Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yläasteen aloittava tyttäreni on todella kaunis
10.08.2014 |
Viimeinenkin lapsenpyöreys alkaa olla kadonnut. Tytöllä on pituutta, upeat hiukset ja kasvonpiirteet. Rumaksi aikoinaan haukuttuna olen onnellinen hänen puolesta. Ehkä teini-ikä on hänelle helpompaa kuin minulle, toivottavasti.
Kommentit (46)
Toivottavasti todella kerrot. Ettei tyttö ole ihan häkellyksissä, itsetunto-ongelamaisena väittämässä kaikkia kehuja valheeksi myöhemmin.
T. Nykyään tiedostavansa olevansa kaunis lääkäriopiskelija. Paskat vanhemmat. Todella surkeat. Ja nyt vähän humalassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tyttöjen kauneutta kehutaan, kun taas pojissa arvostetaan älyä ja urheilullisuutta? Ulkonäkö on sellainen piirre, jolle ihminen voi jotain vain rajallisesti, mutta taitojaan voi kehittää. Suosittelen, että kehut tytärtäsi ihan toisista asioista.
Heh hauska kommentti tämä viimeisin. Mutta olisiko ehkä sinullakin ollu joskus ollut jotain kysyttävää "entiseltä nuorelta"? Nykyään kun mitä vaan voi kysyä keskustelupalstalta, mutta eikö olisi hienoa että olisi paikka mistä saisi tavallisen ihmisen kanssa keskustella, jos ei esim oman vanhemman kanssa kehtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:03"]
Toivottavasti todella kerrot. Ettei tyttö ole ihan häkellyksissä, itsetunto-ongelamaisena väittämässä kaikkia kehuja valheeksi myöhemmin.
T. Nykyään tiedostavansa olevansa kaunis lääkäriopiskelija. Paskat vanhemmat. Todella surkeat. Ja nyt vähän humalassa :)
[/quote]
Miksi alapeukutatte? Onko av-mammoille liikaa että joku on sekä kaunis että älykäs? :O
Vitun ressukat, menkää lähihoitajat ja siwan kassat jatkamaan hommianne katkerina alapeukuttajina. Ei sille mitään mahda, toiset ovat vaan tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:03"]
Toivottavasti todella kerrot. Ettei tyttö ole ihan häkellyksissä, itsetunto-ongelamaisena väittämässä kaikkia kehuja valheeksi myöhemmin.
T. Nykyään tiedostavansa olevansa kaunis lääkäriopiskelija. Paskat vanhemmat. Todella surkeat. Ja nyt vähän humalassa :)
[/quote]
Miksi alapeukutatte? Onko av-mammoille liikaa että joku on sekä kaunis että älykäs? :O
Vitun ressukat, menkää lähihoitajat ja siwan kassat jatkamaan hommianne katkerina alapeukuttajina. Ei sille mitään mahda, toiset ovat vaan tyhmiä.
[/quote]
Ne on ihmiskunnan saastaa... vähä-älyiset ihmiset. Kassat, hoitajat, tarjoilijat, bussikuskit. Palvelevat niitä jotka oikeasti tekevät jotain.
Ymmärrän hyvin, jos toivot omalle lapsellesi helpompaa yläasetta kuin mitä sinulla on ollut. Etenkin, jos olet ollut kiusattu tai muuten kokenut ettet kuulunut porukkaan. Kuitenkaan kaunis ulkomuoto ei välttämättä takaa helppoa elämää, vaan ennemmin hyvä, terve itsetunto, hyvä huumorintaju ja empatiakyky.
