Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ei ymmärrä, että ihan kaikkea ei tarvi sanoa niin suoraan,
29.07.2021 |
Koska suoraan sanominen, vaikka ei sitä tarkoittaisikaan, voi loukata toista.
Aviomieheni on tälläinen, mielestäni puhuu liian suoraan usein, miettimättä, että pahoitan mieleni.
Itse yleensä mietin tarkkaan mitä sanon moniin asioihin, koska en halua nolata tai loukata ketään.
Tämäkin on toisaalta pieni juttu, mutta kuitenkin pahoitin mieleni. En siitä halua kuitenkaan sanoa miehelleni, koska tiedän ettei tarkoittanut loukata.
Mutta minulla on kaksi teiniä, heidän isänsä teki itsemurhan 15 vuotta sitten ja jätti jälkeensä itsemurhaviestin.
Luin sen ensimmäisen kerran tänään ja lapseni lukevat sen kun ehtivät.
Lasten isällä oli vaikeaa, oli adhd, päihdeongelmaa jne...
Hän koki että on rasitteeksi meille.
Emme asuneet virallisesti yhdessä tuon takia, mutta pidimme yhteyttä ja hän välillä näki esikoista, joka oli vauva silloin.
Tuossa kirjeessä hän sanoi rakastavansa lapsiansa, minua hän ei maininnut.
Enkä nyt pahoittanut mieltäni siitä, mitä hän oli kirjoittanut, vaan kun mieheni sitten sanoi mulle, että "Hän ei rakastanut sua, vaan ainoastaan lapsia", kirpaisi hieman sielussa.
Lisäsi heti perään, että hän kuitenkin rakastaa mua.
Tiedän ettei mies halunnut loukata, mutta miksi kaikki pitää sanoa ääneen?
Mua ei haittaa, vaikka lasten isä ei mua rakastanutkaan, hän on nyt kuollut ja eläessäänkin aiheutti aika paljon murhetta. Toki uskoin ennen hänen kuolemaansa, että meistä tulee vielä perhe, kun hän ehdotti kihlautumista ym..
Haluaako tälläiset ihmiset, jotka paukuttaa kaiken päin näköä, miettimättä että se saattaa loukata toista, nähdä kuinka heidän sanomisiinsa reagoidaan, haluaako ne nähdä kun toinen alkaa itkeä vai mitä ihmettä?
Minä en sanoisi kellekkään jos näkisin tuollaisen kirjeen, että "se ei sua kuitenkaan rakastanut".
En puhu tästä aiheesta puolisoni kanssa enempää, enkä näytä, että sieluuni sattui se kommentti.
Tekisi mieli itkeä, mutta en itke.
Kommentit (30)
Olisi tosiaan kiva kuulla niiltä, jotka möläyttelee asioita, että miksi möläyttelette?
Ettekö edes sekunniksi jää ensin miettimään, kannattaako tätä nyt sanoa, vaan puhutte mitä sylki suuhun tuo?
Miltä teistä tuntuu jos näette, että kuulija loukkaantui puheestanne?
Kertokaa, jotka ootte tälläisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen alkanut sanoa suoraan kaiken, koska ärsyttää niin paljon rivien välistä puhujat ja heidän oletuksensa, että heidän tapansa olisi jotenkin hienostunein ja sivistynein (kyllä, ihan ovat sanoneet, että he uskovat, että heidän tapansa pn hienostunein ja sivistynein, en ole tulkinnut rivien välistä).
Loukkaantuminen on ihan loukkaantujan oma asia.
Tästä uhriutumisesta ja ammattiloukkaantumisesta on tullut jo meemi, kaikki tekee sitä. Jopa isot miehet. Kaikenlaisia...
Nämä on monesti vielä niitä ihmisiä jotka oikein kehuu ja pröystäilee että ovat suorapuheisia. Oikeasti kertoo vaan että heillä on puuttelliset sosiaaliset taidot, eivät osaa lukea tilannetta eikä ole tilannetajua, eivät ymmärrä empatiaa. Ehkä jonkin asteista autismia tai muuta neurologista häiriötä ilmassa jos aikuinen ei näitä osaa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on monesti vielä niitä ihmisiä jotka oikein kehuu ja pröystäilee että ovat suorapuheisia. Oikeasti kertoo vaan että heillä on puuttelliset sosiaaliset taidot, eivät osaa lukea tilannetta eikä ole tilannetajua, eivät ymmärrä empatiaa. Ehkä jonkin asteista autismia tai muuta neurologista häiriötä ilmassa jos aikuinen ei näitä osaa.
