Synkkä on aihe, mutta tämä on kuolemisessa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Mä en ole koskaan ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä joten kiinnostaisi millainen se haju on?

Etkö ole ikinä käynyt vanhainkodissa? Siellä melkein aina haisee kalma. Joku on lähdössä ja kuoleman oikein tuntee.

Ihminen menee tajuttomaksi ja heikentyy siis ruumiista lähtee voima ei jaksa liikkua tai nukkuu vähän kuin verensokerit koholla väsyttää tai rauta arvot alhaiset heikko olo . Enemmistö potilaista kärsii janoa kylmää vettä ei pysty itse ottamaan suu kuivuu toisaalta verisuoneen laitetaan sekä lääkkeitä että nesteen poistolääkettä mikä kuivattaa sekä suonet että elimistön .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Mä en ole koskaan ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä joten kiinnostaisi millainen se haju on?

Se oli makea, vähän oksennusmainen. En tiedä liittyykö ketoosiin.

Minusta liittyy. Tajusin tämän, kun kokeilin joskus ketokarppausta laihdutuskeinona. Sellainen sama imelä "raadon" haju tuli omasta kehosta sekä hengityksen että hikoilun mukana kuin joskus kuolevissa vanhuksissa on.

Kalman haju on muissa uskonnoissa se toinen henki ja kun maatessa tulee ihoon painaumia niin ihossa ei kierrä veri eli työttömät kääntämään potilaita haavat alkaa haista . Nykyään ei lääkärit määrää edes antibioottia vaikka on suussa sukupuolitauti tai selvä tulehdus.Vanhoilla ihmisillä on monia nikama vammoja työssä tullut heillä on kipuja luissa eikä pysty liikkumaan nopeasti. Kivun takia.

Kyllä kun meillä vedettiin kaalikeittoa rahapulassa niin asunto haisi oksettavalle ! Yrjöt melkein lensi kun yritti syödä sitä kaalia .

Onnistuisiko potilaan juottaminen tuttipullosta kylmää vettä lähdevettä paremmin kuin pillistä tai nokkamukista ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Mä en ole koskaan ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä joten kiinnostaisi millainen se haju on?

Se on ikäänkuin happaman ja makean sekoitus, sen muistaa kun on kerran haistanut. Se haju tulee elimien mätänemisprosessista, ja siihen sekoittuu mm. kudosnesteiden ja ulosteiden hajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ollut monenlaista kaltoinkohtelua ym. Olen jotenkin uskovainen, jotta jaksaisin elää. Pahuutta on niin paljon. Kuitenkin ajatus mistään jatko-osasta on karmaiseva. Toivon, että kun aika tulee aikanaan täyteen, en jatku missään muodossa.

Moni kuolee nukkuessaan, en usko että sitä perusterve aavistaa.

Onko sinusta "karmaiseva" ajatus terveenä ja hyvävointisena maapallolla mistä pahuus on poistettu? Minusta ei. Näinhän Raamattu opettaam

Itsemääräämisoikeuden rikkoutuminen jo varhaisella iällä teki sen, että koen olevani osittain kuollut. En koe iloa.

Toisiksi huonointa on esim uskovaisten lällättely, kuinka kärsimys jalostaa ja joku Raamatun lause päälle.

Miksi kukaan ei auta, kun vaikka lasta raiskataan? Mitään uskoon liittyvää ei voi tieteellä todistaa, sinäkään.

Agnostikkona yritän nähdä häivähdyksen toivosta, että jaksan seuraavaan päivään.

Olisin tarvinnut terapiaa, mutta hakemukset hylättiin. Mahtavaa että Suomella on varaa kuntouttaa maailman kansat, uskon kuitenkin kristinuskoon enemmän kuin Islamiin.

Sillä mihin uskomme ei taida olla niin suurta merkitystä, jos uskoo hyvyyteen. Pahuus jyrää massoittain.

Lapsena minulla oli vaisto ja haistoin kuoleman. Ihmettelin, kun muut eivät haistaneet. Kerroin etukäteen aikuisille, kun iäkkäiden sukulaisten kuolemat olivat lähellä. Lähellä tarkoitti tunteja tai päiviä. Kolme kuolemaa tuli näin.

Haistoin peruuttamattomien elimellisten muutosten alkaneen. Lääketieteessä tapahtumia kutsutaan kuoleman kaskadiksi. (googlatkaa termi)

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli viimeisillä hetkillään aivan tajunnantason ulkopuolella, ei reagoinut mihinkään, hengitti hyvin vaivalloisesti koristen ja silmät olivat kiinni.

Kuoleman hetkellä otti kuitenkin syvän henkäyksen ja avasi silmänsä ja ne kirkastuivat hetkeksi. Kuin olisivat välähtäneet hetkeksi ja sulki ne kuoleman hetkellä.

Ihan kuin olisi nähnyt jotain.

Juuri näin lähti isänikin. Muista aina sen kirkkaan katseen ja kasvoille tulleen rauhan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuoleman lähestymistä/tapahtumista vierestä seuranneena totean, että ainakaan sairauden vuoksi tajunnan tason ollessa olematon niin en usko, että aivoissa tapahtuu yhtään mitään tiedostettua/älyllistä toimintaa kuin korkeintaan silmänräpäyksien ajan ehkä välillä, jos ärsykettä tulee ulkopuolelta.

