Miehet ihastuvat kavereihini AINA
Miten miehet voivatkaan olla niin geneerisiä ja ennustettavia?
Toki ymmärrän, että ystäväni ovat nättejä ja mukavia, mutta aina jaksaa yllättää. Onnistun löytämään miehen, jonka kanssa on yhteistä ja voidaan käydä haastavaakin keskustelua... Ja aina hetken kuluttua porukassa oleskeltuamme saan huomata, miten ollaan taas lumouduttu siitä sosiaalisuudesta, huolettomuudesta ja helppoudesta jota ystävilläni on tarjota.
Kai tässä pikkuhiljaa katkeroituu. Joillakin sitä vetovoimaa vaan riittää.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:35"]
Tosi kurjaa. Miehet on kai aika pinnallisia sitten. Mutta kyllä se oikea sullekin tulee vastaan. Ehkä olet itse ihastunut vähän vääränlaisiin miehiin, jotka sitten hairahtuvat ystäviisi.
Toisaalta, yrittävätkö ystäväsi hurmata kaikki miehet? Ei oikein kivalta kuulosta, jos niin on.
[/quote]
Nämä miehet on olleet aika erilaisia kaikki. Oli sitten sosiaalinen hurmuri tai introvertti ujostelija, lopputulo näyttää olevan sama. En usko, että tahallaan yrittävät olla ihastuttavia, miehet vaan käsittävät nätin naisen mukavuuden heti "tilaisuutena". Onhan heillä toisaalta enemmän pilkettä silmäkulmassa kuin minulla, lisäksi avainsanana on se HUOLETTOMUUS. Itse olen ehkä vähän sarkastisempi ja tykkään käydä pintaa syvemmällä, miehet ei taida tykätä siitä.
-ap
En tiedä....minä taas olen se johon miehet ihastuu....Ja arvaa onko kivaa kun ystävät alkavat siitten pilkata, että sinä se oot melkonen juoppomagneetti tai että ootas kun tulee ikää lisää, niin me muut vaan kaunistutaan kun sinä kuihdut entisestään jne Ja ei, ystäväni eivät ole läskejä, rumia tai miehet humalassa jne. Mutta näin on nyt jo useiden vuodein aikaan laiva/baarireissumme päättyneet.
Olen yrittänyt pohtia mikä tuon aiheuttaa, kun en pidä itseäni mitenkän erityisen kauniina edes. Yhden ystävän kanssa tästä pystyimme joka puhumaan ja pohdinnoisamme tuli esiin sellaisia veikkauksia, että olen yleensä aika iloisella tuulella, hymyileväinen ja avoin. En juo paljoa, lasin pari mutta silti minulla on ihan hauskaa. En oikeasti tiedä, mutta älä pliis anna tuon pilata välejäsi ystäviisi, ei tilanne heistäkään välttämättä kiva ole :(
Ja minä olen niin kyllästynyt siihen, että puhtaasti ystävää esittävä mies tunnustaa todelliset tunteensa.. Humalassa viimeistään. Mies ja kaunis nainen ei vain voi olla ystäviä, eikä miestä kannata kutsua kauniiden kavereiden kanssa illanviettoon, jos itse ei vedä vertoja heille. Tätä mieltä minä pohjimmiltani olen, niin tyhmältä kuin se kuulostaa omaankin korvaan.. Viimeksi alkukesästä yritin olla vain kaveri töissä tapaamani miehen kanssa, mutta eipä siitäkään mitään tullut. Lähentelyksi meni, vaikka olin kertonut suoraan että olin kiinnostunut hänestä nimenomaan ystävänä, ja että olen naimisissa.
Ap, tuossa se tuli. Sarkastisuus on ihan oma taiteenlajinsa, jota harrastan itsekin, mutta vain seurassa joka tuntee jo minut. Muuten ihmiset saavat herkästi ylimielisen tai muuten negatiivisen kuvan sinusta narisijana tai huomauttelijana. Itse tykkään keskustella ihmisten kanssa aiheesta kuin aiheesta ja luen todella paljon paitsi mielenkiinnosta, myös siksi että pystyn syvällisempiinkin asiakeskusteluihin. Enkä koskaan mainitse jatko-opinnoistani tmv, sillä ne kyllä karkottaa miehet, kun heheän tunnetusti haluavat olla aina se viisain, komein ja tarpeellisin :)
t. 4.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:46"]
Ap, tuossa se tuli. Sarkastisuus on ihan oma taiteenlajinsa, jota harrastan itsekin, mutta vain seurassa joka tuntee jo minut. [/quote]
Arkielämä on jo sarkasmia ja ironiaa täynnä, joten en miehenä lähde ainakaan mihinkään illanviettoon sitä lisäämään. Mies tarvitsee vapaalla ollessaan jotain hauskaa ja ei-niin-vakavaa, siksi kukaan ei halua jäädä jumiin ap:n kanssa. Työelämässä voi olla sitten toisin.
