Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
UNIHALVAUKSISTA KÄRSIVÄT!
15.08.2014 |
Olen parikymppinen nainen ja kärsin ilmiöstä nimeltä unihalvaus
Kohtaukseni kestävät muutamasta minuutista puoleen tuntiin ja laukeavat vajaan tunnin päästä nukahtamisesta.
Unihalvaustani edistävät stressi ja hankalat ihmissuhteet, sekä huono unen laatu.
Pahimmat halvaukseni ovat kestäneet kauan ja sisältäneet aistiharhoja, kuten ääni- ja näköharhoja. Korvissa kuuluu korkeaa huminaa ja särinää, raajat pistävät ja särkevät, ja myös hengästyn. Voin myös kuvitella sänkyni viereen pienen vaaleahiuksisen melko ruman naisen. Ja tämä on aina sama nainen. Usein pystyn pysäyttämään halvauksen kovilla ponnisteluilla, yritän liikuttaa varvasta tai sormea, joskus yritän tehdä jalallani repäisevän liikkeen. Joskus vain makaan silmät kiinni odottaen halvauksen päättymistä. Nukkumaanmeno jännittää aina. En pelkää halvauksia, mutta eivät ne kovin mukaviakaan ole.
Onko jollain muilla unihalvauksia?
Oletko oppinut elämään niiden kanssa? Miten? Pystytkö pysäyttämään itsesi tästä?
Kaipailisin vertaistukea, sillä kukaan ystävistäni ja tuttavistani ei ole koskaan kokenut tätä ja netistä löytyy tietoa uskomattoman vähän.
Kommentit (32)
Minulla oli nuorempana unihalvauksia. Erityisen pelottavia ne olivat siksi että niiden aikana en pystynyt hengittämään. Onneksi hengityskatko ei koskaan kestänyt minuuttia kauempaa.
Unihalvausten kanssa oppii elämään paremmin, kun oppii tietämään että siihen ei kuole eikä mitään kamalaa tapahdu ja se loppuu aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuku vatsalleen, kasvot seinään päin, peitto korville
Olen saanut noita nuoresta asti ja tosiaan elämäntilanteesta riippuen. Eli, kun on enemmän stressiä jne niin silloin niitä tulee, varsinkin kun selällään nukkuu. Paras lääke kai stressin minimiointi. Olen oppinut elämään niiden kanssa, kun olen tiedostanut asian js pyrkinyt vähentämään siis stressiä. Toki silti aina ahdistavaa, kun on tullut noita unihalvauskausia. 27 vuotias olen nyt.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 00:58"]Mistä tiedät, että kyseessä on unihalvaus?
[/quote]
Ei se kyllä unikaan ole. Sen verran olen asiaa viiden vuoden aikana selvittänyt, kun yöllä herätessäni en pysty liikkumaan, vain ajatus ja silmät toimivat, että kyseessä on kyllä se unihalvaus.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 01:04"]Nuku vatsalleen, kasvot seinään päin, peitto korville
[/quote]
Viimeinen unihalvaus tuli juuri tässä asennossa
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 01:13"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 00:58"]Mistä tiedät, että kyseessä on unihalvaus?
[/quote]
Ei se kyllä unikaan ole. Sen verran olen asiaa viiden vuoden aikana selvittänyt, kun yöllä herätessäni en pysty liikkumaan, vain ajatus ja silmät toimivat, että kyseessä on kyllä se unihalvaus.
[/quote]
Oho, terv ap
Muutaman kerran vain olen kokenut inihalvauksen. Olen silloin ollut unen ja hereilläolon rajamailla. Tosi inhottavia ja pelottavia ovat, kun ei pysty mitään liikuttamaan vaikka haluaisi.
Onko sulla ollut paniikkikohtauksia? Mulla on, ja musta ne on vähän samantyylisiä. Saa fyysisistä oireita joita ei pysty itse kontrolloimaan, mutta jotka ovat vaarattomia ja menevät ohi itseltään.