Aamen. Todennäköisesti myös itse vetävät hirmuherneet nenäänsä jos heille vastaa samaan sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei miehesi ole tunteellinen ihminen? Jos ei itse tunne mitään kun joku möläyttelee, ei tajua, että toisia se satuttaa.
No ap:n saama kommentti oli asiaton ja tarpeeton tuossa tilanteessa. Mutta muuten on paljon parempi puhua suoraan eikä päädytä tilanteeseen jossa kaikki olettavat ymmätääneensä rivienvälin oikein mutta ovat ymmärtäneet täysin väärin ja kaikki vaan olettaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot sosiaaliset taidot. Monta aspergeria lähisuvussa, ehkä minussakin ripaus. Yritän yleensä paikata tätä olemalla mahdollisimman hiljaa. :D
T. suorapuheinen
Olen ollut lapsesta asti hyvin suorapuheinen ja saanut ajoittain palautettakin "möläyttelystä". Sain nyt vuoden sisään sekä autisminkirjo/asperger että adhd-diagnoosit. Hermoston kehityshäiriö aiheuttaa sen, että joskus avaan suuni ennen kuin ehdin ajatella. Onnekseni olen kyennyt opettelemaan milloin kannattaa olla hiljaa tai pehmentää sanomisiani mutta tietty suoruus tulee aina olemaan osa minua. Olen myös löytänyt kaltaisiani joiden seurassa ei tarvitse juuri suodattaa puheitaan.
Osalla "nepsyistä" ei ikävä kyllä ole kykyä tai halua opetella ihmissuhdetaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ap:n saama kommentti oli asiaton ja tarpeeton tuossa tilanteessa. Mutta muuten on paljon parempi puhua suoraan eikä päädytä tilanteeseen jossa kaikki olettavat ymmätääneensä rivienvälin oikein mutta ovat ymmärtäneet täysin väärin ja kaikki vaan olettaa asioita.
Riippuu, mitä suoraan puhumisella tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan itsensä selkeää ilmaisua, niin kyllä. Sisältää oletuksen tilanteeseen sopivasta ystävällisyydestä. (Jokaisessa tilanteessa ei tarvi olla ystävällinenkään.) Jos tarkoitetaan absoluuttista rehellisyyttä, niin ei.
Veteen piirretty viiva, missä menee raja hyvän/huonon suorapuheisuuden välillä. Kulttuuri- tilanne ja luonnekohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Huonot sosiaaliset taidot. Monta aspergeria lähisuvussa, ehkä minussakin ripaus. Yritän yleensä paikata tätä olemalla mahdollisimman hiljaa. :D
T. suorapuheinen
Sehän se vasta mukavan kuvan antaa, jos muuten kököttää hiljaa ja sitten yhtäkkiä töksäyttää, että paukahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on moukka niin on moukka. Yleensä nämä totuudentorvet ovat sitten todella huonoja vastaanottamaan samanlaista suoraanpuhumista heitä itseään koskien. Itse olen alkanut kysymään suoraan, että mitä oikein tarkoitit tuolla tai että olipa typerästi sanottu
Ikävä tosiasia on, että oikeasti Kaikki möläyttelee yhtä lailla. Itseään on helppo pitää fiksumpana, koska ne, joita itse loukkaa, eivät näytä loukkaantumistaan ulospäin. mutta empatia ei koskaan ole täydellistä, eli sitä arvaa väistämättä väärin, mikä toisia loukkaa. Myös kommunikaatio on epätäydellistä, eli toiset ymmärtävät puheitasi eri lailla kuin tarkoitit. Sille ei voi mitään. Sen voi vain hyväksyä itsessään ja antaa anteeksi muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkei miehesi ole tunteellinen ihminen? Jos ei itse tunne mitään kun joku möläyttelee, ei tajua, että toisia se satuttaa.
Mieheni on todella tunteellinen, hän ei häpeä itkeä, jos itkettää, hän on useimmin se, joka halaa, kertoo rakastavansa, ja jos näkee mun itkevän, lohduttaa jne...
Siksi uskon, ettei hän tahallaan loukannut, mutta ei tuo mielestäni ollut myöskään kovin tarpeellista sanoa ääneen.
Nyt mietin, tulevatko lapsenikin sanomaan kirjeen luettuaan, että heidän isänsä ei rakastanut minua.. ja mietin, miten reagoin siihen sitten...
Toisaalta mietin, miten joku voi sanoa rakastavansa lapsiaan ja silti hylätä heidät. Vaikka toisaalta ymmärrän lasten isää hyvinkin.
En syytä häntä mistään.