Sitä hiipuu ja hiipuu kunnes elimistö antaa periksi ja "koneisto", myös aivot, sammuu kokonaan.

Mutta ennenkuin ihminen on tuossa tajunnan taso on/off-vaiheessa niin todnäk tietää, aavistaa, itse sen, että loppu on lähellä. Ja sen haistaa, sen voin sanoa.

Mä en ole koskaan ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä joten kiinnostaisi millainen se haju on?

Etkö ole ikinä käynyt vanhainkodissa? Siellä melkein aina haisee kalma. Joku on lähdössä ja kuoleman oikein tuntee.

En ole käynyt koska isovanhempani ovat vielä niin "nuoria" ja hyväkuntoisia että eivät ole laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli viimeisillä hetkillään aivan tajunnantason ulkopuolella, ei reagoinut mihinkään, hengitti hyvin vaivalloisesti koristen ja silmät olivat kiinni.

Kuoleman hetkellä otti kuitenkin syvän henkäyksen ja avasi silmänsä ja ne kirkastuivat hetkeksi. Kuin olisivat välähtäneet hetkeksi ja sulki ne kuoleman hetkellä.

Ihan kuin olisi nähnyt jotain.

Juuri näin lähti isänikin. Muista aina sen kirkkaan katseen ja kasvoille tulleen rauhan <3

Vanhainkodissa kuolema on odotettu vieras, se päättää kärsimykset ja on pitkän elämän kaunis päätös. Siihen ei liity mitään pelottavaa, se on tavallisesti rauhallinen ja kaunis tapahtuma.

Edessä se hetki on meilläkin, tämäkin kirjoittelu ja funtsiminen on tietynlainen kuoleman hyväksymisprosessi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli viimeisillä hetkillään aivan tajunnantason ulkopuolella, ei reagoinut mihinkään, hengitti hyvin vaivalloisesti koristen ja silmät olivat kiinni.

Kuoleman hetkellä otti kuitenkin syvän henkäyksen ja avasi silmänsä ja ne kirkastuivat hetkeksi. Kuin olisivat välähtäneet hetkeksi ja sulki ne kuoleman hetkellä.

Ihan kuin olisi nähnyt jotain.

Juuri näin lähti isänikin. Muista aina sen kirkkaan katseen ja kasvoille tulleen rauhan <3

Vanhainkodissa kuolema on odotettu vieras, se päättää kärsimykset ja on pitkän elämän kaunis päätös. Siihen ei liity mitään pelottavaa, se on tavallisesti rauhallinen ja kaunis tapahtuma.

Paitsi se mätänemisprosessi, siinä en mitään kaunista näe

Mummini kuoli koristen. Uskon että sai kipulääkettä sen verran, että lähtö tuli pian.

Ei ollut kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa.

Ikävä on iso.

Läheinen kuoli syöpään. Päivää ennen kuolemaa soitti hyvästelypuhelut kaikille läheisille ❤️ Hän tiesi, että kuolema on ihan lähellä

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa lääkitään ihminen ettei tiedä mitään.

Kokeile kuolemista niin, että sairastat syöpää. Todella tiedät kuolevasi, koska lääkitystä et saat, jotta et addiktoidu.

Paremmat lääkärit kirjoitti:

Kalman haju on muissa uskonnoissa se toinen henki ja kun maatessa tulee ihoon painaumia niin ihossa ei kierrä veri eli työttömät kääntämään potilaita haavat alkaa haista . Nykyään ei lääkärit määrää edes antibioottia vaikka on suussa sukupuolitauti tai selvä tulehdus.Vanhoilla ihmisillä on monia nikama vammoja työssä tullut heillä on kipuja luissa eikä pysty liikkumaan nopeasti. Kivun takia.

On sulla jutut!

Haavat pitää pestä sitten hoitaa kirjoitti:

Onnistuisiko potilaan juottaminen tuttipullosta kylmää vettä lähdevettä paremmin kuin pillistä tai nokkamukista ??

Tuttipullosta jos kuolemassa olevaa ihmistä nesteellä juotat, pitää hänellä olla imemis- ja nielemisrefleksi kunnossa. -Monesti nämä refleksit ovat jo sammuneet. Jos kaadat nestettä sairaan suuhun, hukkuu hän siihen nesteeseen - tai ainakin tuotat lisää kärsimystä, kun neste kurluttaa kurkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa lääkitään ihminen ettei tiedä mitään.

Kokeile kuolemista niin, että sairastat syöpää. Todella tiedät kuolevasi, koska lääkitystä et saat, jotta et addiktoidu.

Onko tuo suomalaisen lääkärikunnan erikoispiirre että ollaan suunnattoman huolissaan kuolevien ihmisten lääkeriippuvaiseksi tulemisesta? Vai onko tällaista hulluutta muuallakin?

Luulisi että on yksi ja sama jos ihminen viettää viimeisen viikkonsa kovassakin morfiinikoukussa?