Se auttaa paljon jos tiedostaa ja tietää mistä pn kyse, ja osaa psyykkisesti rauhoittaa itsensä. Tsemppiä, pn meitä muitakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on unihalvauksia silloin tällöin, yleensä silloin kun unirytmi on huono, tai jos jostain syystä herään kesken syvän unen niin unihalvaus tulee kun nukahdan uudestaan.
Oon oppinut pysäyttämään halvauksen niin, ettei hallusinaatioita tule. Tämä toimii n.90% kerroista, kun vain ehdin tajuta että unihalvaus alkaa. Eli: kun tunnen etten pysty liikkumaan ja korvissa humisee, keskityn hengitykseeni ja hengittelen syvään ajatellen kokoajan että tämä on vain unihalvaus, loppuu kohta. Sitten tasaisin väliajoin koitan liikuttaa kättäni, jos ei onnistu niin jatkan hengittelyä ja koitan hetken päästä uudestaan. Jatkan tätä sarjaa niin kauan kunnes halvaus loppuu. Koitan siis pitää mielen tosi skarppina.
Tiedän kyllä kokemuksesta että jo se ettei pysty liikkumaan on helvetin ahdistavaa. Tsemppiä!
Mulla on ollut myös muunlaisia unihäiriöitä. Sellaista mm. että näen unta ja tajuan uneksivani, jolloin uni muuttuu ahdistavaksi ja kaikki ihmiset ja muodot siinä vääristyvät enkä hallitse unen kulkua. Koitan aina herättää itseni, mutta jään ikäänkuin vangiksi uneen.
Vielä yksi toimiva niksi unihalvaukseen on se, että jos nukut kumppanin vieressä, voitte sopia että halvauksen saadessasi alat hengittämään todella tiheästi jolloin kumppani puhuttelee sinua ja ravistelee kevyesti. Se katkaisee aina unihalvauksen. Mutta tämä toimii tosiaan vain jos vieressäsi nukkuu joku joka herää tuollaiseen hengityksenvaihteluun tai sattumalta on hereillä. Mun eksä pari kertaa onnistui tuolla tavoin katkaisemaan mun unihalvauksen :)
Ja 10 vielä jatkaa, silloin kun en vielä osannut hallita näitä kohtauksia, pelkäsin itsekkin nukkumaan menoa. Kohtauksen aikana olen kuullut ivallista, kolkkoa naurua, nähnyt huppupäisen kuoleman eli viikatemiehen sängylläni, nähnyt pirun kasvot peilista joka on ilmestynyt lakanaani, kuullut kuinka joku kiipeää ikkunastani sisään ja hiippailee makuuhuoneessani, yms.
Tiedän siis todella sen ahdistuksen ja pakokauhun! Harhat ovat todellisuutta unihalvauksen aikana, ne tuntuvat aidommilta kun yksikään painajaisuni.
Jos en olisi sattumalta lukenut netistä unihalvauksista ennen ensimmäistä kohtaustani, olisin varmaan luullut tulleeni hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla niitä tulee yleensä jos nukun päiväunet, joten olen lopettanut päiväunien nukkumisen kokonaan, väsytti sitten kuinka paljon hyvänsä. Mulla unihalvaukset ovat ihan kamalia, ja niihin liittyy kova fyysinen kipu joka etenee varpaista päähän ja aina kun se lähenee päätä niin olen ihan varma että kuolen kohta. Siihen unihalvaus sitten loppuu. En ole itse keksinyt mitään keinoa millä sen saisi pysähtymään. Niin, ja selällään nukkuessa se tuli ainakin itselleni herkemmin kuin muissa asennoissa.
Minulla unihalvaukset alkoivat siinä 20 -vuoden ikäisenä about. Ensimmäiset olivat pahoja, kun en tiennyt mistä kyse.
