Olen 44v. Äskettäin pikku hönössä hain ärrältä tupakkaa ja kioskin edessä seisoi teinityttöjä, tajusin kadehtivani heirän nuoruuttaan ja edessä olemaa elämäänsä

Kappas, et sentään kertonut olevasi 42-vuotias mies.

Minä kaipaan joskus sitä kun kaikki oli niin jännittävää ja siistiä. Ekat kännit, poikien kyytiin meno autoon, perjantai illat.. ei se enää tunnu samalta :) T.30 vee

Nuorien kadehtiminen nuoruuden takia on mielestäni sekopäistä touhua. KAIKKI, jotka aikuiseksi elää, on ollu nuoria ja vieläpä täsmälleen saman ajan.

Vaikka kokisi hukanneensa oman nuoruutensa, niin niinhän osa näistä nykynuoristakin tulee aikuisena ajattelemaan. Kaikilla on vaan yksi nuoruus ja yksi elämä, ja nuorena ei tietenkään tajua miten arvokasta se aika on ja miten kaunis oma sileä naama on ja miten krapulaa ei tule vaikka bailaa läpi yön.

Näin sen kuuluu mennä. Vaikuttaa vähän siltä, että Ap ei ole tajunnut, miten nopeasti aika kuluu, ennen kuin nyt.

Paitsi että olet satusetä, etkä röökimuija.

En vaihtaisi nuoruusaikaa 1980-lu kua tähän päivään milloinkaan.

Joskus ne teinitkin ovat keski-ikäisiä, osa elää onnellista elämää ja osa ei.

En kadehdi nuorisoa ollenkaan.

Jo pelkästään ajatus siitä, montako työpäivää heillä on elämässään edessä, niin ei käy kateeksi.

Jos ylipäätään löytävät töitä. Ja millä työehdoilla. Jos ei suomalaisia kiinnosta työnteko ehdoilla x, rajan takaa tulee laumoittain porukkaa, joille varmasti kelpaa työ huonommillakin työehtosopimuksilla.

Siihen päälle sitten vielä ilmastonmuutos, niin voin vain toivottaa jonneille jaksamista arjessa..