Muita, joilla ei ole teiniaikaisia heiloja?
Olisihan se ihanan romanttista, jos teiniaikainen heila ottaisi yhteyttä Facebookissa ja uusi suhda alkaisi. Ongelma on vain se, että minulla ei ole teiniaikaisia heiloja. Olin niin ruma ja epävarma, että ei minusta kukaan ollut kiinnostunut. Jotain yhden tai parin illan kuvioita oli sitten täysi-ikäisenä, mutta ensimmäinen varsinainen seurustelukumppani oli mieheni, joka tapasin 24-vuotiaana. (Ei mulla kyllä ole Facebookiakaan).
Muista?
Kommentit (9)
No on mutta olen sen yhden ja saman heilan kanssa edelleen.
Ei. Ekaa kertaa aloin edes tapailemaan miehiä kun olin 22-vuotias, nyt pari vuotta vanhempana en ole vieläkään seurustellut kertaakaan. Minkäs teet kun olet ujo etkä mikään kaunis, eikä kohdalle koskaan osunut sellaista miestä joka olisi halunnut seurustella mun kanssa. Aika karulta vaan tuntuu, kun suuri osa on kokeneet ensirakkaudet jo vuosikausia sitten...
Eipä oikeastaan ole. Pari kolme yhdenillan juttua ja 15-vuotiaana mukaan tarttunut poikaystävä istuu tuossa pöydän toisella puolella edelleen.
Ei minullakaan ollut. Kasvoin pikkukaupungissa, jossa ei ollut ketään kiinnostavaa. Kaikki tunsi kaikki, ja jutut kulki äänennopeudella. Kun läksin pois, niin tapasin ekan poikaystävän viikon päästä.
Ei minullakaan ollut. Olin liian epävarma teininä. Aikuisena alkoi sitten olla vientiä liiankin kanssa.
Ei mullakaan teininä heiloja ollut, 13-vuotiaana ihastuin yhteen mieheen ja totesin itsekseni, et jos en tota saa ni en ota ketään. Lopulta sain sen ukon 19-vuotiaana ja nyt kymmenen vuotta ihastumisen jälkeen ollaan naimisissa ja toinen lapsi on nyt alle kuukauden.
En tiedä mistä johtuu, mut mua ei ikinä kiinnostanu seurustella vaan seurustelun ilosta. Musta seurustelu on perseestä, ja alan siihen vasta jos haluan sen miehen loppuelämäksi.
Ei ollut heiloja teininä. Ensimmäisen poikaystäväni kohtasin 20-vuotiaana, ja hänen kanssaan olen edelleen, naimisissa tosin :)
Minä olen ääriuskonnollisesta perheestä. Kuinka minä olisin teininä heilan löytänyt?
Muutin pois kotoa ylioppilaaksi pääsemisen jälkeen. Kävin treffeillä mutta miehet eivät pitäneet minusta koska istuivat ja jurottivat oluttuoppinsa kanssa. Eihän siinä voinut muuta kuin toivottaa hyvää illanjatkoa toiselle ja lähteä itse kotiin lukemaan.
Tutustuin vasta 25-vuotiaana mieheeni ja olemme nykyään naimisissa. Mieheni puhuu vapaaehtoisesti ja vieläpä selvin päin!
Ei ollut. Liian tiukka kotikasvatus. Kahden kuukauden sisällä kotoa muutosta 19v:na oli laadukas poikaystävä.