Molemmat vanhempani ovat sitä mieltä että olen "liian herkkä"

Voivat olla oikeassakin. Koveta itseäsi, ei yliherkkää muut oikein jaksa pitkään katsella.

Sinussa ei ole mitään vikaa.

Vanhempasi ovat se ongelma.

Voi sinnuu. Ehkä olet yliherkkä, mutta ei kaikkien pidä olla kovismuijia. Erityisherkille on ainakin jotain keskusteluryhmiäkin, mutten tiedä onko niistä mitään iloa, koska niissäkin on aina päällepäsmäreitä.

Ehkä vanhempiesi makuun oletkin. Veikkaan, että he ovat vähän tyhmempiä myös, sillä tyhmät ihmiset eivät pysty käsittelemään tunteita, joita erilaisella herkkyydellä varustetut ihmiset heissä aiheuttavat. Saatika, että pitäisi mukauttaa omaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Voi sinnuu. Ehkä olet yliherkkä, mutta ei kaikkien pidä olla kovismuijia. Erityisherkille on ainakin jotain keskusteluryhmiäkin, mutten tiedä onko niistä mitään iloa, koska niissäkin on aina päällepäsmäreitä.

Olen mies.

-AP

No en minäkään tuollaista jaksaisi kuunnella. 

Koeta järjestää niin, ettet ole liikaa tekemisissä vanhempien kanssa, joilta et ole saanut tukea kasvuusi.

Käytte yhdessä kahvilla tai lounaalla joskus. Keskustelette säästä ja päivänpolitiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Voivat olla oikeassakin. Koveta itseäsi, ei yliherkkää muut oikein jaksa pitkään katsella.

Voi luoja, tuli fläsäri lapsuudesta ja äidistäni karjumassa ”koveta itseäsi”.

No kovetinkin siinä vaiheessa, kun äiti oli vuodepotilas.

-ei ap.

Sinussa ei ole mitään vikaa. He eivät ole pystyneet tukemaan sinua kasvussa ja ovat vain halunneet hiljentää sinut häiritsemästä heidän elämää (isääsi ärsyttänyt mm. sun ihan aiheellinen kritiikki). Anna vanhempiesi puuhata omiaan ja tee sinä samoin. Vierailut ja keskustelut lyhyinä ja pinnallisina.

Minäkin olin yliherkkä ja sitä pilkattiin. Pitää vain ajan kanssa antaa anteeksi ihmisten tyhmyys. Iän myötä kun alkaa tulla enemmän ihmistuntemusta niin pystyy paremmin ymmärtämään ettei vika ole itsessä vaan muissa ihmisissä jotka eivät ymmärrä erilaisia ihmisiä. Olen sellaisen henkisen kasvun käynyt itseni kanssa lävitse, siis ihan pohjallakin ettei kukaan tai mikään enää läpäise suojamuuriani. Vuosikymmenien itsensä ja itsearvostuksen työstäminen on sen takana. Kun huomaa olevansa niin vahvoilla ettei mikään satuta ja pystyy kaikki tyhmien ihmisten kommentit ja tölväisyt vaan ohittamaan niin elämä ei voi olla muuta kuin hyvää ja laadukasta. Siihen pystyy kehittymään jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivat olla oikeassakin. Koveta itseäsi, ei yliherkkää muut oikein jaksa pitkään katsella.

Voi luoja, tuli fläsäri lapsuudesta ja äidistäni karjumassa ”koveta itseäsi”.

No kovetinkin siinä vaiheessa, kun äiti oli vuodepotilas.

-ei ap.

Anteeksi, mutta hyi mulla on likainen mielikuvitus. Et varmastikaan tarkoittanut ihan sitä mitä tekstistäsi sain kuvan?

Herkkyyden kun pystyy kääntämään voimavaraksi niin siitä on hyötyä kun aistii toisten ihmisten tunnetilat. Kukaan ei pysty huijaamaan kun näkee ja aistii ihmisen epärehellisyyden lävitse. Yli herkällä on huippuhyvät aistit ja kun niitä oppii hyödyntämään niin välttyy monilta hankaluuksilta. Nuorena ei vielä osaa kun ei ole elämänkokemusta tarpeeksi. Kärsimykset kasvattavat luonnetta ja joilla on elämä helppoa niin eivät tule onnellisiksi loppua kohden vaan päinvastoin. 

Herkkyys on vahvuutta! Kaikilla sitä ei ole ja osa ns kovettaa itsensä ympäristön painostamana. Älä luovu herkkyydestäsi, opi hyödyntämään sitä ja pitämään sitä arvokkaana voimavarana. Se on osa sinua.