Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avioliiton aikalisä muuttamalla erilleen -- asumuserokokemuksia?
31.07.2021 |
Olemme klassisesti loman aikana puhuneet puolison kanssa vakavasti eroamisen mahdollisuudesta. Tulemme tosi hyvin toimeen ystävinä, meillä on mukavaa yhdessä ja kotityöt jaetaan tasaisesti. Lapsia ei ole.
Mutta: seksi on kuollut aikoja sitten ja kaipaisi uskallusta molemmilta lähentyä uudestaan. Ajankäytöstä on koko kymmenvuotisen suhteen ajan ollut kiistaa, klassinen vetäytyjä-takertuja -kuvio, jossa itse olen se vetäytyjä eli kaipaan huomattavasti enemmän omaa aikaa kuin mies. Lisäksi vapaa-ajanviettotapamme yhdessä ovat pahasti miehen mieltymyksiin kallellaan eikä hän ole motivoitunut tekemään asioita, joista minä nauttisin, tai keksimään kokonaan uusia yhdessä. Viimeisenä haasteena tulevaisuudenkuvamme ovat epäselvät ja mahdollisesti epäyhteensopivat. Joskin syynä tähän viimeiseen on molemmin puolin ennemmin turvallisen tunneyhteyden puute suhteessa, pelko ja vuosien myötä kertynyt katkeruus ja epätoivo huonoista yhteistyötaidoistamme.
Harkitsen vakavasti kotoa muuttamista joksikin aikaa erilleen. Huolena on, että sinä aikana mies katkeroituu entisestään eikä enää haluaisi edes yrittää. Hyvänä puolena itselleni saada aikaa ajatella, käydä terapiassa, tutustua siihen, kuka oikein olenkaan -- miehen rinnalla aina jotenkin kutistun. Saattaisimme kaivata toistemme hyviä puolia niin, että haluamme yrittää uudelleen. Tai saattaisimme todeta, että yksin on helpompi hengittää. Tai sitten -- luultavasti juuri näin -- oivallamme yksi yhtä ja toinen toista.
Onko kokemuksia asumuserosta? Onko kokemuksia ystävyydeksi muuttuneesta parisuhteesta (huom. jo ennen ensimmäistäkään lasta). Mitä saa ja kannattaa odottaa pitkältä parisuhteelta? Milloin luovuttaa ja hypätä kohti tuntematonta?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Miehet löytävät kyllä uuden aika pian, tai laittavat ainakin hakuun samantien.
Näin voi toki olla, mutta itse en ole ollenkaan mustasukkaista sorttia. Jos löytää, antaa löytää. Tämän nimenomaisen miehen kohdalla epäilen kyllä tietyistä syistä suuresti. Lähinnä riskinä on, ettei hän muista ajatella parisuhdetta ollenkaan, meidän tai uutta, ja hautautuu töihinsä.. Miehellä olisi paljon tilaisuuksia pettää, en vahdi hänen menojaan, ja seksiä on ollut hyvin vähän viimeiset puolitoista vuotta. Jos löytää uuden, olen lähinnä positiivisesti yllättynyt, että sellaistakin energiaa yhä hänestä löytyy. Ja saanpahan vastaukseni. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asumusero edessä. Alkuvaiheessa ei ole tarkoitus pitää yhteyttä. Molemmilla traumoja jo lapsuudesta, ja niiden takia parisuhteen alkupuolella hoidimme asioita aika huonosti ja niistä kertyi sitten uusia traumoja. Juuri nyt ei vain voimat riitä käsitellä asioita yhtään enempää. Kovasti toivoisin, että saamme kerättyä voimia ja toisaalta myös kasvamme ihmisinä ja opimme tulemaan toimeen vaikeidenkin tunteiden kanssa ihan itse. Toivottavasti saamme homman toimimaan uudestaan jossain vaiheessa. Kumpikaan ei haluaisi erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan ihmisillä tuntuu olevan se vielä suuremman onnellisuudentunteen tavoittelu päällimmäisenä?
Sanoit, että tulette ystävinä hyvin toimeen. Avioliitossa ystävyys on erittäin tärkeää, se kantaa vaikeiden aikojen yli. Se tietysti hiertää, että intiimi elämä on puuttunut pitkään. Onko miehesi masentunut tilanteesta?
