Kuinka usein itket

Kerran viikossa varmaan keskimäärin. 

Päivittäin yleensä.

Ehkä kerran kuussa.

T. Mies

Kerranviikossa

Yllättävän paljon itken, usein turhautunutta tai surullista itkua, joskus yllättynyttä/muuten liikuttunutta. Ehkä joka kolmas päivä keskimäärin, vaihtelee toki paljon.

Ehkä 5 kertaa vuodessa. Itkeminen on ämmien hommaa.

-Nainen 21v

Joka päivä. Yleensä töissä tai kotona suihkussa töiden jälkeen, ettei lapset nää.

Joka päivä nykyään.

Ehkä kerran/ pari vuodessa. Silloin, kun olen aivan maassa. Itku ei auta mitään ja itkupillit on ärsyttäviä.

Joskus enemmän ja joskus vähemmän..kun läheinen ihminen kuoli niin joka päivä ja monta kertaa. Mutta tavallisesti ehkä kerran viikossa.

Yleensä taidan vollottaa kunnolla kerran kuukaudessa kun on menkat. Kunnon pms oireet. Liikutun yleensäkin herkästi ja saatan tirauttaa katsellessa jonkun surullisen leffan tai surullisten uutisten vuoksi jne.

Oli hankala kausi jonka aikana itkin lähes joka ilta monen kk ajan. Mutta"normioloissa" ehkä 2-6kk välein.

Vaihtelee. Joskus meni vuosi niin etten itkenyt juuri yhtään. Silloin itku jotenkin "patoutui" ja purskahdin kerran itkuun ihan ilman syytä, silloin itkin kauan ja vuolaasti. Ei mulla mitään hätää silloin ollut, oli aika omituine fiilis itkeä ihan muuten vaan.

On myös kausia jolloin itken päivittäin. Kyllä mä varmaan kerran viikossa ainakin itken keskimäärin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2014 klo 18:41"]Ehkä kerran/ pari vuodessa. Silloin, kun olen aivan maassa. Itku ei auta mitään ja itkupillit on ärsyttäviä.

[/quote]

Itku puhdistaa. Mulla on ainakin sen jälkeen sellainen jännä levollinen olo. Murheet on saatu ulos sitten.

En oikeastaan koskaan. Viimeaikaisista ajoista viimeksi kun isäni kuoli. En ole ollenkaan tunteellinen, siis että kyynelihtisin vaikkapa jotain leffaa katsoessani. Lisäksi olen onnellinen ja minulla on asiat hyvin. Ei ole syytä olla surullinen.

Itken ehkä kerran vuodessa, joskus ehkä pari kertaa vuodessa.

Itku ei sinänsä toki ratkaise ongelmia, mutta mm. poistaa stressihormoneja, mikä helpottaa oloa kovastikin. Ei se tunteiden ja kyynelten patoaminenkaan niitä ongelmia ratkaise, joten tietenkin kannattaa itkeä jos itkettää. Ärsyttäviä nämä "itku ei auta mitään"-ihmiset.

Hyvä kysymys! 

Avomies meinaan sanoi just yks päivä, että olen ehdottomasti herkin hänellä olleista tyttöystävistä ja viittasi nimen omaan itkuherkkyyteen. Veikkaan, että keskimääräinen itkumäärä olisi ehkä 1krt/vko. Joskus päivittäin, joskus en kuukauteen.

Mutta mulla on tällainen teoria, joka liittyy tuohon aiemmin mainittuun "itkun puhdistavuuteen". Olin nuorempana kova riitelemään ja nimen omaan haastamaan riitaa. Tuolloin riitely oli mulle purkautumisen keino, eli sen jälkeen oli rentoutunut olo.

Onneksi olen oppinut tuosta pois, se oli läheisille tosi rankkaa. Nykyään luulen, että itku toimittaa mun elämässä samaa virkaa: eli itken jonkin verran ihan ilman syytä, vaan pyrkaakseni jotain sisäistä painetta. Itkunkin jälkeen on hyvä olo!

Päivittäin, mutta on varmaankin näin raskausaikana normaalia.

Oman kykyni itkeä kyseenalaistin vuosia sitten.

Olin eronnut väkivaltaisesta puolisosta. Opiskelin yliopistossa ja elin yksinhuoltajan arkea 6 v poikamme kanssa.

Tarhassa oli sattunut pieni tapaturma. Lohduttelin poikaa ja vamman laatua kartoittaakseni kysyin: Itkitkö sinä?

Poikani vastasi: En tietenkään itkenyt.

Ajattelin tuon olevan peräisin jostain "pojat ei itke" asenteesta.

Käänsi kasvonsa minuun päin, hymyili kirkkailla silmillä ja sanoi: Äiti. Ethän sinäkään koskaan itke.

Tuo poika on nyt 22 vuotias upea nuorukainen jolla on 14 vuotias upea pikkuveli.

Kumpikaan pojistani ei ole nähnyt minua itkemässä. Edes yksin en pysty itkemään.

Rakkautta, ilo ja välittämistä tunnen kuitenkin. :)