Kun entinen rakkautesi sittenkin haluaisi olla yhdessä kaikkien loukkastensa jälkeen
Otsikossa pääasiallinen kysymykseni. Kyseessä on ihminen, jonka olisin monta vuotta halunnut vierelleni. Olin valmis ottamaan hänet elämääni sellaisena, kuin hän oli. En vaatinut enkä asettanut mitään reunaehtoja. Kyseinen henkilö ei minua halunnut mutta halusu pitää minut "saatavilla" eli ei totaalisesti kieltäytynytkään. Halusi olla ystävä mutta silti jätti minut toisen takia. Kun suhde ei toiminut, haluaa palata. Olen itse tänä aikana tehnyt surutyötä vuoden. Aloitin uuden suhteen, joka meni puihin siksi, että minulla oli tahtomattani edelleen tunteita tätä saavuttamatonta kohtaan. Nyt tämä saavuttamaton on palannut luokseni ja sanoo haluavansa olla kanssani. En tiedä, mitä tehdä. Tunteen tasolla olen edelleen rikki. Välitän hänestä.
Mitä itse tekisit tilanteessani? En pysty pääsemään irti siitä, että olen vuosikausia ollut ihastunut. Kun vihdoin olen päässyt eroon toivottomasta ihastuksestani, henkilö palaa ja käyttäytyy kuin mitään hylkäystä hänen puoleltaan ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Kommentit (10)
Niin siis olet hätävara kunnes löytyy joku parempi.
Helppo vastaus: Ei kiitos. Mahdollisuus oli ja uutta ei tule.
Anteeksianto on yksi rakkauden suurin ilmentymä. Ihmiset tekee isoja virheitä. Monet asiat voi antaa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksianto on yksi rakkauden suurin ilmentymä. Ihmiset tekee isoja virheitä. Monet asiat voi antaa anteeksi.
Kuulostaako tuon toisen ihmisen toiminta rakkaudelta? Ei minusta.
Anteeksi toki voi antaa, mutta siihen se on joskus hyvä jättää.
Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Näin käynyt monella kaverilla. Paras rakkaus on ja pysyy, kun kriisit on selätetty. Sellaisetkin, joissa on loukattu.
Aloituksesta en tiedä...
Usein riidoissa sanotaan loukkauksia.
Kunhan tulette vanhemmiksi, niin näitä takaisin pyrkijöitä on vielä enemmän. Oman elämänsä Peer Gyntit yrittävät palata nuoruudenrakkautensa turvasatamaan. Avioliitot on sössitty, samoin yleensä raha-asiat ja terveyskin on mennyt.
Viimeksi otti yhteyttä mies monen vuosikymmenen takaa ja halusi muistella lyhyeksi jäänyttä avioliittoamme. Hän jätti minut toisen naisen takia. Yritin kysyä, mikä hänen näkökulmastaan oli avioliitossamme niin huonosti, että hän ihastui toiseen. Ei enää muistanut. Halusi vain, että ollaan ystäviä, tavataan ja pidetään yhteyttä.
Arvaahan sen, että hänelle kelpaisi asua kanssani. Olisi iso omakotitalo, kaunis puutarha, ruoka pöydässä ruoka-aikoina ja joku, joka öisin lämmittäisi vanhaa miehenruumista.
Varokaa siskot näitä.
Menneisyys on menneisyyttä.
En mä sua halua! Et kai oikeasti kuvittele sellaista?
Olet hänelle helppo jalkamatto, jota voi tallata, kunnes löytyy parempi.
No mieti nyt itsekin. Minä panostin 10 vuotta suhteeseen, ja kun en enää voinut mennä sinne itse, tulin unohdetuksi, kun miehen olisi pitänyt ottaa vastuu matkustamisesta/tapaamisista. Nyt vuosien päästä mies viestii ja tuntuu kaipaavan. Paskat, ei kiinnosta enää.