Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avioliiton aikalisä muuttamalla erilleen -- asumuserokokemuksia?
31.07.2021 |
Olemme klassisesti loman aikana puhuneet puolison kanssa vakavasti eroamisen mahdollisuudesta. Tulemme tosi hyvin toimeen ystävinä, meillä on mukavaa yhdessä ja kotityöt jaetaan tasaisesti. Lapsia ei ole.
Mutta: seksi on kuollut aikoja sitten ja kaipaisi uskallusta molemmilta lähentyä uudestaan. Ajankäytöstä on koko kymmenvuotisen suhteen ajan ollut kiistaa, klassinen vetäytyjä-takertuja -kuvio, jossa itse olen se vetäytyjä eli kaipaan huomattavasti enemmän omaa aikaa kuin mies. Lisäksi vapaa-ajanviettotapamme yhdessä ovat pahasti miehen mieltymyksiin kallellaan eikä hän ole motivoitunut tekemään asioita, joista minä nauttisin, tai keksimään kokonaan uusia yhdessä. Viimeisenä haasteena tulevaisuudenkuvamme ovat epäselvät ja mahdollisesti epäyhteensopivat. Joskin syynä tähän viimeiseen on molemmin puolin ennemmin turvallisen tunneyhteyden puute suhteessa, pelko ja vuosien myötä kertynyt katkeruus ja epätoivo huonoista yhteistyötaidoistamme.
Harkitsen vakavasti kotoa muuttamista joksikin aikaa erilleen. Huolena on, että sinä aikana mies katkeroituu entisestään eikä enää haluaisi edes yrittää. Hyvänä puolena itselleni saada aikaa ajatella, käydä terapiassa, tutustua siihen, kuka oikein olenkaan -- miehen rinnalla aina jotenkin kutistun. Saattaisimme kaivata toistemme hyviä puolia niin, että haluamme yrittää uudelleen. Tai saattaisimme todeta, että yksin on helpompi hengittää. Tai sitten -- luultavasti juuri näin -- oivallamme yksi yhtä ja toinen toista.
Onko kokemuksia asumuserosta? Onko kokemuksia ystävyydeksi muuttuneesta parisuhteesta (huom. jo ennen ensimmäistäkään lasta). Mitä saa ja kannattaa odottaa pitkältä parisuhteelta? Milloin luovuttaa ja hypätä kohti tuntematonta?
Kommentit (47)
Hei ap, en lukenut muuta kuin aloituksesi. Meillä oli myös vetäytyjä-takertuja-kuvio joka kriisiytyi n. 4-5 vuoden yhdessäolon jälkeen niin että mies muutti pois hetkeksi. Hän oli se vetäytyjä, ja hänen lähtönsä oli minulle kova pala. Mutta se oli parasta mitä suhteellemme on tapahtunut. Etäisyys teki hyvää, ja minulle teki hyvää miettiä takertuvuuttani kunnolla. Reilun puolen vuoden jälkeen muutimme jälleen yhteen, sitä ennen oli "deittailuvaihe" kuin suhteen alkuaikoina. Hakeudumme myös pariterapiaan jossa saimme tunneyhteyttä palautettua ja kipeitä juttuja käsiteltyä. Nyt 8-9v suhteen alusta lukien olemme tosi onnellisia yhdessä. Kehotan siis että uskaltakaa muuttaa erilleen ja toivottavasti käy niin että "valitsette toisenne uudelleen". Jos niin ei käy, ero on oikea ratkaisu. Muista että kriisi-sanan merkitykseen sisältyy paitsi uhka, myös mahdollisuus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
42 jatkaa vielä. Tuo erossa olo oli tärkeää meille juuri sellaisen läheisriippuvaisen suhteen purkamiseksi. Palasimme yhteen paljon tasavertaisempina, itsenäisinä aikuisina joilla on vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta. Tajusin itse tauon aikana että minun pitää pystyä elämään myös ilman tätä ihmistä, en voi omistaa häntä. Nykyään olenkin itsenäisempi. Teen välillä reissuja yksin, lähden yksin salille ennen kuin mies herää jne. Ihan perusjuttuja, mutta aiemmin ajattelin aina ensisijaisesti miestä ja hänen kanssaan olemista. Ja yhdessäolomme on kuitenkin samalla muuttunut laadukkaammaksi ja paremmaksi. Tsemppiä tosi paljon teille, ja myös tuon lapsitoiveen kanssa.
Kokonaisuus ja ap:n pitkälle edenneet ajatukset asian suhteen kuulostaa siltä, että tuumaustauko tekisi varmasti hyvää ja selkiyttäisi tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin kirjanmerkeistä tämän vanhan ketjun. Päivityksenä: muutimme erilleen, nyt on asuttu erillään 7,5 kk ja on selvää, ettemme tule palaamaan yhteen.
Suhteen ongelmat ovat valjenneet kaikessa komeudessaan etenkin itselleni, eikä minulla ole luottoa niiden korjaantumiseen. Siis huom. myöskään omalta osaltani, en usko voivani tai edes haluavani tehdä mieheni kaipaamia muutoksia. Avioliitossamme tuntuu olleen enemmän riippuvuutta kuin rakkautta.
Nyt painin (terapiassa ja elämässä) sen kanssa, miten huono olen ollut pitämään omia rajojani niin suhteessa kuin nyt edelleen erossa. En esim. ole edelleenkään uskaltanut laittaa avioerohakemusta vireille, koska olen pelännyt toisen reaktiota.
Muille vastaavaa miettineille sanoisin kuitenkin, että ehdottomasti kannattaa kokeilla ennen lopullista eroa. Olisi hyvin voinut käydä niin, että olisimme kaivanneet toisiamme ja löytäneet tahtoa oppia paremmin olemaan yhdessä. Aluksi hetken siltä tuntui, ja edelleen meillä on mukavaa kun näemme. Mutta romanttinen rakkaus on kadonnut, jos sitä olikaan, eikä parisuhteelle meidän kohdallamme siis ole enää edellytyksiä.
Tsemppiä kaikille vastaavan kanssa painiville!
Alue: Aihe vapaa
Etäisyys tekee hyvää.