Irtisanoutuminen ilman uutta työtä

Olin muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa. Töitä oli enemmän mitä ehti tehdä ja olin iltaisin todella väsynyt. Viikonloppuisin en jaksanut tehdä mitään ja sunnuntait meni siihen että henkisesti valmistauduin uuteen työviikkoon. Toivoin sairastuvani tai joutuvani pieneen onnettomuuteen, jotta pääsisin hetkeksi pois.

Olin maininnut esimiehelleni, etten jaksa enää ja hän vaan nauroi ja sanoi että palataan asiaan myöhemmin. Muutaman viikon odotin ja mitään ei tapahtunut. Mainitsin taas asiasta esimiehelleni ja sain työhöni haluamani muutoksen. Jos sitä ei olisi tullut, olisin irtisanoutunut. Olin jo merkinnyt kalenteriin sen päivän ja ajoitus olisi ollut sellainen, missä poissaoloni olisi aiheuttanut eniten haittaa.

Enää en ole ko. firmassa. Mutta jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen en hetkeäkään miettisi irtisanoutumista. Sen verran säästöjä on, että muutaman vuoden selvisi. Luulisi siinä ajassa jotain uutta löytyvän.

 

Minä laitoin ensin asuntoni myyntiin ja katsotaan sitten, millon se menee kaupaksi ja sen jälkeen uskaltaudun irtisanoutumaan.

Ei ihan sama asia mutta en allekirjoittanut uutta määräaikaista sopimusta vaan jäin työttömäksi. Tiesin, että muutaman kuukauden päästä pääsen uuteen työpaikkaan.

Tuleeko sulle nyt karenssi kun irtisanouduit? Olisi kannattanut pomon kanssa sopia, että irtisanovat.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa. Töitä oli enemmän mitä ehti tehdä ja olin iltaisin todella väsynyt. Viikonloppuisin en jaksanut tehdä mitään ja sunnuntait meni siihen että henkisesti valmistauduin uuteen työviikkoon. Toivoin sairastuvani tai joutuvani pieneen onnettomuuteen, jotta pääsisin hetkeksi pois.

Olin maininnut esimiehelleni, etten jaksa enää ja hän vaan nauroi ja sanoi että palataan asiaan myöhemmin. Muutaman viikon odotin ja mitään ei tapahtunut. Mainitsin taas asiasta esimiehelleni ja sain työhöni haluamani muutoksen. Jos sitä ei olisi tullut, olisin irtisanoutunut. Olin jo merkinnyt kalenteriin sen päivän ja ajoitus olisi ollut sellainen, missä poissaoloni olisi aiheuttanut eniten haittaa.

Enää en ole ko. firmassa. Mutta jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen en hetkeäkään miettisi irtisanoutumista. Sen verran säästöjä on, että muutaman vuoden selvisi. Luulisi siinä ajassa jotain uutta löytyvän.

 

Olisihan niillä ollut 2 vko aikaa etsiä sinulle seuraaja, joten miten niin merkitsit kalenteriin tärkeän päivän. Ei irtisanoutuminen tarkoita, että saa samantien jäädä pois töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa. Töitä oli enemmän mitä ehti tehdä ja olin iltaisin todella väsynyt. Viikonloppuisin en jaksanut tehdä mitään ja sunnuntait meni siihen että henkisesti valmistauduin uuteen työviikkoon. Toivoin sairastuvani tai joutuvani pieneen onnettomuuteen, jotta pääsisin hetkeksi pois.

Olin maininnut esimiehelleni, etten jaksa enää ja hän vaan nauroi ja sanoi että palataan asiaan myöhemmin. Muutaman viikon odotin ja mitään ei tapahtunut. Mainitsin taas asiasta esimiehelleni ja sain työhöni haluamani muutoksen. Jos sitä ei olisi tullut, olisin irtisanoutunut. Olin jo merkinnyt kalenteriin sen päivän ja ajoitus olisi ollut sellainen, missä poissaoloni olisi aiheuttanut eniten haittaa.

Enää en ole ko. firmassa. Mutta jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen en hetkeäkään miettisi irtisanoutumista. Sen verran säästöjä on, että muutaman vuoden selvisi. Luulisi siinä ajassa jotain uutta löytyvän.

 

Olisihan niillä ollut 2 vko aikaa etsiä sinulle seuraaja, joten miten niin merkitsit kalenteriin tärkeän päivän. Ei irtisanoutuminen tarkoita, että saa samantien jäädä pois töistä.

Niinhän se periaatteessa menee, mutta ihme kyllä näillä irtisanoutuneilla onkin aina sairausloma irtisanomisajan.

Itse en miettisi niinkään sitä, että tulee karensssia, säästöillä ja pitämättä jääneiden lomien korvauksilla niistä selviää. Ennemmin olisin huolissani siitä, että työttömän on paljon vaikeampi tulla valituksi uuteen työhön, jos vaihtoehtona on henkilö, joka on sillä hetkellä työsuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten vastaavassa tilanteessa. Töitä oli enemmän mitä ehti tehdä ja olin iltaisin todella väsynyt. Viikonloppuisin en jaksanut tehdä mitään ja sunnuntait meni siihen että henkisesti valmistauduin uuteen työviikkoon. Toivoin sairastuvani tai joutuvani pieneen onnettomuuteen, jotta pääsisin hetkeksi pois.

