Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemman asunto täysi-ikäisenkin lapsen koti?
31.07.2021 |
Kumppanin yli kolmekymppinen poika on asunut viimeiset 10 vuotta Saksassa, tulee pari kolme kertaa vuodessa Suomeen, käyttää kotiamme majapaikkanaan samalla kun keskittyy tapaamaan kavereitaan. Ja samalla valittelee, kun ei voi olla kotonamme ”kuin kotonaan”, minä kuulemma jatkuvasti kyttään hänen tekemisiään.
Sama henkilö unohtaa aamiaistarvikkeeet juustoa myöten auki keittiön tasolle, levittää kahvit pitkin poikin, sotkee ruokapöydän, eikä koskaan siivoa jälkiään. Kerran kun oltiin poissa ja hänellä oli koko asunto käytössä, hän rikkoi yhden lautasen, mukin ja lasin ja tietämättämme nukkui sängyssämme silloisen viikonloppu-heilansa kanssa, koska se sänky ”on parempi kuin vierassänky”. Ei vaihtanut lakanoita, kuulimme asiasta vasta myöhemmin.
En ole tämän pojan kanssa asunut koskaan, hän oli jo muuttanut pois kun menimme hänen isänsä kanssa yhteen. Asuntokin on eri kuin missä hän lapsuutensa vietti.
Kysymys kuuluu, tulisiko minun sallia hänen elonsa asunnossamme kuin pellossa, jotta hänelle tulisi varmasti fiilis että on kuin kotonaan?
En minä itse mene omien vanhempieni nykyiseen asuntoon porsastelemaan vaan koen olevani ennemmin kylässä kuin ”kotona”. Kotini on nykyinen asuntoni. Aivan kuten mieheni pojan koti on siellä Saksassa.
Mies kuitenkin valittaa minulle, että olen ”saatanan paska” ja kohtelen hänen poikaansa kuin paskaa.
Minusta ei ole kohtuutonta vaatia käytöstapoja ja ymmärrystä, missä se todellinen koti on. Kumminkin kolmekymppinen mies kyseessä.
Kommentit (40)
Ei todellakaan. Hän tulee teille vieraaksi, ja sillä sipuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Miehellesi oma lapsi on aina ykkönen. Jos ei ole, hänessä on jotain vikaa.
2) Aikuisen ihmisen pitäisi osata siivota jälkensä ja muutenkin käyttäytyä.
Ei kai tuossa muuta voi tehdä kuin yrittää keskustella asiallisesti puolin ja toisin.
Sun miehesi tehtävä tossa olisi sanoa aikamiespojalleen rajat. Mutta uusperhekuvioissa asioista tulee just noin vaikeita.
Mä en pidä isäni kotia kotinani, koska en ole siellä ikinä asunut. Sitten taas äitini ja isäni koti missä äitini asui kuolemaansa saakka tuntui aina kodilta.
Koska lapsuudessani vietin paljon aikaa mummolassani niin yksin kuin perheeni kanssa myös sinne meno tuntuu aina kuin kotiin menisi.
Kun lapseni tulee luokseni, hän usein avaa jääkaapin ja kurkistaa sinne, vaikka ei ole enää moneen vuoteen kotona asunutkaan. Minusta se on suloista ja olisi outoa jos hän olisi luonani vieras.
Mutta tottakai, näissä on aina erilaiset perhekultturit, eikä ole yhtä oikeaa tapaa
Vierailija kirjoitti:
Mä en pidä isäni kotia kotinani, koska en ole siellä ikinä asunut. Sitten taas äitini ja isäni koti missä äitini asui kuolemaansa saakka tuntui aina kodilta.
Koska lapsuudessani vietin paljon aikaa mummolassani niin yksin kuin perheeni kanssa myös sinne meno tuntuu aina kuin kotiin menisi.
Kun lapseni tulee luokseni, hän usein avaa jääkaapin ja kurkistaa sinne, vaikka ei ole enää moneen vuoteen kotona asunutkaan. Minusta se on suloista ja olisi outoa jos hän olisi luonani vieras.