Olen itse ollut koko elämäni niin sanotusti kaunis tyttö. Olin jo alaasteella 170cm pitkä, hoikka, vyötärölle pitkät paksut hiukset, isot silmät, korkeat poskipäät ja paksut huulet. Olin kuitenkin aina todella ujo ja minun oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Tämä aiheutti paljon väärinkäsityksiä ja minua pidettiin kylmänä ja ylpeänä. Monesti minun oli myös helpompi tutustua poikiin, koska olin pienestä pitäen ollut melkoisen villi ja poikatyttö. Lisäksi tytöt tuntuivat ottavan minut jotenkin uhkana etenkin yläasteelle siirryttäessä ja olivat epäluotettavia ystäviä. Tilannettani ei helpottanut kun seiskaluokan alkaessa ysiluokan pojat äänestivät minut koulun parhaimman näköiseksi tytöksi; olin leimattu kaikkien myös vanhempien tyttjen silmissä. Naapurikoulusta tuli yksi kovistyttö kavereineen kyselemään minua nimeltä ja ilmoitti hakkaavansa minut; joku poika, josta hän tykkäsi, oli samassa koulussa kuin minä ja huhut olivat kantautuneet... Onneksi poikapuolinen serkkuni oli ylemmällä luokalla ja melkoinen "kovis" itsekin. Joten sain olla rauhassa. Jatkuvia väärinkäsityksiä, kun juttelin jonkun pojan kanssa, johon joku toinen tyttö oli ihastunut, koska olin uhka. En ikinä seurustellut yläasteella, suutelin kahta poikaa koko aikana. Silti minua yritettiin leimata huoraksi. Kai se oli turvallisinta. Se sana ilmestyi lokeroni oveen, pulpeteissa luki **** on huora. Onneksi minut on varustettu terveellä itsetunnolla ujoudestani huolimatta, sekä melkoisella määrällä sisua. Selvitin, kuka minua haukkui huoraksi ja kohtasin sen tytön. Meistä tuli sen jälkeen ystävät :) Kuitenkaan, en sanoisi, että yläaste oli minulle helppoa aikaa. Kaikkea muuta. Yleensä toivoin, että olisin ollut vähän tavallisemman näköinen. Kuten joku kavereistani. Lyhyempi, en niin laiha, ei niin paksut "pusuhuulet"... En niin aikuisen näköinen, Siinä toinen ikävä puoli. Muistan kun olin 12-vuotias ja olimme Espanjassa perheeni kanssa; leikin vielä Barbeilla kaksi vuotta nuoremman siskoni kanssa. Silti minulla oli rinnat, vyötärö, lantio, pitkät sääret ja näytin kasvoilta 18-vuotiaalta. Aikuiset miehet huutelivat perääni kadulla ja tulivat kysymään äidiltäni voivatko he viedä minut yökerhon. He luulivat, että olin 17-18-vuotias. Todella kiusallista, pelottavaa ja ahdistavaa. Ei mua kiinnostanu pätkän vertaa mitkää miehet! Mä tykkäsin mun luokalla olevasta päätä lyhyemmästä pojasta, joka oli söpö.
Myöhemmin myös aikuistuttuani olen kohdannut naisten taholta ilkeyttä ja miehet ovat olleet ongelma; on ollut suoranaista häirintää ja huorittelu on melkein arkipäiväistä. Huorittelu on sinänsä huvittavaa, koska olin 18 kun menetin neitsyyteni ja olen ollut aika harvan miehen kanssa (verrattuna moneen ystävääni), eikä minulla ole ikinä ollut yhden illan juttua.
Nyt tietty kaikki kiusatut ja epäsuositut ehkä hieman vaatimattomammalla ulkomuodolla varustetut naiset ovat, että "Buuhuu. Cry me a river. Kylläpä sulla on ollut rankkaa!" En mitenkään halua vähätellä kenekään toisen, kiusatun kokemuksia. Halusin vaan tuoda esille sen, ettei kaunis ulkomuoto aina takaa sitä, että kaikki on hyvin ja pärjää. En mä oo elänyt mitään unelmaa, jossa mä saan kaiken mitä haluun ja kaikki palvoo mua. Melkein päinvastoin. Oon vasta aikuisena kolmekymppisenä alkanut arvostaa sitä mitä mä oon. Ulkoista ja sisäistä. Ja mä viihdyn nykyään peilikuvani kanssa ja toivon samaa kaikille. Vaik mul on nykyään ryppyjä, riipputissit imetyksestä, hätäsektiosta arpi mahassa ja selluliitiä perseessä kun rakastan herkkuja!