Voi, kun löytäisitte hyviä ratkaisuja. Ehkä pariterapiaa kannattaisi jatkaa. En oikein osaa muuta neuvoa, mutta toivon, ettette eroaisi. Avioliitto on kuitenkin liitto. Tahdon-lupaus on annettu koko elämän ajaksi. Sen rikkominen on vakava asia, sitä ei nyky-yhteiskunta kerro.
Kerrankos täällä eletään. Miksi elää onnettomana parisuhteessa, jos lopulta elää onnellisesti vaikka ihan yksin. Ja mitä kakkaa tuo tahdon-lupaus.
Siinähän luvataan tahtoa enemmänkin toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan ihmisillä tuntuu olevan se vielä suuremman onnellisuudentunteen tavoittelu päällimmäisenä?
Sanoit, että tulette ystävinä hyvin toimeen. Avioliitossa ystävyys on erittäin tärkeää, se kantaa vaikeiden aikojen yli. Se tietysti hiertää, että intiimi elämä on puuttunut pitkään. Onko miehesi masentunut tilanteesta?
Voi, kun löytäisitte hyviä ratkaisuja. Ehkä pariterapiaa kannattaisi jatkaa. En oikein osaa muuta neuvoa, mutta toivon, ettette eroaisi. Avioliitto on kuitenkin liitto. Tahdon-lupaus on annettu koko elämän ajaksi. Sen rikkominen on vakava asia, sitä ei nyky-yhteiskunta kerro.
Juu, no olisin itsekin tällä kannalla jos a) meillä olisi jo lapsia ja/tai b) tulisimme elämänkumppaneina tosi hyvin toimeen, mutta näin ei siis ole, vaan tulemme tosi hyvin toimeen ystävinä (keskustelu ei koskaan tyrehdy, mukava käydä syömässä tai katsoa elokuvaa, nauttia musiikista jne. jne. ) mutta kiistoja yhteiselämässä kuitenkin on. Ja siis itse haluan lapsia. Jos en haluaisi, voisin myös antaa enemmän aikaa. Mutta hedelmällinen aika kuluu hukkaan, jos ikuisesti annan mahdollisuuksia. AP
Minun mieheni haluaa eron lähinnä muodon vuoksi, häntä häiritsee asian byrokraattinen puoli. Suhteemme jatkuu, jos on jatkuakseen.
Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Hänellä on muutakin (muutos)kriisiä meneillään. Kaipaan häntä kun hän on poissa, mutta pieni irtiotto tekisi hänelle itselleen hyvää.
Olin sitä mieltä jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan kunnioitusta. Jos on ollut kirkkohäät, niin kirkkokäsikirjan mukaan pappi on kysynyt:"Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa kysyn sinulta N.N tahdotko ottaa N.N:n aviovaimoksesi (tai -mieheksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä-ja vastoinkäymisissä?"
Toinen vaihtoehto on "uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä kuolemaan asti?"
Molemmissa vaihtoehtoehdoissa tarkoitetaan samaa, koska kristillinen avioliitto kestää kuolemaan saakka."Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Vierailija kirjoitti:
Hiukan kunnioitusta. Jos on ollut kirkkohäät, niin kirkkokäsikirjan mukaan pappi on kysynyt:"Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa kysyn sinulta N.N tahdotko ottaa N.N:n aviovaimoksesi (tai -mieheksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä-ja vastoinkäymisissä?"
Toinen vaihtoehto on "uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä kuolemaan asti?"
Molemmissa vaihtoehtoehdoissa tarkoitetaan samaa, koska kristillinen avioliitto kestää kuolemaan saakka."Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Uskollisuutta ja rakkautta voi osoittaa myös antamalla toiselle tilaa.
"If you love somebody, art them free."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan kunnioitusta. Jos on ollut kirkkohäät, niin kirkkokäsikirjan mukaan pappi on kysynyt:"Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa kysyn sinulta N.N tahdotko ottaa N.N:n aviovaimoksesi (tai -mieheksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä-ja vastoinkäymisissä?"
Toinen vaihtoehto on "uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä kuolemaan asti?"