T. Ap
Exän suvussa puhutaan suoraan eli paukautetaan ihan mitä vain ja perään vaan todetaan "mie vaan sanon". Ihan mitä tahansa paskaa saa laukoa, kunhan tuon sanoo loppuun. Näin hienosti ulkoistetaan oma vastuu ja voidaan vastapuolta syyttää herkkänahkaisuudesta, jos toinen loukkaantuu. En tiedä mikä aivovamma sielläkin vaivaa.
Sun ukkos oli mustasukkainen susta sun kuolleelle puolisolle, ja se mustasukkaisuus sai sen häijyksi. Eli tarkoitus oli hyvä, vaikka keino väärä.
Mä tavallaan ymmärrän, että jonkun suusta purskahtaa tuollainenkin sammakko juurikin mustasukkaisuuden takia, se on niin kamalan voimakas tunne. Monissa muissa tilanteissa en pysty edes arvailemaan syytä, mikä saa ihmisen ylittämään soveliaisuuden rajat ja alkaa loukata.
Jospa koittaisit päästä tästä vaan yli. Sun vanha ukkosi ihan varmasti rakasti sua. Itsemu rhansa hetkellä hän saattoi kuitenkin olla esim. vihainen sinulle jostain tai hävetä tekoaan niin paljon tai mikä ikinä syy olikin juuri siinä kohtaa elämässä, ettei sanonut rakastavansa sua.
Voi kun sulla olisi joku, joka näissä kahdessä murheessa (enti. ukon teko ja uuden ilkimysmäinen heitto) voisi sua lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sun ukkos oli mustasukkainen susta sun kuolleelle puolisolle, ja se mustasukkaisuus sai sen häijyksi. Eli tarkoitus oli hyvä, vaikka keino väärä.
Mä tavallaan ymmärrän, että jonkun suusta purskahtaa tuollainenkin sammakko juurikin mustasukkaisuuden takia, se on niin kamalan voimakas tunne. Monissa muissa tilanteissa en pysty edes arvailemaan syytä, mikä saa ihmisen ylittämään soveliaisuuden rajat ja alkaa loukata.
Jospa koittaisit päästä tästä vaan yli. Sun vanha ukkosi ihan varmasti rakasti sua. Itsemu rhansa hetkellä hän saattoi kuitenkin olla esim. vihainen sinulle jostain tai hävetä tekoaan niin paljon tai mikä ikinä syy olikin juuri siinä kohtaa elämässä, ettei sanonut rakastavansa sua.
Voi kun sulla olisi joku, joka näissä kahdessä murheessa (enti. ukon teko ja uuden ilkimysmäinen heitto) voisi sua lohduttaa.
Kiitos, pääsen kyllä yli. Hetken vain mietin asioita ja elämä taas jatkuu.
Tuosta on muutenkin jo niin kauan, ja en ole menneitä muistellut tai murehtinut aikoihin.
Uskon ettei ole mitään järkeä tässä vaiheessa alkaa miettimään, rakastiko tuo lasten isä mua vai ei. Ap
Ongelma on siinä, että rivien välistä puhuja kuvittelee muiden ymmärtävän kuunnella rivien välistä ja vielä tulkitsevan viestin oikein. Sitten seuraan kaikenlaista tyytymättömyyttä ja väärinymmärtämistä. Jos viesti on suora ja selkeä, se menee varmemmin perille.
Jos kuulija ymmärtääkin viestin oikein, on aivan sama vaikka olisi sanonut suoraan.Suoraan sanomalla vältetään kommunikoinnin karikot.
On kuitenkin tilanteita, joissa on toimittava kohteliaasti ja muita loukkaamatta. Esim. liikeneuvottelussa olen käyttänyt puoli tuntia kohteliaaseen vastaukseen - Suomalaisten kesken homma olisi sujunut kahdessa minuutissa "tämä ei käy koska ....". mutta kansainvälisessä toiminnoissa on otettava kulttuurierot huomioon.
kasvattakaa karvat kirjoitti:
Loukkaantuminen on ihan loukkaantujan oma asia.
Tästä uhriutumisesta ja ammattiloukkaantumisesta on tullut jo meemi, kaikki tekee sitä. Jopa isot miehet. Kaikenlaisia...
Tuo on vastuun pakoilua. Puhutaan mitä sylki suuhun tuo ja jos joku loukkaantuu, syytetään loukkaantujaa uhriutumisesta ja loukkaantumisen kulttuurin levittämisestä. Mitä vaan pitäisi muka saada sanoa ilman suodattimia.
Voimia ♥️