Lue keskustelun säännöt.
Oletko valmis hoitamaan omat vanhempasi ja isovanhempasi, kun hoitajia ei ole riittävästi?
28.07.2021 |
Viitisen vuotta ja tilanne on tämä, jollei ihmeitä tapahdu.
Yhteiskunta ei enää kykene tarjoamaan perushoivaa vanhuksille, joten omaisten on jaksettava hoitaa, tai vanhukset jäävät heitteille. Heitteillähän he jo monella mittarilla mitattuna ovat tälläkin hetkellä, mutta nyt sentään vielä päivittäin käy hoitaja kotona tsekkaamassa, että vanhus on hengissä ja lääkkeet otettuna.
Kommentit (39)
Ei onnistu, elleivät vanhemmat muuta, eivätkä tule muuttamaan toiselle puolen Suomea. Ei olisi mitään järkeäkään siirtää mahdollisesti dementoituvia täysin vieraaseen ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on vauras vanhus, eikä hän saa nytkään mitään hoitoa saati tukea yhteiskunnalta. Joutuu maksamaan kaikki itse, joten eriarvoisuus on räikeää myös vanhuksille suotavissa eduissa jo nyt. Hassua, että joku vähävaraisempi saa aivan kaiken?
Mutta äitini ei todellakaan halua meitä lapsia hoitamaan häntä. Tykkää joskus lähteä autoajelulle jonkun meidän lapsen kanssa tai lounaalle isommalla sukuporukalla, mutta saisi slaagin jos me tunkisimme hänen yksityiselämäänsä, Eivät kaikki vanhukset halua lasten päättävän heidän asioistaan.
Olisin valmis. Isovanhempani ovat kuolleet ajat sitten joten heidän hoitamisensa ei olisi tullut esiin missään elämäni vaiheessa. Isäni on kuollut - äiti toimi omaishoitajana. Jäljelle jää äiti, joka on nyt lähemmäs 90 v. Äiti ei ole vielä hoidettavissa, mutta tarvitsee kyllä seuraa ja tukihenkilöä.
Esimerkiksi on parempi kun hän ei kiipeile tikkaille ja fyysistä voimaa ei enää löydy, joten nämä tietyt fyysiset jutut on parempi delegoida nuoremmille. Internettiä jne ei ole opetellut eikä aio opetella, joten tuki näissä on tarpeen. Muuten kyllä laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, seuraa oman taloutensa kuluja ruutupaperivihkomenetelmällä. Muisti pelaa paitsi että jotkut uudemmat tapahtumat eivät jää hyvin mieleen.
Mutta jonain päivänä se hoitaminen tulee vääjäämättä eteen, vaikka olisi kuinka ns virkeä vanhus. En haluaisi jättää häntä ylityöllistettyjen hoitolaitosten / hoitajien "armoille". Mitenkään leimaamatta hoitoihmisiä noin yleisesti.
En, koska olen ollut huostaanotettuna, vanhemmat eivät huolehtineet minusta joten miksipä minäkään heistä. Syynä oli vakava väk ivalta, jonka vanhempani kieltävät täysin. Yritin heidän kanssaan kyllä lähestyä lasten synnyttyä, josko olisivat olleet paremmat isovanhemmat kuin vanhemmat, mutta ei. Yhteistyötä ei voinut aloittaa siltä pohjalta, että minä olen kehitysvammainen ja mielisairas, joka pikkutyttönä keksi heistä valetarinoita ja joka halusi tuhota heidän elämänsä valehteluillaan. Ja sain sossut, lääkärit ym. manipuloitua kirjoittamaan lausuntoja pahoinpitelyjen jäljistä.
