Ei ystäviä
Mulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään kelle kertoa ja jakaa iloja ja suruja. Ei ketään kenen kanssa viettää aikaa ja pitää hauskaa. Ainoat ihmiset mun elämässä tällä hetkellä on mun iäkkäät vanhemmat ja mun veljen perhe. Kaupan kassa saattaa olla viikkoon ainoa henkilö kenen kanssa vaihdan muutaman sanan kasvotusten. Ei sillä, ei mulle kukaan soita tai viestittelekään. Mielestäni oon fiksua ja mukavaa seuraa. Mutta syystä tai toisesta oon ajautunut tilanteeseen, jossa oon niin yksin, että se sattuu. Sydän särkyy ä, kun ajattelen koko asiaa. Kohtalotovereita?
Kommentit (9)
Täällä, mutta ajatukset pyörii kokoajan päässä, niin ei jaksa nähdä ketään loppujen lopuksi
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut voisin olla ystäväsi.
Siis vain tämä jos olet kunnolla aikuinen ja yli 30v jo. Varmistan
Mikä on estänyt ihmiskontaktit? Oletko sairas, vai miksi et ole voinut olla töissä, opiskelemassa, harrastuksissa tai muissa tilanteissa, joissa tapaat ihmisiä?
Mulla on vain 1 iäkäs sukulainen, jonka kanssa olen välillä tekemisissä. Muuten olen ihan yksin.
Ei minullakaan ole ystäviä, ja jos olisi niin tuskin täällä kirjoittelisin. Mutta sisko on jonka kanssa soitellaan ja pidetään yhteyttä. Oletko läheinen veljesi perheen kanssa? Voisitko lähentää välejänne?
Loppujen lopuksi ystävien hakkimisessa on kysymys tuurista enemmän kuin muusta. Joittenkin vanhemmat muuttaa, joiltakin eroaa vanhemmat joiltakin kuolee omaisia ja surussa menee aikaa, ei vaan riitä voimat aina aktiivisuuteen jne.
Missä päin asut voisin olla ystäväsi.