlukija, vaikka naiset niin luuleekin. Mies ymmärtää sen mitä sanot ja uskoo sen, tämähän kielii todellisesta välittämisestä. Voit sanoa hänelle, että kaipaat häneltä oma-aloitteisuutta kotitöissä, jopa luetella niitä missä, imurointi, astiat ym.. mutta sitten antaa miehelle ikäänkuin työrauha näiden asioiden hoitamiseen. Mies tekee ner varmasti erilailla ja eri aikaan kuin sinä satut huomaamaan, että tuo olisi pitänyt tehdä tai tuo pitää tehdä juuri nyt...Kun miehelle viestii tarpeeksi monesti, että minä nyt kerron mitä pitää tehdä ja sitten jos vielä puuttuu repivällä kritiikillä miehen tekemisiin (tällä tarkoitan sitä, että arvostelee esim. miehen tapaa toimia, " sinä et koskaan... tai sinä olet aina..." , yms..)niin voit olla varma, että eihän miesraukka kohta uskalla tehdä muuta kuin sitä mitä sanot juuri siihen aikaan. Onko käynyt koskaan nin, että kun mies on alkanut maksamaan laskuja, niin olet tuumannut, että miksi ne pitää nyt maksaa kun pitäis tehdä tuotakin... tällöin rakastava miehesi keskeyttää laskunmaksun ja alkaa toimia kuin pomo käskee... :)
Kannattaa jutella. Meillä oli ja on ehkä vieläkin samanlaisia tuntemuksia, mutta miehesi ei välttämättä koe asiaa niin kuin sinä sen tässä ilmoitat. Parisuhteessa ei omisteta toista, vaan halutaan elää toisen kanssa; poimimatta rusinoita pullasta, hyvien kuin puutteellistenkin ominaisuuksien kanssa. Ja sitä tahtoa pitää vaalia, se ei ole itsestään selvyys. Jos halu ja tahto loppuu, aletaan etsiä syitä, mikä toisessa ärsyttää.
On meilläkin riitaa näistä, tuon tuostakin, mutta lopuksi kuitenkin rakastellaan :D.
No, tässä vähän mieheltä sekalaisia ajatuksia, jos noista jotain vaikka löysitte, tuun tarkentamaan mielelläni tekstiäni, se kun oli kirjoitettu vähän mitä nyt mieleen tulee periaatteella, sen kummempia jäsentelemättä tai ajattelematta.
Vastauksesi valaisi hyvin toista puolta asiasta! Minusta ongelma onkin enemmän minussa itsessäni, kuinka päästä irti roolista, johon olen huomaamattani luisunut ja joka tuntuu olevan aika yleinen parisuhteissa, ja hyvin epämiellyttävä. Esimerkkisi laskunmaksusta osui ja upposi, varmasti tuolla tavalla olemme juuri päätyneet tähän tilanteeseemme. Kiitos.
t. ap
Nytpäs sitten vaan kehumaan miestä, kuinka hän osaakin hoitaa hommansa hyvin :D
t 5
ja omalle vaimolle terkkuja (luet kuitenkin) ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkin tiskit laittamatta ja itse täällä
miehekkäästi
av-mammojen seurassa :D
Mutta yllätämpä sinut ja av-mammat.. Empäs nalkutakkaan :D
Itse olen samanikäinen kuin sinä ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Meillä oli ja on edelleen asiat samanlailla kuin teillä.. Tosin nyt olen ilmoittanut miehelleni että haluan eron. Hän järkyttyi hirveästi. En vain enään jaksa, en arvosta häntä enään samalla tavalla kuin ennen, niin moni asia on muuttunut. Eli annankin neuvon että yritä saada homma toimimaan kotona sillä ennenpitkää voi käydä niin kuin meille... =(