Minulle tärkeintä on iloisuus (blondit saa plussaa)
Ei ehkä kannata olla alussa sarkastinen ja naama mutrussa
Mies
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:46"]Ap, tuossa se tuli. Sarkastisuus on ihan oma taiteenlajinsa, jota harrastan itsekin, mutta vain seurassa joka tuntee jo minut. Muuten ihmiset saavat herkästi ylimielisen tai muuten negatiivisen kuvan sinusta narisijana tai huomauttelijana. Itse tykkään keskustella ihmisten kanssa aiheesta kuin aiheesta ja luen todella paljon paitsi mielenkiinnosta, myös siksi että pystyn syvällisempiinkin asiakeskusteluihin. Enkä koskaan mainitse jatko-opinnoistani tmv, sillä ne kyllä karkottaa miehet, kun heheän tunnetusti haluavat olla aina se viisain, komein ja tarpeellisin :)
t. 4.
[/quote] Sulla jo valmiiksi ihmeellinen asennevamma miehiä kohtaa. Jäät rannalle ruikuttaa !
M28
Minulla täysin sama. Olen itse ilonen ja saan hlposti seuraa, mutta yksi ihana ystäväni kerää aina kaikki miesten huomion, kun olemme yhdessä. Olen jo tottunut siihen, ja sinkkuna en odottanut koskaan mitään miehiltä kun lähdin ystäväni kanssa matkaan. Mietin tosi paljon mistä se johtui. Hän sai huomion jopa olemalla hiljaa, joten ajattelen sen johtuvan ulkonäöstä. Ei sille mitään mahda, ja jos halusi itse lähteä "iskemään miehiä" se piti tehdä ilman tätä ystävääni.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:42"]En tiedä....minä taas olen se johon miehet ihastuu....Ja arvaa onko kivaa kun ystävät alkavat siitten pilkata, että sinä se oot melkonen juoppomagneetti tai että ootas kun tulee ikää lisää, niin me muut vaan kaunistutaan kun sinä kuihdut entisestään jne Ja ei, ystäväni eivät ole läskejä, rumia tai miehet humalassa jne. Mutta näin on nyt jo useiden vuodein aikaan laiva/baarireissumme päättyneet.
Olen yrittänyt pohtia mikä tuon aiheuttaa, kun en pidä itseäni mitenkän erityisen kauniina edes. Yhden ystävän kanssa tästä pystyimme joka puhumaan ja pohdinnoisamme tuli esiin sellaisia veikkauksia, että olen yleensä aika iloisella tuulella, hymyileväinen ja avoin. En juo paljoa, lasin pari mutta silti minulla on ihan hauskaa. En oikeasti tiedä, mutta älä pliis anna tuon pilata välejäsi ystäviisi, ei tilanne heistäkään välttämättä kiva ole :(
[/quote]
Nuorempana myös minun ystävieni poikaystävät "ihastuivat" minuun. Olin itsekin varattu ja vaikeassa, riitaisassa suhteessa. En flirttaillut, mutta nautin kun sain jutella miesten kanssa normaalisti, ilman riitoja tai pelkoa riidasta. Joten olin hyvin rento ja hauska ja olen aina ollut hyvä kuuntelija. Tästä miehet ilmeisesti pitivät. Ystäväni valitettavasti pelkäsivät, että yritän viedä heidän miehensä. Tätä en todellakaan yrittänyt. Olisihan siitä seurannut hirveä sota myös omassa suhteessani.
Tosi kurjaa. Miehet on kai aika pinnallisia sitten. Mutta kyllä se oikea sullekin tulee vastaan. Ehkä olet itse ihastunut vähän vääränlaisiin miehiin, jotka sitten hairahtuvat ystäviisi.
Toisaalta, yrittävätkö ystäväsi hurmata kaikki miehet? Ei oikein kivalta kuulosta, jos niin on.