Nykyään halvauksia tulee harvoin, mutta tunnistan ne usein jo heti alkumetreillä ja siinä vaiheessa saan itseni riuhdottua hereille. Jos kuitenkin halvaus tulee päälle asti niin silloin minulla auttaa se, että rauhoitan itseäni ja muistutan, että kyseessä on unihalvaus, josta ei pääse muuta kuin nukahtamalla uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin unihalvaukset ovat todella pelottavia, näen harhoja läheisteni pahoista versioista. Nukkuma-asento (ei selällään) ja rauhalliset iltarutiinit tuntuvat auttavan, samoin päiväunien pois jättäminen.
Hyi olkoon, se on kamalaa. Mulla ei oo vuosiin tullu enää unihalvauksia. Jostain syystä ne loppu kun muutin toiseen asuntoon ja vaihdoin työpaikkaa samoihin aikoihin. Varmaan siis just jotain stressiperästä. Mä näin aina sellasen luonnottoman laihan ja pitkän miehen tuijottavan mua huoneen toisessa laidassa ( tuli mieleen vähän nosferatu siitä mykkäelokuvasta). Se oli todella kammottavaa. Yritin aina huutaa ja saada raajoja liikkeelle, jonkun ajan ponnistelujen jälkeen onnistuin aina heräämään, mutta unen saanti sen jälkeen oli tosi vaikeeta. Sillon en tienny mistään unihalvauksista ja luulin olevani vaan sekopää. Joskus myöhemmin kuulin tästä ja sattumoisin yks mun kaveriki kärsi samasta jutusta. Se tuns jonkun aina kuristavan itteänsä ja näki sen istuvan päällänsä samaan aikaan. Kyllä oli aika avartavaa tietää, että tää on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli huono tyyny, mikä painoi ilmeisesti niskaan ja aiheutti näitä. Inhottavaa oli.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 09:11"]
Mä näin aina sellasen luonnottoman laihan ja pitkän miehen tuijottavan mua huoneen toisessa laidassa
[/quote]
Hyi, Slender! Ehkä maailman pelottavin hahmo.
oletko mittauttanut verenpaineesi? humina korvissa viittaa myös siihen että verenpaineessa voi olla vikaa.
Itse kärsin harvakseltaan unihalvauksesta joten en kauheasti pysty auttamaan, mutta tiedän kuinka ikävää se on.
Minäkin kärsin unihalvauksista. Halvauksia tulee etenkin, jos olen ns. yliväsynyt. Unirytmin säännöllistäminen on auttanut niihin. Itse reagoin myös stressiin nukahtamisvaikeuksina ja tästä syntyy helposti niitä yliväsymystiloja. Muistelen saaneeni ensimmäiset halvaukset joskus 14-vuotiaana.
Alkuun panikoin kovastikin, mutta sittemmin tajusin, että ainoa asia johon voin vaikuttaa on hengitykseni. Nykyään jos halvaus tulee niin keskityn hengittämään rauhallisesti ja yleensä halvaus laukeaakin aika pian. Välillä tulee syvempiä unihalvauksia joihin liittyy juuri niitä hallusinaatioita ja painajaisia, pahimmillaan saan monta halvausta putkeen. Aina kun edellinen helpottaa niin vaivun takaisin "uneen" ja "lukki" päälle. Se onkin sitten asteen ikävämpää.
Mulla ollut pari kertaa. Kuulin kun eteisestä tuli joku rytinällä minua kohti ja suoraan rintani päälle. Se oli joku musta hahmo rumat kasvot. Toisella kerralla nukuin kyljellään ja sängyn alta tuli käsi ja kuulin naurua. Se oli kyllä kamalaa vaikka haluat niin et voi liikkua ja et saa ääntä.
Täällä yksi. Mulla on myös näkö-, kuulo- ja tuntoharhoja noiden halvausten aikana. Mua on mm. piru vetänyt patjan sisään, mies tukahduttanut tyynyllä, huoneessa on ylimääräisiä uhkaavia hahmoja, kuulen infernaalisia kirskuvia ääniä jne. Saan tilanteet laukeamaan Isä Meidän-rukouksella.
Alue: Aihe vapaa
Mistä tiedät, että kyseessä on unihalvaus?