Molemmissa vaihtoehtoehdoissa tarkoitetaan samaa, koska kristillinen avioliitto kestää kuolemaan saakka."Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."Uskollisuutta ja rakkautta voi osoittaa myös antamalla toiselle tilaa.
"If you love somebody, art them free."
Siis set, ei art.
Vierailija kirjoitti:
Hiukan kunnioitusta. Jos on ollut kirkkohäät, niin kirkkokäsikirjan mukaan pappi on kysynyt:"Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa kysyn sinulta N.N tahdotko ottaa N.N:n aviovaimoksesi (tai -mieheksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä-ja vastoinkäymisissä?"
Toinen vaihtoehto on "uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä kuolemaan asti?"
Molemmissa vaihtoehtoehdoissa tarkoitetaan samaa, koska kristillinen avioliitto kestää kuolemaan saakka."Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Ei ollut pappia, eikä kahta todistajaa enempää vieraitakaan. Joten älä huoli. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä asumusero edessä. Alkuvaiheessa ei ole tarkoitus pitää yhteyttä. Molemmilla traumoja jo lapsuudesta, ja niiden takia parisuhteen alkupuolella hoidimme asioita aika huonosti ja niistä kertyi sitten uusia traumoja. Juuri nyt ei vain voimat riitä käsitellä asioita yhtään enempää. Kovasti toivoisin, että saamme kerättyä voimia ja toisaalta myös kasvamme ihmisinä ja opimme tulemaan toimeen vaikeidenkin tunteiden kanssa ihan itse. Toivottavasti saamme homman toimimaan uudestaan jossain vaiheessa. Kumpikaan ei haluaisi erota.
Voimia teillekin tilanteeseen. Meillä minun puoleltani hieman sama, suhteen alkupuoli oli myrskyisä ja vaikka nykyään osaamme huomattavasti paremmin käsitellä ristiriitoja, huomaan kantavani mukanani traumoja ajalta, kun mies oli masentunut ja se purkautui kiukkuna minuun. Tsemppiä! Toivottavasti aika auttaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni haluaa eron lähinnä muodon vuoksi, häntä häiritsee asian byrokraattinen puoli. Suhteemme jatkuu, jos on jatkuakseen.
Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Hänellä on muutakin (muutos)kriisiä meneillään. Kaipaan häntä kun hän on poissa, mutta pieni irtiotto tekisi hänelle itselleen hyvää.
Olin sitä mieltä jo aiemmin.
Meillä on siis yhteinen lapsi, joka muutti juuri pois kotoa. Minulla on myös oma ja vanhempi, joka oli olemassa kun mies alkoi suhteeseen kanssani.
Hän tuli suoraan kotoaan, eikä ole asunut itsenäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan ihmisillä tuntuu olevan se vielä suuremman onnellisuudentunteen tavoittelu päällimmäisenä?
Sanoit, että tulette ystävinä hyvin toimeen. Avioliitossa ystävyys on erittäin tärkeää, se kantaa vaikeiden aikojen yli. Se tietysti hiertää, että intiimi elämä on puuttunut pitkään. Onko miehesi masentunut tilanteesta?
Voi, kun löytäisitte hyviä ratkaisuja. Ehkä pariterapiaa kannattaisi jatkaa. En oikein osaa muuta neuvoa, mutta toivon, ettette eroaisi. Avioliitto on kuitenkin liitto. Tahdon-lupaus on annettu koko elämän ajaksi. Sen rikkominen on vakava asia, sitä ei nyky-yhteiskunta kerro.
Tuo neuvo sopii eläkeikäisille, ei kolmekymppisille.
Nuorena voi ja pitää saada odottaa parisuhteelta enemmän.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni haluaa eron lähinnä muodon vuoksi, häntä häiritsee asian byrokraattinen puoli. Suhteemme jatkuu, jos on jatkuakseen.
Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Hänellä on muutakin (muutos)kriisiä meneillään. Kaipaan häntä kun hän on poissa, mutta pieni irtiotto tekisi hänelle itselleen hyvää.
Olin sitä mieltä jo aiemmin.
Anteeksi, mutta kuulostaa oudolta, jos nyt monen vuoden jälkeen byrokraattinen puoli alkaa vaivaamaan. Enemmänkin tuo kuulostaa siltä, että eron jälkeen ei tarvitse kokea moraalista krapulaa muissa naisissa juoksemisesta. Et petä avioliitossa, kun on eronnut.
