Lue keskustelun säännöt.
Jätin miehen jota rakastan.
10.08.2014 |
Oli asioita jotka olisi johtaneet eroon ennen pitkää kuitenkin. Kamala ikävä ja tekisi mieli pyytää hänet takaisin, sitä en kuitenkaan tule tekemään. :(
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 16:34"]Voi ap tuttu tunne, ja kalvaa vieläkin, erosta melkein 2vuotta.. Rakastan edelleen, ja hän minua, mutta suhteemme ei vain toiminut tunnemäärästä huolimatta...
[/quote]
...ja eikä varmasti tulisi toimimaankaan.. :/ T.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:( Oletteko yhteyksissä vielä? Mua pelottaa kuinka pystyn pitämään itseni koossa jos nähdään. Ap
Ihailen teitä,minä kamppailen samojen päätösten kanssa. Tosin,sillä erotuksella ettei mun rakkaus riitä,koen ettei miehelle riitä mikään mitä yritän.
en haluaisi luovuttaa,mutta voin niin pahoin tässä suhteessa. Mies on sitä mieltä,että kaikki viat ovat minussa ja minun pitäisi muuttua,eikä näiden asioiden tajua voi näyttää minulle tunteitaan. Saisinpa voimia irrottautua tästä suhteesta,miltä odotin ja toivoin niin paljon enemmän.
Mulla sama juttu pari viikkoa sitten. 5 vuotta takana ja rakkaus ei ole missään vaiheessa loppunut, mutta kun se rakkaus ei vaan riitä enää jossain vaiheessa. Kaikkein pahinta on kun mies itkee ja pyytää mahdollisuutta ja mä tiedän, että ei meidän suhteella ole tulevaisuutta, meillä on niin eri tavoitteet ja arvot.
Olisinpa tehnyt samoin heti. Mutta en malttanut, ero tuli sitten monen surkean vuoden jälkeen. Rakkaus kuoli vähitellen, jälkeen ei jäänyt mitään hyvää.
On hyvä tajuta lopettaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multa meni monta vuotta hukkaan suhteessa joka ei toiminut. En myöskään uskaltanut tehdä päätöstä ennenkuin pakon edessä. Lasten vuoksi yritin enkä halunnut luovuttaa.
Miksi olisi johtanut eroon myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen krooninen masennus, alkoholismi ja aseksuaalisuus.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 16:42"]:( Oletteko yhteyksissä vielä? Mua pelottaa kuinka pystyn pitämään itseni koossa jos nähdään. Ap
[/quote]
olemme silloin tällöin yhteydessä, ei siis seksiä läheisyyttä tms, vaan jutellaan. Tunteet liian voimakkaat jotta voisi olla pelkkiä ystäviä, mutta ajatus siitä, että tämä ihminen olisi täysin poissa elämästäni, on äärettömän surullinen ajatus. Emme jatkuvasti ole yhteydessä, joskus hyvin pitkiäkin taukoja, mutta n. Kerran kuussa jutellaan. Edelleen ainoa ihminen, jolle pystyn puhumaan kaikesta. Rakastan häntä todella, mutta parempi näin.
ps. Syy eroon oli alkoholi, täälläkin. Maailman kiltein, lojaalein ja ihastuttavin persoona, mutta tuota juomista en tule koskaan sietämään, ehkä jos hän olisi pari vuotta juomatta, voisin harkita...
t. 2&3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pps. Alkuun en pysynytkään koossa, kun tavattiin. Molemmat vain itkettiin ja kyhjötettiin vieretysten. Pikkuhiljaa helpottui.
Nautin nykyään todella keskusteluistamme. Silti joka kerta riipaisee sielua hiukan.
t. 2&3&11
Minäkin jätin miehen, jota rakastin eniten maailmassa. Päätös oli kuitenkin oikea, olihan tuo rakkaani väkivaltainen ja petti. Sattui silti. Rakkaus on hassu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman olen minäkin kokenut, ja jollain tasolla 10 vuotta myöhemmin rakastan häntä yhä. Jos syyt eroon olisivat poistuneet, ottaisin hänet empimättä takaisin.
Toivottomia tosirakkauksia siis riittää :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kauanko olette olleet yhdessä? Onko miehen masennusta yritetty systemaattisesti hoitaa? Tai alko-ongelmaa? Ehkä ongelmat seksuaalisuudessa liittyvät masennukseen? Ja ehkä alkon käyttökin johtuu siitä, tai päin vastoin masennus alkon käytöstä...
Meilläkin viina tuli väliin. Erosta nyt jo neljä vuotta, edelleen sattuu hirveästi. Yhdessä oltiin 15 vuotta.
En tiedä, voinko ikinä ketään toista rakastaa. Mies on maailman kiltein, hauskin ja ihanin persoona. Edes kännissä ei koskaan ollut inhottava. Rakastaa myös minua edelleen, tiedän sen. Mutta ei vaan voi mitään. Olisi varmaan parempi, kun ei oltaisi missään tekemisissä, mutta lasten takia on pakko. Toisaalta ajatus elämästä kokonaan ilman häntä on ihan järkyttävä, mahdoton ajatus.
Onpa surullista! On siis olemassa noin monta miestä jolla on rakastava nainen, mutta mies ei saa silti huonoja tapojaan kitkettyä. En voi ymmärtää.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 19:02"]Meilläkin viina tuli väliin. Erosta nyt jo neljä vuotta, edelleen sattuu hirveästi. Yhdessä oltiin 15 vuotta.
En tiedä, voinko ikinä ketään toista rakastaa. Mies on maailman kiltein, hauskin ja ihanin persoona. Edes kännissä ei koskaan ollut inhottava. Rakastaa myös minua edelleen, tiedän sen. Mutta ei vaan voi mitään. Olisi varmaan parempi, kun ei oltaisi missään tekemisissä, mutta lasten takia on pakko. Toisaalta ajatus elämästä kokonaan ilman häntä on ihan järkyttävä, mahdoton ajatus.
[/quote]
puhut kuin minun suullani :( erosta tosin 3 vuotta ja yhdessä 6.. Olen varma, etten ketään tuolla tavoin voi rakastaa, miestyyppi myös kuvailemasi, mutta lisäksi äärimmäisen herkkä ihminen kyseessä. Hänkin tuntee samoin, mutta ei kykene elämään toisin... Olo on melkein kuin leskellä, äärimmäinen suru kulkee aina mukana..
Minulle tuli tosi surullinen olo, kun luin noita teidän tarinoita.. Harvemmin kuulee näistä eroista, joissa molemmat rakastaa... Vaikea samaistua, mutta silti tulee surullinen mieli.. :-\
Missä on ap? :-o Jäin koukkuun tähän ketjuun...
Voi ap tuttu tunne, ja kalvaa vieläkin, erosta melkein 2vuotta.. Rakastan edelleen, ja hän minua, mutta suhteemme ei vain toiminut tunnemäärästä huolimatta...