Onko sulla kokemusta sellaisesta...

että juuri kun ajattelet elämän olevan ja tulevankin olemaan lähinnä harmaata raadantaa, arkea ja sekalaista taistelua, eikä juurikaan löydy enää kiinnostusta ihmissuhderintamallakaan kuvitella löytävänsä jotain aitoa ja ihanaa, ja että etenkin sillä saralla jotain tahtoisit (tahdoit), niin juuri silloin tuuli kääntyykin myötätuuleksi? Olenkohan vain hölmö, kun ajattelen siltikin että ehkä jo ensi kuussa asiat ovat toisin. Ehkä jo ensi kuussa tapaan jonkun sellaisen ihmisen, josta tuleekin minulle todella tärkeä (vastavuoroisesti!) ja löydän taas pitkän ajan jälkeen jotain syvällisempää tasoa tähän elämääni sitä olemassaolollaan rikastavan, oikeasti hyvän ihmissuhteen muodossa.

Onko sulla kertoa jotain tosielämän tarinaa tällaisesta tapahtumasta?