Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko muille sellaisia "kohtauksia", että yhtäkkiä muistat jotain noloa/tyhmää mitä olet joskus sanonut
27.07.2021 |
JA yhtäkkiä siitä seuraa ihan järkyttävä häpeän ja ahdistuksen tunne, vaikka se olisi ollut ihan pikku juttu ja tapahtunut 5 vuotta sitten ihmisen kanssa jota et enää ikinä tule edes näkemään?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Tulee.
Sitten nauran itselleni ja jatkan elämää.
Eihän niitä saa takaisn vedettyä niin miksi turhaan vatvoa sen pidempään.
Joo, eikä niitä edes kukaan muu muista kuin minä itse. Silti ne on niin tuskastuttavia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, just pamahti alkuviikolla mieleen tosi nolo juttu, joka tapahtui vuonna 2008 ja sen päälle hirveä häpeäkohtaus. Paljon väliä jollain yli 10 v. vanhalla asialla, mut aivojen mielestä nyt oli hyvä hetki muistaa ja hävetä.
Tulee.
Yks päivä rupesin oikeen miettimään mitä kaikkea tyhmää, sitä on tullut sanottua ja tehtyä. huh huh!
Mutta olen ottanut opikseni ja nykyään olen tosi varovainen sanomisissa ja tekemisissä. lol
M36
Mulla tämä meni tosi pahaksi jatkuvaa itekseen kiroilua kun menneisyys pyörii päässä. Nyt SSRI käytössä ja helpotti huomattavasti. Ei haluis näitä nappeja syödä mut on tää elämä kevyempää näin.
Sanoisin, että liittyy ahdistukseen. Silloin ihminen tarkkailee itseään tarpeettomasti ja juuri esim. tuollaisia asioita nousee esille. Häpeän kokemus on todellinen. Tosi asiassa kukaan muu ei asiaa enää muista, eikä sillä oikeasti ole enää mitään merkitystä. Varsinkin yöllä (väsyneenä) tunne tuntuu todella vahvalta ja todelliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh. Minulle on kehittynyt sellainen mekanismi, että tuollaisen ahdistavan häpeämuiston tuikahtaessa vahvana pintaan, huudahdan mieheni nimen, koska hän on se, joka "seisoo takanani kuin metsien puut". Häpeän huippu katkeaa, mutta sitten pälyilläänkin oliko joku kuulemassa huudahdustani. Noloa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Noh. Minulle on kehittynyt sellainen mekanismi, että tuollaisen ahdistavan häpeämuiston tuikahtaessa vahvana pintaan, huudahdan mieheni nimen, koska hän on se, joka "seisoo takanani kuin metsien puut". Häpeän huippu katkeaa, mutta sitten pälyilläänkin oliko joku kuulemassa huudahdustani. Noloa sekin.
Olipa jotenkin sydäntä lämmittävä viesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tulee vähän väliä. Hetken sitä kauhistelee ja häpeilee. Välillä oikein puistattaa, sitten tajuan, ettei niitä kuitenkaan kukaan muista. Enhän minäkään muistele muiden mokia, omia vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Minulle on kehittynyt sellainen mekanismi, että tuollaisen ahdistavan häpeämuiston tuikahtaessa vahvana pintaan, huudahdan mieheni nimen, koska hän on se, joka "seisoo takanani kuin metsien puut". Häpeän huippu katkeaa, mutta sitten pälyilläänkin oliko joku kuulemassa huudahdustani. Noloa sekin.
Olipa jotenkin sydäntä lämmittävä viesti!
No kiitos! Miestä se kyllä välillä harmittaa, kun luulee minulla olevan jotain asiaa nimeään huudahdellessani. Itseä hävettää koko ilmiö. Eli taitaa olla ns. kivunsiirtoa koko homma :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään että semmoinen on noin yleistä. Itse olen lähes viisikymppinen ja muistan lapsuudesta asti varmaan jokaisen typerän asian mitä olen tehnyt tai sanonut. Ja aina kun jokin niistä pullahtaa mieleen niin tulee fyysinen puistatus ja itseinhoreaktio. Sanotaan että ihmismieli muistaa vain hyvät asiat, minä muistan vain huonot.
Vierailija kirjoitti:
Hah, just pamahti alkuviikolla mieleen tosi nolo juttu, joka tapahtui vuonna 2008 ja sen päälle hirveä häpeäkohtaus. Paljon väliä jollain yli 10 v. vanhalla asialla, mut aivojen mielestä nyt oli hyvä hetki muistaa ja hävetä.
Sama juttu, mutta mun muisto oli vuodelta 1995.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh. Minulle on kehittynyt sellainen mekanismi, että tuollaisen ahdistavan häpeämuiston tuikahtaessa vahvana pintaan, huudahdan mieheni nimen, koska hän on se, joka "seisoo takanani kuin metsien puut". Häpeän huippu katkeaa, mutta sitten pälyilläänkin oliko joku kuulemassa huudahdustani. Noloa sekin.
Mielenkiintoista, että muutkin reagoi näihin ääntelemällä/puhumalla. Itse joko ynähdän (toisinaan monta kertaa putkeen jos oikein nolouden hyökyaalto iskee, kuulostaa hemmetin typerältä) tai sitten sanon itselleni jotain tyyliin "lopeta" tai "ei mitään hätää". Julkisilla paikoilla osaan pitää suuni kiinni, mutta silti voi ynähdys karata ilmoille.
Todellakin tulee noita "kohtauksia". Eikä tarvitse olla aina edes mitään "oikeasti" tyhmää, vaan jotain aika tavallista mikä vaan tuntuu kiusalliselta. Inhottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieli erakoitua täysin loppuelämäksi näiden takia. Mutta sitten varmaan jossain mökissä metsän keskellä vaan muistelisin kaikkea tyhmää ja noloa :D
Ihan selvin päinkin sanotuista jutuista tulee välillä kauhea morkkis, ja sit jos kuvioissa on alkoholi niin vielä kahta kauheampi. Vaikka olisikin juonut vain pari juomaa ja puhunut ihan normaaleja juttuja, niin ihan järkyttävä morkkis tulee melkein kaikesta mitä on sanonut!!!
Kai se on sitten tavallaan lohdullista että vain minä muistan omat typeryyteni, muut keskittyvät omiinsa eivätkä muista minun typeryyksiäni
Kyllä takaumia. Mulla on vaikea traumatausta.
Kyllä, ja aiemmin kärsin paljonkin asiasta. Myös muiden ihmisten ilkeydet ovat kaivaneet mieltä. Onneksi löysin sopivan lääkkeen minkä avulla saan vanhat, ikävät asiat taputeltua ja luotua terveellisemmät ajatusmallit tilalle.
Tulee.
Sitten nauran itselleni ja jatkan elämää.
Eihän niitä saa takaisn vedettyä niin miksi turhaan vatvoa sen pidempään.