Olin maininnut esimiehelleni, etten jaksa enää ja hän vaan nauroi ja sanoi että palataan asiaan myöhemmin. Muutaman viikon odotin ja mitään ei tapahtunut. Mainitsin taas asiasta esimiehelleni ja sain työhöni haluamani muutoksen. Jos sitä ei olisi tullut, olisin irtisanoutunut. Olin jo merkinnyt kalenteriin sen päivän ja ajoitus olisi ollut sellainen, missä poissaoloni olisi aiheuttanut eniten haittaa.

Enää en ole ko. firmassa. Mutta jos joutuisin samanlaiseen tilanteeseen en hetkeäkään miettisi irtisanoutumista. Sen verran säästöjä on, että muutaman vuoden selvisi. Luulisi siinä ajassa jotain uutta löytyvän.

 

Olisihan niillä ollut 2 vko aikaa etsiä sinulle seuraaja, joten miten niin merkitsit kalenteriin tärkeän päivän. Ei irtisanoutuminen tarkoita, että saa samantien jäädä pois töistä.

Ihanko totta? Kaikki eivät ole sellaisessa työssä, jossa otetaan vaan uusi tilalle ja homma jatkuu.

Toimeentulotuelle vaan kunnes alat katsomaan uutta paikkaa ja jossain vaiheessa tärppää.

Aion tehdä tämän.

Olen 59 v ja mietin irtisanoutumista ilman tietoa uudesta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 59 v ja mietin irtisanoutumista ilman tietoa uudesta työstä.

Minut irtisanottiin 57 v ja en vastustanut yhtään, pääsin siitä vi**un apinalaumasta eroon, verenpainekin laski normitasolle, sen verran oli vaikeaa olla siinä paikassa.

Sitte puolison lompakolle loisimaan.

Tänään minun piti ilmottaa TJ:lle, että meinaan irtisanoutua. Jäin kuitenkin vielä miettimään, mitä tarkalleen hänelle kirjoitan. Meillä on yt:t menossa mutta ei taloudellisista vaan paikkakunnan vaihdoksen vuoksi eli firma muuttaa toiselle paikkakunnalle. Se on automatkan päässä ja kyselin, että voiko firma irtisanoa minut nyt tässä yhteydessä, sain vastaukseksi että ei.

Olen tehnyt. Minun kohdallani se ei ollut järkevää, eikä tämä korona-aika varmaan ainakaan asiaa ole helpottanut. 

 

Olen ollut siis jo tosi pitkään työttömänä ja vihaan tätä työttömyyttä. Vaikka toisaalta myös vihasin juuri työilmapiiriäni niin että stressasin jo sunnuntaiaamusta maanantain  töihin menoa ja itkin työmatkat ( usein töissäkin vessassa)

Työhakemuksia teen, olen osallistunut kaikille saatavilla oleville " näin työllistyt"-kursseille , mutta vain harvaan haastatteluun päässyt.  

Mutta, tämä on nyt vain yksi kokemus. Paljon olen lukenut onnistuneista kokemuksista ja toivon ap. sinulle sellaisen ja kaikkea hyvää. 

No mitäs tuosta ap.

Oli oma valintasi jäädä työttömäksi.

Onko sulla mt-ongelmia? Jos, niin hae apua.

Normaali ihminen painaa duunissa menemään ja antaa ilmapiirille piutpaut.

Teillä oli varmaan liian vähän töitä, kun oli aikaa haistella ilmapiiriä ja järkyttyä siitä.

Jos on tarpeekisi töitä tehtävänä, ei ehdi tuollaisiin ” ilmapiiri” juttuihin aikaansa tuhlailla.

Aloitus vaikuttaa puhtaasti pelkältä provolta.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuelle vaan kunnes alat katsomaan uutta paikkaa ja jossain vaiheessa tärppää.

Mutta on hyvä olla tietoinen että rahaa tai säästöjä ei toimeentulotuen asiakkaalla saa olla, eikä myöskään omaisuutta (kuten auto) jonka voi realisoida. Asumiskulut tulee olla kohtuulliset, eli pääkaupunkiseudulla esim. tämä on 500 euroa. Aikamoinen elintason muutos on siis luvassa useimmissa tapauksissa.

Itse aiheesta että irtisanoutuminen ei kannata kuin ihan viimeisenä keinona. Ensinnäkin jos papereissa lukee että on itse irtisanoutunut tulee tästä karenssia. Toinen on että työttömänä on vaikeampi löytää työpaikka kun jos on nimellisestikin töissä. Tästä on ihan tilastojakin että todennäköisyys hakijana putoaa jonnekin 20% tasolle kun työpaikanvaihtajia on yli 70% uusista palkatuista.

Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa mutta noista asioista on ihan hyvä olla tietoinen päätöstä tehdessä.