Appivanhempani ovat muuten vain täysiä mulkkuja, apu kuulemma menee vain tyttärille. Tyttäret vastavuoroisesti hoitakoot heidät, sitä odotellessa. Nyt jo tuuli kääntynyt siihen suuntaan, että meidän toivotaan muuttavan lähemmäs appiksia, mukamas tarjoavat meille lastenhoitoapua, mitä ei aiemmin saatu lainkaan. "Lapsista" nuorin täyttää 14, eikä kukaan heistä tarvitse enää mitään hoitoa.
"...päivittäin käy hoitaja kotona tsekkaamassa, että vanhus on hengissä ja lääkkeet otettuna.."
Noihin kumpaankaan ei tarvitse hoitajan koulutusta, joten sen voi hyvin tehdä joku muukin kuin minä tai ulkopuolinen hoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sain hiustenrepimistä, remmillä hakkaamista, alistamista, simputusta, orjuuttamista, niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa äitiltäni. "Isä" taas hylkäsi kun täytin 18 "elarit on nyt maksettu, hyvästi". Äiti taasen heitti pois kotoa.
Lisäksi äitini oli ostellut nimissäni luotolla kaikenlaista, joiden vuoksi sain itselleni 18-vuotis synttärilahjaksi viiden vuoden luottohäiriömerkinnän ja maksaa sellaisia velkoja, jotka ei itse tekemiäni edes ollut. Kiva oman elämän alku.
On tietysti täysin ihme, ettei minusta tullut rikollista. Asun omistusasunnossa ja lompakosta löytyy jopa luottokortti. Vuosikausien masennuksen, terapioiden ja hoidon jälkeen selvisin juuri ja juuri hengissä.
Vastaus kysymykseen: en ole kummankaan kanssa tekemisissä. Ovat myrkyllisiä ihmisiä ympäristölleen. Olen kuitenkin antanut heille anteeksi kaltoinkohteluni. En viitsi roikkua menneessä. Kuitenkaan en koe olevani heille mitään velkaa. Kun he eivät minua halua, en minäkään halua heitä. Heidän täytyy itse hoitaa asiansa kuntoon - tai olkoot vaikka hoitamatta. Ei ole minun asiani. Kummankin osalta kieltäydyn myös perinnöstä. (on sellainen olo, että siitäkin olisi vain kuluja ja harmia). En aio hoitaa edes hautaamista. Hoitakoot sisarukset, ne ketkä ovat heidän silmäteriään. Saavat myös pitää perinnön.
Voin hoitaa mutta en yksin. Pitää mennä hoivakotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitanut työkseni ja se oli ihan ok, sillä työvuoro kesti 8 h.
Hoidin taannoin muistisairasta anoppiani 4 vrk. Olin ihan kuoleman kielissä.
En nukkunut yhtään, kun rouva hiippaili ympäri taloa, meinasi pissiä vaatekomeroon.
Pakkasi meidän tavaroita kassiinsa ja piilotteli omiaan sekä meidän tavaroita, joita ei saanut pakattua.
Jos osasi mennä vessaan, niin käytetyt paperit tunki pesupulveri laatikkoon.
Puulämmitteisessä saunassa kaatoi löylyvedet puulaatikkoon ym, ym.
Työnä laitoksessa sujuu hoito hyvin, mutta ei kenenkään kodissa, ellei vanhus ole liikuntakyvytön.
Yhden yön aikan tehty "järjestys" vie kahden päivän siivouksen.
Hymistelkää tevain, että kyllä minä hoidan😣
Tämä hoitajapula on samanlainen meemi kuin työvoimapulakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin hoitaa 8 h päivässä jos ovat tässä samassa hoitokodissa hoidossa kun olen töissä.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti oli mahdotonta tulla toimeen pelkällä omaishoitajan korvauksella.
Kun omasa asunnosta juoksee kulut kuitenkin koko ajan.
Enkä usko, että edes jaksaisin hoitaa vuodepotilasta, joka on täysin autettava niin wc:n kuin pesulle ja syötettävä sänkyyn.
Ja joutuisin hoitamaan 7/24 joka ikinen päivä.