Mutta tottakai, näissä on aina erilaiset perhekultturit, eikä ole yhtä oikeaa tapaa
Niin ja siis näin toimii myös miesystäväni luona, joka on ollut hänen elämässään oikeastaan aina, vaikka emme koskaan ole yhdessä asuneetkaan miehekkeeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies kuitenkin valittaa minulle, että olen ”saatanan paska” ja kohtelen hänen poikaansa kuin paskaa."
Oisko sun aika hommata oma koti?
Koti - vanhempien koti….
Nää olisi itse kunkin tehtävä selväksi itselleen.
Jos aikuinen mies kokee olevansa kotonaan silloin kun on isällään, niin siinä tapauksessa perheen aikaisempi sukupolvi on se joka määrittelee miten kotona ollaan. Eihän lapset koskaan päätä millaisia siivous- ja käytöstapoja kotona noudatetaan vaan aikuiset. Ja jos kaikki on aikuisia, niin silloin vanhemmat ja tai vanhempi ja tämän puoliso.
Vanhempien koti on paikka jonne mennään vierailulle. Siellä ollaan kuten isäntäväki käskee.
Eli sama asia mutta eri perustelut. Hän ei ole mikään päättävä osapuoli miten teillä ollaan ja eletään ja on makuasia kokeeko hän olevansa kotonaan vai kyläilemässä. Kummassakin tapauksessa te päätätte säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, jos lapsi on muuttanut pois. Ei, vaikka kyseessä olisi oma lapsuudenkoti. Kotoa muuttanut lapsi on vanhempiensa kodissa vierailulla, ja käyttäytyä tulee sen mukaisesti. Siivota jälkensä, kunnioittaa isäntäväen omaisuutta ja elää heidän tapojensa mukaisesti. Aikuisella lapsella on omakin koti, jossa sopii sitten sikailla ihan rauhassa.
Aika kamalaa olisi olla suhteessa, jossa puhutaan toiselle noin. Ehkä vähän isompi ongelma kuin tuo poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, jos lapsi on muuttanut pois. Ei, vaikka kyseessä olisi oma lapsuudenkoti. Kotoa muuttanut lapsi on vanhempiensa kodissa vierailulla, ja käyttäytyä tulee sen mukaisesti. Siivota jälkensä, kunnioittaa isäntäväen omaisuutta ja elää heidän tapojensa mukaisesti. Aikuisella lapsella on omakin koti, jossa sopii sitten sikailla ihan rauhassa.
Ja minun mielestäni taas lapsen ei koskaan tule saada sikailla kotonaan vaan samoin voi elää kotikodissa jatkossakin, kuten on elänyt ennen poismuuttoa. Mutta siis tottakai kotona pitää käyttäytyä asiallisesti, asui tai oli muuttanut pois.
Samoin, kun oletan, että lapsi saa mennä esim. jääkaapille ja ottaa sieltä ruokaa, oletan, että hän esim. osallistuu vaikka viikkosiivoukseen, jos sellaista hänen kotona ollessaan tulee. Ei ole vieras vaan voi ihan hyvin osallistua.
Vierailija kirjoitti:
On koti aikuisellekin lapselle. Mutta ei siellä silti porsastella saa, ja toisia pitää kunnioittaa.
Miten perustelet tuon? Onko jokainen aikuinen ihminen jolla on vanhempi/vanhemmat elossa oikeutettu pitämään vanhemman asuntoa, vaikka vanhusten palvelukodissa omana kotinaan? Voi tulla koko perheen voimin kaikki sisarukset sinne mummun ja papan pieneen asuntoon oleskelemaan kuin kotonaan koska vaan ja kuinka pitkäksi aikaa vaan, jos ei nyt älyttömästi sotke?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on törkeä. Lisäksi sinun ja miehesi koti ei ole miehen aikuisen pojan koti tai lapsuudenkoti eli ei mitåän asiaa nurkkiin jos sinä et niin halua.
Lisäksi kuka 30v mies edes haluaa isänsä vaimon kotiin asustelemaan? Kun ei oma vanhempi. 30v miehellä luulisi olevan peruskäytöstavat ja hoksottimet että ymmärtää mitä voi tehdä ja mitä ei. Pojan käytös on kuin 16v huonokäytöksisen teinin.