Olen irtisanoutunut tyhjän päälle. Olin aika uupunut työmäärästä ja olisin varmaankin saanut saikkua, jos olisin hakenut. Minulla oli kaksi syytä olla jäämättä saikulle. Ensimmäinen oli se, että olisin kuitenkin potenut huonoa omatuntoa siitä, että jätän tiimini pulaan ja myös stressannut sitä, milloin täytyy mennä takaisin töihin. Tokihan olisin voinut siinä hakea uusia töitä samalla ja toivoa parasta, mutta jotenkin saikku tuntui vaihtoehdolta, jossa jonkinlainen stressi ja paine olisi pysynyt niin kauan, kunnes uusi työ olisi löytynyt. Toinen syy oli se, että työni on sellaista, että siihen olisi pitänyt saada nopeasti joku tuuraamaan ja lyhytaikaista, pätevää sijaista voi olla haastava löytää. Näinhän ei tietenkään saisi ikinä olla, vaan pitäisi olla joku back-up, mutta tässäpä yksi syy miksi lähdinkin tuolta. Olin ihan oikeasti korvaamaton siellä sillä hetkellä. Niinpä hoidin myös lähtöni niin, että en lähtenyt rytinällä, vaan kerroin hyvissä ajoin, jotta pystyin myös vähän perehdyttämään seuraajaani. Tietenkään minun ei olisi tarvinnut sitä tehdä, vaan olisin voinut lähteä 2 viikon irtisanomisajan jälkeen, mutta pidin kovasti tiimistäni ja he olisivat kärsineet todella paljon jos olisin sen tehnyt. Toimin siis lojaaliudesta tiimiäni kohtaan, en työnantajaa. Samasta syystä en "hankkinut" itselleni potkuja.

Oli elämäni parhaita päätöksiä irtisanoutua. Kaikki paine jäi taakse, toisin kuin saikulla olisi. Omalla kohdalla oli karenssin arvoista lähteä omalla päätöksellä. Minulla oli säästöjä sen verran, ettei tarvinnut heti kiirehtiä uuden työn löytymistä. Siinä jonkin aikaa menikin, kun hain alkuun vain superkiinnostavia töitä, joihin minulla ei ihan rahkeet riittäneet. Sitten aloin hakea myös "varmempia" hommia ja sieltä napsahtikin hyvin nopeasti. Haastatteluihin pääsin paljon ja siellä toki kysyttiin, miksen ole töissä. Kerroin ihan rehellisesti siinä mielessä, että tein itse ratkaisuni irtisanoutua, koska en halunnut työskennellä kyseisessä yrityksessä enää ja perustelin myös hieman, miksi näin, mutta en kovin tarkalla tasolla. Yleisesti ottaen huomasin, että rekryfirmojen rekrytoijat olivat tästä paljon ymmärtäväisempiä kuin yritysten omat esimiehet ja rekrytoijat. Rekryfirmoissa varmaan näkevät enemmän erilaisia työuria ja valintoja, joten siksi eivät niin paljon ihmetelleet.

Tsemppiä aloittajalle! Kyllä se uusi työ löytyy. Mielestäni on parempi irtisanoutua, jos siltä tuntuu, kuin menettää terveytensä työlle.

Vierailija kirjoitti:

Tein niin että vaadin kolmikantakeskustelua työtehtävieni kohtuuttomasta laajuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista vapaa-ajalla. Toiseksi vaihtoehdoksi annoin irtisanomisen taloudellisten ja tuotannollisten syiden takia, tällöin tulot eivät katkea vaan jatkuvat ansiosidonnaisella jos kuuluu liittoon. Kelasta ei tietoa.

Jos työnantaja sanoo irti tuta-syistä, hän ei saa palkata uutta tilalle. Eli silloin irtisanottua työntekijää ei pohjimmiltaan olisi edes tarvittu mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

No mitäs tuosta ap.

Oli oma valintasi jäädä työttömäksi.

Onko sulla mt-ongelmia? Jos, niin hae apua.

Normaali ihminen painaa duunissa menemään ja antaa ilmapiirille piutpaut.

Teillä oli varmaan liian vähän töitä, kun oli aikaa haistella ilmapiiriä ja järkyttyä siitä.

Jos on tarpeekisi töitä tehtävänä, ei ehdi tuollaisiin ” ilmapiiri” juttuihin aikaansa tuhlailla.

Aloitus vaikuttaa puhtaasti pelkältä provolta.

Juu ei näin. Provo taitaa olla ihan joku muu kuin ap.

Olen irtisanoutunut, kun aivosolut uhkasivat tehdä joukkoitsemurhan järkyttävän tylsässä toimistotyössä. Irtisanouduin keväällä, joten 3 kk karenssin selvisin osingoilla eikä tarvinnut säästöihin taikka pääomaan koskea. Sen jälkeen hain töitä ja olin tylsissä toimistohommissa pari pätkää, sitten vanhempainvapaa jonka jälkeen opiskelemaan uutta alaa. Toimistoon en enää mene päätäni sulattamaan.