Miksi minua ahdistaa, että lapsillani on kaksi perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Nro 16, lapsesi oli varmaan erotessanne isompi, vai ettekö tapaa lapsia viedessänne tai lasten harrastuksissa, koulun juhlissa, sukujuhlissa?

Ja ennen kaikkea, eikö lapsesi puhu toisesta perheestään? Meillä tosiaan lapset kertoo todella paljon asioita mitä ovat siellä tehneet jne, haluan toki heitä kuunnella, koska lapsieni elämä kiinnostaa minua ja haluan olla läheinen heidän kokemusmaailmaansa.

Ap

Kyllä, lapsi oli jo teini.

Isä muutti kauemmaksi ja kulkee tänne, minä en ajele heille. Harrastuksetkin on täällä meidän lähellä.

Todella vähän puhuu mitään, häntä ei kiinnosta. Tavallaan ehkä alitajuisesti blokkaamme koko uusperheen, minulle heitä ei ole olemassa, vaikka en sitä lapselle tietenkään ilmaise. Mies ei ajatellut lastaan ollenkaan kiiruhtaessaan suoraan kotoa avoliittoon ja uutta lasta tekemään. Sellainen jättää teiniin jäljen.

Mammat haluavat " vapaan oman elämän" joka toinen viikko. Siinä ei paljon välitetty onko lapselle mukavaa ravata kodista toiseen. Miksei mamma itse vaihda vuoroviikoin kotia. Miksi lapsen täytyy? T. Lasten puolella

Luonnollista, koska kaksi väkisin väännettyä kotia ei ole normaalia lapselle. Yksi koti on. Oletteko kaikki erovanhemmat itse ravanneet kahden kodin väliä, joissa on vieraita ihmisiä saman katon alla vai miksi haluatte lapsenne tällaiseen rumbaan? Meneekö oma aika lapsen edelle?

Vierailija kirjoitti:

... Ap jatkaa vielä, että entistä miestäni en haluaisi takaisin, sanottakoon se tässä. Ja olen vilpittömästi onnellinen (lastenikin puolesta) että hänellä on kaikki hyvin. Vaimonsa vaikuttaa myös mukavalta sen, mitä olen jossain juhlissa nähnyt

Pystytkö sä jakamaan lapsiin liittyviä asioita exäsi kanssa? Itse olen pystynyt vaikka toinen elää uudessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tuon. Olisi lapsille helpompaa asua äideillä (jos on kiva äiti), eikä vuoroviikkoja muualla, kun siellä on jo muitakin lapsia. Kyllä isää ehtii muutenkin näkemään tarpeeksi tai kyläilemään, ja lapsi voi sanoa oman mielipiteensä. Jotenkin tuntuu että vain lain vuoksi lapset viedään puoliväkisin suureen uusperheeseen, mikä järki siinä sitten on, isätkin voivat olla kiireisiä töissä ja harrastuksissa. Ellei sitten ole liikkuva poika joka haluaa asua isällä nimenomaan itse tms. Ja tuntuu hankalalta että sinä joudut ottamaan miesystäväsi lapset sinne eikä ole omat siinä, ellette asu erillään, jolloin ei tule sinun kotiisi. Tunteita tulee kyllä.

Miksi äidillä olisi joku etuoikeus lapsiin? Miksei sitten myös toisinpäin, että kyllä lapselle riittää että näkee äitiä joskus mutta elää isän luona?

Tässä ei ole nyt mies ja nais kysymys esillä, vaan lasten hyvinvointi. Isällähän on tuossa jo kaksi uutta lasta ja uusi vaimo, eikä kukaan vie etuoikeuksia pois. On jotenkin vain väärin että äideiltä revitään lapset johonkin isoon uusperhehel*ettiin, jossa lapsi ei edes aina halua olla. Lapset kun ovat yksilöllisiä ja heidän etu pitäisi kuulla, mitä haluavat myös itse. Ei niin että joku muu päättää lasten puolesta, että väkisin menet isälle vuoroviikoin. Osa lapsista voi kärsiä stressistä jos on kaksi kotia, eikä yksi vakio, tuttu turvallinen. Se ettei lapset oireile, ei tarkoita etteikö ole tunteita tai tuntemuksia asiasta. Toki joskus on niin päin, että äiti voisi olla pahis (alkoholia juova) ja isä turvallinen.

Ihan jokainen lapsi on sille isällekin arvokas ja on niitä halunnut useita. Ei ole mitään äidin etuoikeutta.

Olen ajatellut, että olen ainoa lapsiin ripustautunut eroäiti. Luen ja saan kuulla tuttavilta, että nauttivat ja kaipaavat vapaa-aikaa ilman lapsia, saavat siitä energiaa. Minä en. Ilman lapsia olen onneton ja kärsin, mutta heti kun lapset tulevat olen onnellinen ja rauhassa.

Ja olen yrittänyt, on harrastuksia, luen kirjoja, tapaan ihmisiä, mutta ei auta. Olen onnellinen vain kun saan olla omien lasteni kanssa. Hankin jopa koiran, joka on rakas ja ihana, mutta esim. tänään olin nåyttelyssä surullinen, koska lapseni, joille koira on myös hyvin rakas, eivät olleet mukana jakamassa tapahtumaa ja koiran iloa.

Eli en osaa auttaa ao, jaoin vain tämän.

Vierailija kirjoitti:

Mammat haluavat " vapaan oman elämän" joka toinen viikko. Siinä ei paljon välitetty onko lapselle mukavaa ravata kodista toiseen. Miksei mamma itse vaihda vuoroviikoin kotia. Miksi lapsen täytyy? T. Lasten puolella

Minä olen ihan samaa mieltä! Onhan se kivaa olla lapsettomana, mutta siinä vaiheessa kun lapset saavat päättää kumman luona asuvat, vai jatkavatko ramppaamista kahden kodin välillä, he useimmiten valitsevat yhden kodin. Se kertoo paljon.

Lyökää vaan lyötyjä. Varmasti suurimmalle osalle eroäideistä on kurjaa olla lapsistaan erossa puolet heidän lapsuudestaan, mutta jos ja kun tilanne on kuin on, eikö se ole hyvä, että äidit keksivät tekemistä ja lataavat akkuja lapsivapaalla ajalla?

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut, että olen ainoa lapsiin ripustautunut eroäiti. Luen ja saan kuulla tuttavilta, että nauttivat ja kaipaavat vapaa-aikaa ilman lapsia, saavat siitä energiaa. Minä en. Ilman lapsia olen onneton ja kärsin, mutta heti kun lapset tulevat olen onnellinen ja rauhassa.

Ja olen yrittänyt, on harrastuksia, luen kirjoja, tapaan ihmisiä, mutta ei auta. Olen onnellinen vain kun saan olla omien lasteni kanssa. Hankin jopa koiran, joka on rakas ja ihana, mutta esim. tänään olin nåyttelyssä surullinen, koska lapseni, joille koira on myös hyvin rakas, eivät olleet mukana jakamassa tapahtumaa ja koiran iloa.

Eli en osaa auttaa ao, jaoin vain tämän.

Tavallaan tietysti positiivista, että nautit lapsiesi seurasta noin paljon, mutta toivottavasti tuo tunne vähän helpottaa lastesi aikuistuessa ja alkaessa elämään omaa elämäänsä.