Jos meillä ei olis lapsia niin harkitsisin ehdottomasti jonkunlaista erillään asumista. Tuntuu että koronakotoilun seurauksena molemmat tarttis omaa aikaa ja tilaa olla erillisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole seksiä?
Tyhjentävä vastaus edellyttäisi varmasti seksuaaliterapeutin konsultaatiota, mutta mm. Tunnetason yhteyden turvattomuudesta aiheutunut pelko asettua niin alttiiksi, kuin seksissä toisen kanssa ollaan. Seksistä puhumisen vaikeudet. Seksielämän tylpistyminen kompromissiksi, jossa kumpikin tulee tyydytetyksi mutta ei itseään erityisesti inspiroivalla tavalla, jolloin arjessa ei vaikuta vaivan arvoiselta. Väsyttävä arki ja miehen uupumus, sekä haluttomuus priorisoida seksiä ajankäytössä. Arkisen hellyyden näivettymisen myötä kosketukseen hiipinyt epävarmuus.
Haluttomampi osapuoli on ollut meistä kumpikin, mutta eri aikoina. Kuvastaa muutenkin suhteen ongelmia: ne on tiedostettu, on puhuttukin, ratkaisua ja/tai pitkän tähtäimen motivaatiota ei löydy muutokseen, vaan kuuriluontoisia korjausliikkeitä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan ihmisillä tuntuu olevan se vielä suuremman onnellisuudentunteen tavoittelu päällimmäisenä?
Sanoit, että tulette ystävinä hyvin toimeen. Avioliitossa ystävyys on erittäin tärkeää, se kantaa vaikeiden aikojen yli. Se tietysti hiertää, että intiimi elämä on puuttunut pitkään. Onko miehesi masentunut tilanteesta?
Voi, kun löytäisitte hyviä ratkaisuja. Ehkä pariterapiaa kannattaisi jatkaa. En oikein osaa muuta neuvoa, mutta toivon, ettette eroaisi. Avioliitto on kuitenkin liitto. Tahdon-lupaus on annettu koko elämän ajaksi. Sen rikkominen on vakava asia, sitä ei nyky-yhteiskunta kerro.
Tuo neuvo sopii eläkeikäisille, ei kolmekymppisille.
Nuorena voi ja pitää saada odottaa parisuhteelta enemmän.
N56
Ei se iästä riipu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni haluaa eron lähinnä muodon vuoksi, häntä häiritsee asian byrokraattinen puoli. Suhteemme jatkuu, jos on jatkuakseen.
Yhdessä ollaan oltu yli 20v.
Hänellä on muutakin (muutos)kriisiä meneillään. Kaipaan häntä kun hän on poissa, mutta pieni irtiotto tekisi hänelle itselleen hyvää.
Olin sitä mieltä jo aiemmin.Anteeksi, mutta kuulostaa oudolta, jos nyt monen vuoden jälkeen byrokraattinen puoli alkaa vaivaamaan. Enemmänkin tuo kuulostaa siltä, että eron jälkeen ei tarvitse kokea moraalista krapulaa muissa naisissa juoksemisesta. Et petä avioliitossa, kun on eronnut.
Miehelleni tietyt muodollisuudet on tärkeitä, etenkin ennen. Pappi vihkimässä, lapsen kaste jne. Virallinen ero on hänelle lupa vapautua vanhasta ja aikansa eläneestä.
Minulle avioliitto olisi edelleen ok, mutta hän kokee avoliiton olevan rennompi. Se perustuu enemmän vapaaehtoiseen tahtoon.
Minusta hän ei halua eroon.
Olen jo aikoja sitten antanut hänelle luvan kokeilla kerran jonkun muun kanssa ( myös juttuja joita en tee), mutta hän ei ole halunut.
Olen hänen ensimmäinen vakava suhteensa ja seksikumppaninsa.
Toivottavasti asiat ratkeavat hyvin. Hyvää jatkoa, ap. Kiitos kun jaoit kokemuksesi.
Alue: Aihe vapaa
Ressukat. Lähes nainen kuin nainen kelpaa, kunhan ei vain tarvitse olla yksin.