En kelpaa vanhemmilleni

Pakko purkaa jonnekkin tätä tunnetta kun ei enään ole ede vahmpia kenelle puhua pahasta olosta.

Olen siis täysi ikäinen perheen äiti ja vanhemmillani on nyt vuoden sisään (juuri kun olen saanut lapsen) ilmennyt tarve väheksyä minua ja haukkua minua suoraan päin naamaa ja selkänitakana muille.

Olimme ennen todella läheisiä ja rakastimme toisiamme, nyt ei voi enään sanoa samaa. Olen heidän silmissä paska ihminen ja paska äiti ja tämän he ovat kertoneet myös minulle aivan päin naamaani. Vanhempani eivät osaa olla iloisia saavutuksistani tai mistään mitä olen saanut aikaan. En voi sanoa olevani mikään vuoden äiti, mutta parhaani olen yrittänyt ja kaikkeni tehnyt, mutta ei. Heille se ei kelpaa. Ja paskan äidin maineen olen saanut siittä kun mieheni auttaa lasten hoidossa ja saan iltaisin käydä ystävien luona kun lapsi nukkumassa ja mikä kamalinta joskus jopa saan käydä päivällä jossain.

Kaiken lisäksi näyttäisi siltä että äidilleni on kehittymässä alkoholiongelma kun juo lähes jokapäivä muutaman oluen.

En itse tunne itseäni paskaksi äidiksi mutta kyllähän se satuttaa että näinkin läheiset ihmiset pystyvät näin syyttelemään, ja asiaa ei edes hoidettu keskustellen minkä olisin ymmärtänyt vain huutamalla ja raivoamalla ja sanomalla kaikkea muuta kamalaa. Väkisin olen Myös ruvennut miettimään että mitä jos oikeasti olenkin paska äiti lapselleni, mutta en vain näe sitä itse? Mutta miksi kukaan muu ei ole asiasta huomauttanut? Tai ollut huolissaan. Ja mietin myös että mitä kamalaa olen voinut heille tehdä jotta voivat minulle noin sanoa? Olenhan sentään heidän lapsi. Eikä heitä ole ollenkaan haitannut se että emme ole pitkään aikaan olleet missään tekemisissä. Ei ole soittanut pyytääkseen anteeksi tai kysyäkseen mitä heidän lapsen lapselle kuuluu!

Olen ehkä vähän yli herkkä kun asia painaa mieltäni, mutta haluaisin kuulla onko kellään muulla vastaavanlaisia tilanteita ollut? Ja mikä mahtoi olla syy siihen ?