Mä myös toivoisin, että tän nykykulttuurin valossa yrittäisit kehua sun tytössä jotain muuta kuin ulkonäköä. Varmasti sen teetkin. Mut kaikkein pahinta on kaunis tyttö, joka luulee et se ei tarvii mitään muuta kun ulkonön menestyäkseen elämässä. Ei me tarvita enää yhtään lisää Martina Aitolehtiä tai Sofia Ruusiloita. Kauneus kun on sellainen juttu, et se vaan kaikilta katoaa ja jos me eletään vanhoiks niin kyl me aika samalta näytetään kaikki. 90-vuotiaasta on paha sanoo millanen missi se on ollu. No, ehkä on hirvee läjä selfieitä todistamassa sen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehh. On sullakin aihe päteä. Dziisas sentään. On varmaan hyvät mahikset kehittyä pissikseksi.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:31"]
Viimeinenkin lapsenpyöreys alkaa olla kadonnut. Tytöllä on pituutta, upeat hiukset ja kasvonpiirteet. Rumaksi aikoinaan haukuttuna olen onnellinen hänen puolesta. Ehkä teini-ikä on hänelle helpompaa kuin minulle, toivottavasti.
[/quote] Miten tuo älyllinen puoli???? Tekeekö koulutehtävät itsenäisesti? Todistus tietenkin on ysejä ja kymppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 01:08"]
Miksi tyttöjen kauneutta kehutaan, kun taas pojissa arvostetaan älyä ja urheilullisuutta? Ulkonäkö on sellainen piirre, jolle ihminen voi jotain vain rajallisesti, mutta taitojaan voi kehittää. Suosittelen, että kehut tytärtäsi ihan toisista asioista.
[/quote] ei ole tyttöä mutta jos olisi niin korostaisin muita puolia kun ulkonäköä. Itsellä poika eikä mikään rumilus , koulunkäyntiä olen pitänyt tärkeänä, innostanut, kannustanut, kehunut ja loistavaa tulosta on tullut.
Mä luulen, että ulkonäön alleviivaaminen ja siitä kehuminen (ylenmääräisesti) voi olla tänäpänä vähän karhunpalvelus tyttölapselle. Naisten ulkonäköpaineet ovat vaan lisääntyneet ja lisääntyneet, ja ihannekuvat ovat sellaisia, joita kukaan ei-photoshopattu ihminen ei oikein voi tavoittaa. Jos tyttö kokee kovin vahvasti, että hänen "kelpaavuutensa" on kiinni hyvästä ulkonäöstä, tulee herkästi paljon ahdistusta ja ongelmia, vaikka ulkopuolisen silmissä poikkeuksellisen kaunis olisikin. Jotenkin toivoisi muutenkin, että nuoret tytöt voisivat välillä vähän hellittää loputtomasta itsensä tarkkailusta ja ylikorostuneesta itsetiedostavuudesta (miltä näytän tässä asennossa, miten noi katsoo mua, voinko tehdä tuota tai tuota ettei tukka mee sekaisin jne.).
Parasta olisi, jos voi vahvistaa lapsessaan tunnetta, että hän on ihana sellaisena KOKONAISUUTENA kuin on, omana itsenään :) Niin tytöillä kuin pojilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 21:45"]
Onnea, minun tyttäreni on jo aikuinen, korkeasti kouluttautunut kaunotar. Ja hänellä on makua ja rahaa ostaa kauniita, laadukkaita klassisia vaatteita. Hoikka on ja pitää kunnostaan huolta.
Mikä parasta, on rakastava, ystävällinen ja huolehtiva vaimo, äiti, tytär ja sisar veljelleen. Kovasti tuntuu olevan tykätty myös työssään, esimies ja oppilaat ja heidän vanhempansa ovat kertoneet. Kovasti on tytär kuulema äitinsä nököinen, otan kohteliaisuutena.
[/quote]
Kukas sen kissan hännän nostaa?