Just tän takia en halua uusperhettä. Ongelmia on vielä silloinkin kun lapset aikuisia.
Jos hän olisi oma lapsesi, sun olisi helpompi puuttua. Nyt kaikki tekemisesi katsotaan ”paha äitipuoli” -filtterin läpi. Siten kolmekymppisestä miehestä tuntuu että häntä kytätään, ja mielestäsi tuntuu että olet vaan tarkoituksella ilkeä hänen lapselleen. Ja sinusta tuntuu että sinun kotisi ei ole sinun kotisi.
Miehesi on avainasemassa, hänen tulisi löytää balanssi ensin. Mutta hänellä voi olla mitä tahansa henkkoht kitkaa aikuisen poikansa kanssa. Siihen vähän viittaa jos isäänsä käy tapaamassa muutaman kerran vuodessa ja silloinkin kavereihinsa keskittyen…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni on 20v, ja jos häneltä kysytään niin ei ole tämä talo hänen kotinsa. Hänellä on oma asunto josta puhuu kotinaan. Meillä käydessään hän käy vanhemmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On koti aikuisellekin lapselle. Mutta ei siellä silti porsastella saa, ja toisia pitää kunnioittaa.
Miten perustelet tuon? Onko jokainen aikuinen ihminen jolla on vanhempi/vanhemmat elossa oikeutettu pitämään vanhemman asuntoa, vaikka vanhusten palvelukodissa omana kotinaan? Voi tulla koko perheen voimin kaikki sisarukset sinne mummun ja papan pieneen asuntoon oleskelemaan kuin kotonaan koska vaan ja kuinka pitkäksi aikaa vaan, jos ei nyt älyttömästi sotke?
No meillä se toimii niin. Niin omien vanhempien kuin omien lastenkin suhteen. Palvelukoti toki on toinen asia. Mutta meille saa aina tulla. Eiköhän se ydinperheissä noin toimi, ja eroperheen vanhempi ei varmastikaan halua lapselleen sen huonompaa tukiverkkoa.
Joo, koti on aikuiselle lapselle koti, jos hän siellä asuu. Tuollaisilla pidemmillä vierailuilla ei varsinkaan omien vanhempien kotona olla tietenkään samalla lailla vieraita kuin jollain satunnaisella päiväkahvittelulla naapurin Irman luona. Siihen "kotonaan" olemiseen kuuluu paitsi se, että voi käydä oma-aloitteisesti kaapilla, myös se, että siivoaa jälkensä (siellä naapurin Irmallakin voi pyytää lasillisen vettä ja nostaa kahvikuppinsa tiskipöydälle, vaikkei niin kovin tuttavallisissa väleissä ollakaan, Irma sitten päättää, pyytääkö vierasta ottamaan lasin kaapista x vai tarjoileeko itse, ja avataanko vierailun aikana tiskikone tai roskiskaappi vai ei).
Jokaisella nyt tietysti on kotonaan oikeus määritellä toivottuja toimintatapoja, eli aikuisenkin lapsen pitää ottaa aina muut huomioon, ihan vaikka asuisi pysyvästi siellä vanhempansa kotona. Mutta ei yhdellä asukkaalla ole myöskään oikeutta jyrätä muita.
Kuulostat ylisiistiltä. Lapset ovat kaikkein tärkeimmät. Varmaan miehellesikin.
Vierailija kirjoitti:
"Mies kuitenkin valittaa minulle, että olen ”saatanan paska” ja kohtelen hänen poikaansa kuin paskaa."
Oisko sun aika hommata oma koti?
Sama tuli mieleen. Jos mies ja hänen poikansa kohtelee kuin lattiarättiä, niin jotain tarttis tehdä. Tehdä ainakin selväksi, että tämä peli ei vetele, ja jos ei tule muutosta minä häippäsen.
Meillä ei kotona asuva teinikään perseile tuohon tyyliin, eikä meistä vanhemmista kumpikaan lapsuuden kodeissamme.
Missä "pojan" äiti asuu?
On koti aikuisellekin lapselle. Mutta ei siellä silti porsastella saa, ja toisia pitää kunnioittaa.