Hoitolaitoksissa hoitajilla on sentäs kahdeksan tunnin vaihtuvat vuorot, aina on eri hoitaja remmissä.
Omaishoitaja on aina yksin.
Vuodepotilas on helpompi hoitaa kuin dementoitunut ikiliikkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti oli mahdotonta tulla toimeen pelkällä omaishoitajan korvauksella.
Kun omasa asunnosta juoksee kulut kuitenkin koko ajan.
Enkä usko, että edes jaksaisin hoitaa vuodepotilasta, joka on täysin autettava niin wc:n kuin pesulle ja syötettävä sänkyyn.
Ja joutuisin hoitamaan 7/24 joka ikinen päivä.
Hoitolaitoksissa hoitajilla on sentäs kahdeksan tunnin vaihtuvat vuorot, aina on eri hoitaja remmissä.
Omaishoitaja on aina yksin.
Vuodepotilas on helpompi hoitaa kuin dementoitunut ikiliikkuja.
Ai että, tämä! Olen pystynyt hoitamaan äitiäni viisi vuotta kotona, koska hän on niin huonojalkainen. Kerran silti rämpi tien varteen pysäyttämään ohikulkijoita pyytääkseen soittamaan poliisit, koska arveli miehen tappaneen minut. Mies tuli onneksi sopivasti kotiin ja jostain syystä äiti sujuvasti istui murhaajan kyytiin kuitenkin ja ajelivat juhlavasti postilaatikolta pihaan, ja sitten soittivat minulle yhdessä. Hiukan tragikoominen tilanne ja mietittiin toisenkin kerran, mitä sitten olisi tapahtunut kun äiti olisi saanut jonkun naapurin pysäytettyä. Miehellä oli muutenkin täysi kaaos sinä päivänä kaikin tavoin ja itkunauroi illalla kun kertoi koko kuviota. Sanoi että meinasi tulla erään verran epätodellinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen pitäisi pysyä työelämässä entistä myöhemmälle iälle ja se on monen kohdalla juuri sitä aikaa, kun iäkkääksi eläneet vanhemmat eivät enää pärjää tai pärjäävät hyvin heikosti kotonaan. Miten ihmiset sitten järjestäisivät elämänsä jos vanhusten hoito jäisi omaisten harteille ottaen huomioon sen, että on itse vielä työelämässä ja/tai niitä hoitoa ja apua tarvitsevia vanhuksia saattaa olla yhtä aikaa useampiakin (esimerkiksi jos molempien puolisoiden jopa molemmat vanhemmat ovat elossa eikä heistä kukaan pärjää enää itsekseen)?
Vanhemmat ei ole elossa, enkä olisi missään nimessä hoitanut.
Anoppi tuossa vielä heiluu, eivätkä hänenkään jälkeläiset ole häntä hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti ratkaisematon ongelma. Suuret ikäluokat ovat jo vanhoja, ja heitä on paljon! Työikäiset eivät halua tehdä raskasta hoivatyötä. Ulkomailta ei saa tarpeeksi hoitajia, sillä hoitajapula on lähes kaikkialla, ja harva haluaa tulla juuri Suomeen tekemään hoivatyötä surkealla palkalla.
Viitisen vuotta ja niistä suurista ikäluokista on enää rippeet jäljellä.
Viimeinen isovanhempani kuoli 20 vuotta sitten. Vanhempiani en tule hoitamaan.
Ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä pois työelämästä. Ja siinä vaiheessa, kun ihminen tarvitsee hoitoa, häntä ei voi jättää työpäivien ajaksi yksin kotiin.
Isovanhemmista viimeinen kuoli jo 90-luvulla. Vanhempieni hoito kustannetaan heidän omaisuudella, jota ovat ahkerasti säästänyt 50 vuotta. Isäni saa olla omissa oloissaan ja äitiäni voin käydä tervehtimässä kuten nytkin eli 1-2 kk välein.