Vaimo tuli vasta aamuyöstä kotiin. Minä pakkasin laukkuni ja lähdin hotelliin.

Ei kannata jäädä yhteen alkoholiongelmaisen puolison kanssa, sukupuolesta riippumatta. Tein sen virheen aikoinani, kun menin yhteen naisen kanssa, jolle rempseä alkoholinkäyttö oli arkipäivää jo ennen pariutumistamme. Luulin sen olevan hänelle vain vaihe nuoruutta. Erehdyin kuitenkin pahasti, mutta tajusin sen liian myöhään. Olimme ehtineet mennä naimisiin ja saada kaksi lasta. Todelliset vaikeudet alkoivatkin vasta avioliiton myötä. Ex-vaimolleni viihtyi entistä tiiviimmin alkoholin parissa. Lasten- ja kodinhoito jäi retuperälle. Oli hirvittävää tulla kotiin töistä ja löytää vaimo sammuneena milloin mistäkin, pöydän alta, kylpyhuoneen lattialta, vaatekaapista, autotallista. Lapset päätyivät entistä useammin vanhempieni luo hoitoon. Kerrankin, kun kotiuduin töistä, olivat juhlat ja ilonpito ylimmillään talossamme, parisenkymmentä juhlijaa, seassa sellaisia, joita en edes tuntenut. Tätä porukkaa oli jopa vuoteessamme. Kun ilmoitin, että juhlat loppuvat tähän ja kaikki muut, paitsi vaimoni ulos tältä, minulle sanottiin, että minä olen se, joka saa luvan lähteä vetämään. Minulla alkoi tehdä tiukkaa jaksamisen kanssa. Mietin asiaa varmaan tuhat kertaa ja lopulta päädyin siihen, että avioero on ainoa oikea ratkaisu. Ero tuli pian, ja lapset jäivät minulle (yksinhuoltajuus, koska vaimoni oli siihen kykenemätön). En tarkkaan ottaen tiedä, missä entinen vaimoni tällä hetkellä asuu. Sen tiedän kuitenkin, että alkoholi on edelleen tukevasti mukana hänen elämässään, miehet vaihtuvat, ryyppyremmeissä kuljetaan ja häntä hakataan (entinen anoppini näitä aina välillä kertoo). Koettakaa keskustella asioista. Itse yritin tehdä niin, tosin huonolla menestyksellä. Kysyin lasteni äidiltä monet kerrat, miksi hänen pitää ottaa niin usein viinaa, mutta en saanut siihen koskaan kunnollista vastausta. En toivoisi tällaista edes pahimmalle vihamiehelleni.

Sellaista se on, kun mies ei osaa valita itselleen laadukasta naista jo heti ensi metreillä.

Unohdit rekkikset.

Kivasti tehty, saa vaimo toipua rauhassa hiljaisessa asunnossa.

Sinä olet aviomieheksi loistotyyppi, kun pakkasit laukut ja läksit hotelliin ja teit vaimosi uudelle miesseuralaiselle makuuhuoneessa ja aamiaispöydässä tilaa. Noin tekee kunnon mies.

Hei ap, muijasi osaa varmaan järjestää kunnon ryyppyjuhlia.

Yhteenveto: akkamainen mies ja miesmäisesti ryyppäävä nainen.

Kun nainen joi maksansa piloille:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/naiset-valtaavat-paihdeklinikat-…

Egju kyrrr utr🤔🙁🥵🥴😨🤑😐😎😑🤥🤣🥶😋

Katoitko minuutti pornoa vai maksoitko kanavista?

Vierailija kirjoitti:

Katoitko minuutti pornoa vai maksoitko kanavista?

En kumpaakaan. Valmistauduin työmatkaa varten. ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jäädä yhteen alkoholiongelmaisen puolison kanssa, sukupuolesta riippumatta. Tein sen virheen aikoinani, kun menin yhteen naisen kanssa, jolle rempseä alkoholinkäyttö oli arkipäivää jo ennen pariutumistamme. Luulin sen olevan hänelle vain vaihe nuoruutta. Erehdyin kuitenkin pahasti, mutta tajusin sen liian myöhään. Olimme ehtineet mennä naimisiin ja saada kaksi lasta. Todelliset vaikeudet alkoivatkin vasta avioliiton myötä. Ex-vaimolleni viihtyi entistä tiiviimmin alkoholin parissa. Lasten- ja kodinhoito jäi retuperälle. Oli hirvittävää tulla kotiin töistä ja löytää vaimo sammuneena milloin mistäkin, pöydän alta, kylpyhuoneen lattialta, vaatekaapista, autotallista. Lapset päätyivät entistä useammin vanhempieni luo hoitoon. Kerrankin, kun kotiuduin töistä, olivat juhlat ja ilonpito ylimmillään talossamme, parisenkymmentä juhlijaa, seassa sellaisia, joita en edes tuntenut. Tätä porukkaa oli jopa vuoteessamme. Kun ilmoitin, että juhlat loppuvat tähän ja kaikki muut, paitsi vaimoni ulos tältä, minulle sanottiin, että minä olen se, joka saa luvan lähteä vetämään. Minulla alkoi tehdä tiukkaa jaksamisen kanssa. Mietin asiaa varmaan tuhat kertaa ja lopulta päädyin siihen, että avioero on ainoa oikea ratkaisu. Ero tuli pian, ja lapset jäivät minulle (yksinhuoltajuus, koska vaimoni oli siihen kykenemätön). En tarkkaan ottaen tiedä, missä entinen vaimoni tällä hetkellä asuu. Sen tiedän kuitenkin, että alkoholi on edelleen tukevasti mukana hänen elämässään, miehet vaihtuvat, ryyppyremmeissä kuljetaan ja häntä hakataan (entinen anoppini näitä aina välillä kertoo). Koettakaa keskustella asioista. Itse yritin tehdä niin, tosin huonolla menestyksellä. Kysyin lasteni äidiltä monet kerrat, miksi hänen pitää ottaa niin usein viinaa, mutta en saanut siihen koskaan kunnollista vastausta. En toivoisi tällaista edes pahimmalle vihamiehelleni.

Tätä me naiset ollaan saatu kestää jo 60 luvulta. Nyt miesten vuoro kestää juoppoa naista

Jaa, mitä sitten?

Et ole vissiin itse koskaan tullut aamuyöllä humalassa kotiin.

Parempi noin kuin joku hysteerinen kohtaus.

Pullahiiri?