Minun tyttö ei ollut lapsena pyöreä, vaan tikkulaiha. Minäkin olen ilahtunut tästä murrosiästä, joka toi kurvit. Itselläni on lattana takapuoli, joka ei ollut mistään kotoisin edes silloin kun olin hoikempi. Ja pienestä asti olen ollut pyöreä, nyt järkyn lihava. On ihanaa, kun voi ostaa tytölle kauniita vaatteita, kun hänelle löytyy niin helposti sopivia. Hänellä on paljon kauniimpia liivejä kuin minulla koskaan.
Kasvoista tyttö ei ole erityisen kaunis, vaan sellainen tavallisen näköinen. Hiukset ovat onneksi paksut, isältään perinyt lainehtivat hiukset. Omani ovat ohuet kuin mitkä. Ihan täysillä iloitsen siitä, että lapsella on moni asia mukavammin kuin itsellä, vaikka silkkaa tuuriahan tuo on, miten ne geenit sattuvat napsahtamaan.
Kaikkein eniten ilahduttaa kuitenkin se, että tyttö on fiksu ja ahkera. Ja monella tapaa reippaampi kuin itse olin tuon ikäisenä. Liiallinen kauneus voi tietyillä aloilla olla haitaksikin, joten kohtuus kaikessa.
Minäkin olin tosi kaunis teininä. En vain uskonut sitä itse. Nyt kun kuvia katsoo, niin siellähän on ihan älyttömän kaunis nuori tyttö. Nimenomaan kauniit hiukset ja kasvot. Mutta laiha kuin mikä, ei yhtäkään muodon puolikastakaan -->minua haukuttiin rumaksi laudaksi. Pallinaamaisetkin ylimeikatut tylleröt olivat haluttua tavaraa, kunhan oli tissit. Teinipojat... :D
[quote author="Vierailija" time="11.08.2014 klo 00:15"]
Minäkin olin tosi kaunis teininä. En vain uskonut sitä itse. Nyt kun kuvia katsoo, niin siellähän on ihan älyttömän kaunis nuori tyttö. Nimenomaan kauniit hiukset ja kasvot. Mutta laiha kuin mikä, ei yhtäkään muodon puolikastakaan -->minua haukuttiin rumaksi laudaksi. Pallinaamaisetkin ylimeikatut tylleröt olivat haluttua tavaraa, kunhan oli tissit. Teinipojat... :D
[/quote]
Teini-ikä on niin raadollista itse kullekin. Kaikkien yhteinen ongelma on epävarmuus ja huono itsetunto, mikä osoittautuu miten kullakin, ja ajaa käyttäytymään toisia kohtaan mulkusti. Ja avot, kaikki kärsii. Ihana ikä! En kaipaa. :D -32
Alue: Aihe vapaa
Moi! Pakko komentoida. Itse en ikinä ole pitänyt itseäni kauniina, enkä taida tähän päivään asti olla koskaan kuullut kenenkään sanovan minulle että olet kaunis. Silti vaikka ala-asteen olin ujo, aloin saada yläasteen aikaan jostain syystä itsevarmuutta ja pian aloin olla luokan "hauskuuttaja", "viihdyttäjä", "pelle".. Jokin.. Ja kas kummaa olinkin äkkiä koulun suosituin, (en ruma) en mikään prinsessa. Ja niinhän siinä kävi että poikia olisi riittänyt, yhden valitsin, jonka 'vaihdoin' riitojen vuoksi, seuraavassa suhteessa olen ollut noin 9 vuotta, reilut. Tarinan opetus, ei aina tarvitse olla hiton kaunis ja laiha jotta olisi suosittu!! Voi kun olisi sellainen chat paikka jossa nuoret voisivat keskustella entisten nuorten kanssa, itsellä olisi ainakin paljon annettavaa.. Vaikeimmissakin paikoissa. Sellaisen yrityksen (tuottavana) kun saisi pystyyyn jossa voisi kenties syrjäytyviä nuoria auttaa anonyymisti, niin olisi hiton hienoa!